Mielipide

Ketunpoikien kausi paketissa

LIIGA / Kolumni
Lukon Omat pojat -projektin toinen luku, Friski myöttäst, on päättynyt. Kolmivuotisen projektin toisen vaiheen tavoitteena oli pudotuspelipaikan saavuttaminen. Lukko taisteli pudotuspelipaikasta runkosarjan viimeiseen otteluun saakka, ja joukkuetta vahvistettiin pitkin kautta nimekkäillä hankinnoilla, mutta kaikesta huolimatta kesäloma alkoi jo runkosarjan jälkeen.

Valmentaja Ismo Lehkonen oli varma, että hänen johdollaan nuori joukkue selvittää tiensä jatkoon, ja lupautui kivitettäväksi Rauman torille siinä tapauksessa, että kausi loppuu ennen pudotuspelejä.

Lehkosella oli käsissään ryhmä, jolla pudotuspelipaikan olisi pitänyt hoitua. Kaikki olikin omissa käsissä lähes loppuun saakka, mutta muutamat tappiot ennakkoon heikompaa joukkuetta vastaan koituivat lopulta raumalaisten kohtaloksi.

Sophomore Jinx

Projektin Nämäp poikki o vast -vaiheessa moni nuori pelaaja otti ensiaskeleitaan liigassa, ja ennakoitua paremmin tuloksin. Lukon pelaajat miehittivät tulokkaiden pistepörssin kärkisijat, ja Mika Viinanen ja Janne Niskala selvittivät tiensä aina maajoukkueeseen saakka. Toinen kausi on kuitenkin usein hyvän startin uralleen saanelle pelaajalle ensimmäistä vaikeampi. Tämä toisen kauden kirous iski leimaansa myös raumalaisnuoriin.

Mika Viinanen oli viime kauden paras liigatulokas, vaikka Jarmo Vasama -palkinto yllättäen Joonas Vihkolle myönnettiinkin. Viinanen murtautui maajoukkueeseen ja takoi komeat 16 täysosumaa. Odotukset toiseen kauteen lähdettäessä olivat kovat, ja Viinasen harteille soviteltiin jälleen ykkössentterin viittaa. Toisin kuitenkin kävi. Toisen kauden myötä tehopisteputki tyrehtyi osittain vähentyneen peliajankin myötä. Viinanen tipahti kolmossentteriksi, ja Markku Tähtisen saavuttua Raumalle hän löysi itsensä laitahyökkääjän paikalta. Siirto laitaan herätti Viinasta, mies sai pelata hyökkäävässä roolissa ja röyhiä laidassa mielensä mukaan. Laitaan siirtymisen myötä myös pistehanat aukesivat, mutta tulokaskauden kaltaiset saldot jäivät haaveeksi.

Tulokaskaudellaan Viinanen muodosti tehokkaan pörriäisketjun yhdessä kahden muun liigatulokkaan, jo Sportista tutun tutkaparinsa Hermanni Vidmanin ja isokokoisen Teemu Normion kanssa. Jos Viinasen ura kääntyi pieneen laskuun niin Vidmanin käyrä koki totaalisen romahduksen. Esa Keskiseenkin verratun pelintekijälaiturin syötöt eivät löytäneet oikeaan osoitteeseen, ja mies jätti muutenkin itsestään melkoisen pehmeän kuvan. Muutamissa otteluissa nähtiin pirteitä otteita, mutta peliaika jäi varsin vähiin. Joulutauolla Vidman kävi tarjoamassa itseään TPS:äänkin, mutta löysi lopulta kevätkaudeksi pelipaikan vanhasta tutusta paikasta, Mestiksen Vaasan Sportista.

Teemu Normionkaan ura ei saanut myötätuulta taakseen. Vaikka monen mielestä Normio ei ole sen huonompi kuin Sami Torkki, tamperelainen löysi paikkansa nelosketjusta. Nilkkavamma piti lisäksi Normion sivussa jonkin aikaa. Normion kauteen mahtui hyviä pelejä ja pirteitä otteita, mutta Lukon nimivahvassa hyökkäyksessä rooliksi muodostui rikkovan nelosketjun taklaavan laiturin osa. Normiota on vertailtu heti ensimmäisistä Lukko-otteluistaan alkaen Jonni Vauhkoseen, ja tällä kaudella myös miehen rooli alkoi olla sama kuin aikanaan Vauhkosen.

Viinasen ketjun takana puolusti viime kaudella pakkipari Janne Niskala-Jaakko Harikkala. Niskalalla tuntui olevan vapaudet tehdä kentällä mitä halusi, eikä miestä huimannut missään tilanteessa. "Ei hätää, kyllä Janne hoitaa." Räväkät otteet veivät tämän lupaavan kiekollisen puolustajan maajoukkueeseen saakka. Tällä kaudella Niskala sai jo kautta edeltäneissä harjoitusotteluissa rinnalleen joukkueen kokeneen varakapteenin Toni Porkan. Ennakkoon odotettiin Niskalan saavan pyöritellä tahtipuikkoa ja Porkan varmistelevan tämän nousuja. Asetelma muotoutui kuitenkin päinvastaiseksi: Porkka dominoi kenttää ja Niskala pelasi varmistavassa roolissa.

Niskalan kauteen mahtui pitkä sairasloma. Kärppien Antti Aarnio taklasi Niskalan tilanteen ulkopuolella laitaan joukkueiden ensimmäisessä Äijänsuolla pelatussa ottelussa. Niskalan käsi murtui, ja mies oli sivussa kaukalosta viiden viikon ajan. Paluunsa jälkeen Niskala aristeli selvästi otteitaan. Edeltävän kauden kaltaisten tehopisteiden kerääminen jäi myös hänen osaltaan vain haaveeksi.

