Kiekko-Vantaan miehistössä muuttui paljon ennen viime kautta. Valmennusvastuun ottivat Jarmo Kauppi ja Paul Högbacka, ja joukkue koottiin nuorista, urallaan eteenpäin pyrkivistä pelaajista. Joukkueen ensimmäisellä Mestis-kaudella menestys oli pitkälti nojannut kokeneen pistehain Markku Takalan henkilökohtaiseen panokseen, mutta Kaupin ja Högbackan ryhmässä ei suuria tähtiä ollut, vaan joukkueen valttina oli tasaisuus.
Runkosarja sujui joukkueelta jopa yläkanttiin, kun sijoitus oli keväällä kolmas. Etenkin kotiyleisölle tarjottiin ilonaiheita, sillä Kiekko-Vantaa hävisi Tikkurilan Areenallaan vain viisi sarjapeliä. Yksi avainpelaajista oli maalivahti Markus Helanen, jonka vahvojen torjuntojen tukemana vantaalaisten alakerta oli aiempaa tiiviimpi. Tehokkaimmat
pistemiehet olivat Teemu Kuusisto, Henri Ekholm ja suoraan A-nuorten sarjasta suureen rooliin nousseet Ilari Filppula ja Pete Suonpää.
Hieno kausi päättyi suureen pettymykseen, sillä pudotuspelien avauskierroksella vantaalaiset joutuivat nöyrtymään Kuopion KalPalle voitoin 2-3 äärimmäisen tasaisen ottelusarjan jälkeen. Lopullinen sinetti vantaalaisten kaudelle tuli vieläpä epäonnekkaasti KalPa-hyökkääjä Aki Korhosen jalasta ottelusarjan viidennen pelin ratkaisuhetkillä.
Huomionarvoista pettymyksiin päättyneissä pudotuspeleissä oli se, että Kiekko-Vantaa hävisi kaikki kolme kotiotteluaan. Kun vuotta aiemmin joukkue oli kotiedustaan huolimatta pudonnut play offsien ensimmäisellä kierroksella Vantaan Sportille 0-3, on muuten vahvasti kotiareenallaan pelanneen vantaalaisjoukkueen saldo Mestiksen pudotuspelien kotiotteluista viisi peliä ja viisi tappiota. Henkinen paine ensimmäisen kotiottelun voittamiseen saattaa olla jo melkoinen, jos vantaalaiset tämän kauden päätteeksi taas kotiedun jatkopeleihin lunastavat.
Kookas vahti jätti suuren aukon
Kesän aikana ei Vantaalta suuria uutisia kuulunut. Kauppi ja Högbacka jatkavat projektiaan, ja jatkosopimukset solmittiin lähes koko pelaajiston kanssa, eikä
lähtijöitä kertynyt kuin kentällisen verran. Peliaikaa SM-liigaan ja Jokereihin lähtivät tavoittelemaan liiton Mestiksen parhaana palkitsema maalivahti Markus
Helanen ja hyökkääjälupaus Ilari Filppula. Puolustaja Sebastian Schlegel matkasi Saksan DEL-liigaan Kassel Huskies-joukkueeseen ja Jaska Vilen palasi Järvenpäähän ja KJT:hen.
Lähtijöiden korvaajiksi Kiekko-Vantaa hankki keskushyökkääjät Ari-Pekka Pajuluoman ja Tommi Sovan. Pääkaupunkiseudulle opiskelemaan tullut Pajuluoma oli edelliskaudella Vaasan Sportin toiseksi tehokkain hyökkääjä 33 tehopisteellään,
ja erinomaisena hengenluojana tunnettu Sova edusti alkukaudesta KJT:tä, kunnes kutsu kävi SM-liigaan ja SaiPaan.
Synkkiä pilviä vantaalaisten taivaalle toi Sovan polvivamma, joka on osoittautunut niin pahaksi, että uran lopettaminen saattaa olla edessä. Vähintäänkin Sova on pitkään sivussa, joten Kiekko-Vantaa otti vielä ennen kauden alkua testiinsä Turun Palloseurassa viime kaudella hyökänneen Tommi Hannuksen, joka ennen Vantaalle saapumistaan ehti KalPankin testissä käydä.
Maalivahtiosastolle ei ulkopuolelta vahvistuksia hankittu Helasta korvaamaan. Uuden ykkösvahdin paikka on tarjolla 23-vuotiaalle Joni Hallikaiselle, joka kertaalleen ehti jo uransa toviksi lopettaakin. Hallikainen torjui viime keväänä 13 ottelussa ja onnistui mukavasti torjuntaprosentin ollessa 90,88. Haastetta nuorukaiselle kuitenkin riittää Helasen paikan täyttämisessä ihan kirjaimellisestikin, sillä kokoeroa maalivahdeilla on peräti 16 senttimetriä ja reilut kymmenen kilogrammaa Helasen hyväksi.
Loukkaantumiset eivät ole jättäneet rauhaan maalivahtiosastoakaan, sillä Hallikainen joutui kesällä olkapääleikkaukseen, eikä täydestä pelikunnosta kauden alkaessa ole takeita. Ensimmäisissä otteluissa torjuntavastuu saattaakin langeta joko Tom Gladhille tai Antti Niemelle, joista kumpikaan ei Mestis-tasolla parhaiden veroinen liene. Gladh torjui viime kaudella reilun erän, eikä tilastoista paljon jälkipolville näytettävää jäänyt: kymmenen vetoa, joista kolme maaliin. A-junioreista nostettu Niemi oli maalilla harjoituspeleissä KJT:tä vastaan ja torjui ihan kelvollisesti, vaikka ei suuriin pelastuksiin venynytkään.
Pienin muutoksin eteenpäin
Puolustuksen materiaali on edelleen yksi sarjan parhaista, vaikka hieman viime kautta kapeampi ainakin ilman mahdollisia jokeriapuja onkin. Jukka Hakkaraisen tulinen laukaus heilauttanee
maaliverkkoja jälleen toistakymmentä kertaa, ja Jonni Kiiski taistelee tehotilaston kärkisijoista varmalla oman pään pelillään. Paljon odotetaan myös toista kauttaan miesten sarjassa aloittavalta Matias Schantzilta, joka ehti viime talvena mestismaajoukkuettakin edustamaan, mutta jonka tilastot eivät sittenkään taitoja vastanneet. Näyttäviä kiekon ylöstuonteja harjoituspeleissä esittäneeltä puolustajalta on lupa odottaa enemmän pisteitä kuin 2+7.
Puolustukseenkaan ei Vantaalle ole ulkopuolelta uusia miehiä haalittu, mutta melko tuoreena kasvona osastoa vahvistaa 18-vuotias lupaus Jussi Erkkilä, joka ehti viime kaudella pelata
miesten joukkueessa 14 ottelun verran. Silloin Erkkilä ehti laukomaan kolme maalia, ja tällä kaudella luvassa on varmasti lukuihin kaunistusta, sillä Erkkilä on harjoituspeleissä osoittanut olevansa hyvinkin valmis Mestis-tason peleihin.
Hyökkäys on materiaaliltaan pitkälti samantasoinen kuin edellisenä talvena, etenkin, jos Tommi Hannus vantaalaisten riveihin jää. Ilari Filppulan mukana ryhmästä lähti paljon henkilökohtaista taitoa ja Vilen vei raatajan panoksensa
järvenpääläisten käyttöön, mutta Ari-Pekka Pajuluoma ja Hannus pystyvät menetykset korvaamaan. Hannus ei ehkä samanlaisiin väläytyksiin kuin Filppula pysty, mutta vastaavasti Pajuluoma tuo tsempparin asenteen lisäksi Vileniä enemmän tehoja.
Hyökkääjistä Mikko Kainulainen on kauden alkaessa pitkään sivussa, mutta yhtä miestä ei Vantaan hyökkäys kaipaa, sillä joukkueen tunnusmerkkeihin kuuluu suht’ laaja ja tasainen hyökkääjistö. Vähintään noin parinkymmenen tehopisteen miehiä on riveissä kymmenkunta, ja valmennuksen hyvät suhteet Jokereihin taannevat sen, että loukkaantumisia paikkaamaan saadaan lainapelaajia liigamiehistöstä.
Samoille sijoille
Kiekko-Vantaan pelaamat kahdeksan harjoitusottelua eivät suuria yllätyksiä tarjoilleet suuntaan tai toiseen. Omassa harjoitusturnauksessa elokuun puolivälissä sijoitus oli kolmas, kun Mestiksen kaksinkertainen mestari Jukurit
osoitti maalein 4-1 olleensa valmistautumisessa askeleen edellä. Sen jälkeisissä kotiharjoitusotteluissa Vantaan vauhdikas peli oli odotetusti myrkkyä etukäteen heikommiksi tiedetyille vastustajille.
Pienen kysymysmerkin ilmaan jättää viimeisen harjoituspelin tappio Järvenpäässä KJT:lle ottelussa, jossa Kiekko-Vantaan esitys oli kovin vaisu, eikä tasaisesta
hyökkäysmateriaalista noussut ratkaisijaa esille missään vaiheessa ottelua. Harjoituspelit ovat kuitenkin vain harjoituspelejä, ja mitä siitä huonosta kenraaliharjoituksesta sanottiinkaan…
Runkosarjan kolmatta sijaa puolustavan Kiekko-Vantaan iskukyky lienee pitkälti samaa luokkaa kuin viime kaudella. Materiaaliltaan joukkue on hieman heikentynyt maalivahti Helasen lähdön myötä, mutta vastaavasti vähäisestä vaihtuvuudesta lienee hyötyä, kun valmentajat ja pelaajat tuntevat toisensa jo entuudestaan, ja otteista voidaan saada karsittua viime kautista ailahtelua, josta osoituksena kaksi tappiota viimeiseksi jääneelle Diskokselle. Myös joukkuehenki vaikuttaa Vantaalla hyvältä.
Jatkoajan rankingissa Kiekko-Vantaa on neljäs, mutta onnistunutta kautta kotiedun lunastaminen silti tasaiseksi arvioidussa sarjassa vaatii.
Harjoitusotteluiden tulokset
12.8. K-Vantaa – HC Olympia 4-3 rl
13.8. Jukurit – K-Vantaa 4-1
15.8. K-Vantaa – HIFK:n farmi 9-3
17.8. FPS – K-Vantaa 4-4
21.8. K-Vantaa – KJT 7-2
28.8. K-Vantaa – Jokerit A 7-2
31.8. K-Vantaa – FPS 4-2
4.9. KJT – K-Vantaa 4-2
Kiekko-Vantaa kohtaa Mestiksen avauskierroksella lauantaina 14.9. klo 17 Uudenkaupungin Jää-Kotkat kotihallissaan Tikkurilassa.