Mestiksen maaliennätyksen paukuttaneesta Markus Jämsästä odotettiin ratkaisijaa myös liigakaukaloihin. Jämsä sai todella hyvän mahdollisuuden lyödä itsensä läpi liigakaukaloihin, kun hänet istutettiin suurimmaksi osaksi kautta Lukon ykkösketjuun Aki Uusikartanon ja Pasi Saarelan rinnalle. Mies, joka tekee maalin paikasta, josta muut eivät edes lauo, ei löytänyt verkkoa viime kaudella kuin satunnaisesti, ja tällä kaudella hanat olivat tyystin tukossa. Jämsä tippui ensin kolmos-nelosketjuihin ja lopulta huomasi katselevansa joukkuetovereidensa otteita katsomon puolelta. Jämsää palloteltiin Mestiksen Sportin ja Rauman väliä pitkin kautta, ja siirtojen takarajan lähestyessä Lukko päätti lähettää miehen kevääksi Mestikseen. Vanhan tutkaparin Patrik Westerbackin kanssa yhteinen sävel löytyi välittömästi, ja Jämsä terrorisoi Mestiksen maalivahteja hirmutehoillaan. Jämsä teki Mestiksessä pari pistettä peliä kohden, mutta Lukossa miehelle kirjattiin koko kauden aikana vain kolme maaliin johtanutta syöttöä. Miehen vauhti ja kunto eivät näyttäneet riittävän SM-liigaan, eikä hän päässyt edes tekopaikkoihin.

Vaikka Petri Vehanen ei viime kaudella virallisesti tulokas enää ollutkaan, hänellä oli kokemusta lähinnä vaihtoaition portin avaamisesta. Viime kausi päättyi maajoukkueeseen, ja odotukset tähän kauteen olivat varsin korkealla. Vehaselta odotettiin nousua paljon torjuvasta maalivahdista voittavaksi maalivahdiksi. Vehanen ei missään vaiheessa kautta kyennyt vakiinnuttamaan suoritustasoaan. Viisi nollapeliä kaudesta on hieno suoritus, mutta kauden varrelle mahtui huonojakin iltoja. Nuori Mikael Vuorio pystyi joulun alla haastamaan hetkellisesti Vehasen jopa taisteluun ykkösmaalivahdin tittelistä.

Apuja ulkomailta

Projektiin lähdettäessä ei ulkomaalaispelaajia hankittu, mutta ensimmäisen kauden kokemukset saivat Lukko-johdon kääntämään katseet jo kesällä maamme rajojen ulkopuolelle. Ensin haaviin tarttui AHL:ssä pitkän uran tehnyt pienikokoinen kanadalaissentteri Jason Cipolla. Hyvällä asenteella töitä tehnyt ja fiksuksi ihmiseksi osoittautunut Cipolla ei missään vaiheessa sopeutunut SM-liigaan. Osansa ennakoitua heikompiin esityksiin oli heti kauden alussa loukkaantuneella kädellä. Jo ennen joulua mies joutui pakkaamaan tavaransa. Uusi pelipaikka löytyi Saksan DEL-liigan Iserlohnista.

Quinn Hancock oli todellinen yllätyshankinta. Lukon joukkueen piti olla jo koossa, kun juuri ennen liigastarttia Lukko kiinnitti tämän Saksassa Augsburgh Panthersissa pelanneen puolustavan yleishyökkääjän riveihinsä, ja teki onnistuneen kaappauksen. Valmentaja Ismo Lehkonen hehkutti ennen kauden alkua Hancockia todellisena 100-0-aloittajana, ja hyvällä prosentilla mies kiekkoja ketjukavereilleen kahmikin. Hancock nousi nopeasti johtamaan Lukon ykkösketjua. Hancock pelasi suurimman osan kautta Pasi Saarelan ja Sami Torkin välissä, ja mitä pitemmälle kausi eteni, sitä paremmin Hancock kunnostautui myös hyökkäyspelissä.

Washington Capitalsin farmista löytyi Jason Ulmer, jonka Portland Piratesin fanit olivat valinneet suosikkipelaajakseen. Ulmerin sopeutumista haittasi olkapäävamma, mutta vähitellen hän pääsi kiinni liigarytmiin. Kauden edetessä Ulmer nousi yhdeksi Lukon parhaista pelaajista, josta etenkin tähtiraadit tuntuivat tykkäävän. Kerran jos toisenkin Ulmer onnistui pokkaamaan ottelun jälkeen kolme IS-tähteä.

Ulmer sai Raumalla rinnalleen elämänsä ketjukaverit. Itsenäisyyspäivän tienoilla Raumalla alkoi levitä huhu todella kovan luokan vahvistuksesta. NHL:n Nashville Predatorsissa hyvillä tehoilla pelanut Marian Cisar saapui neljän ottelun testisopimuksella Raumalle. Vaikka Cisar ei koeajallaan juuri pisteillä juhlinut, Lukko teki hänen kanssaan sopimuksen kauden loppuun saakka.

Eikä siinä vielä kaikki. Suuren kohun saattelemana Lukko nappasi Euroopan rahaseurojen edestä 771 NHL-ottelun Robert Kronin, joka oli alkukauden yrittänyt löytää vielä pelipaikkaa maailman kovimmasta kiekkoliigasta. Kun sopimusta ei syntynyt, Kron suuntasi Eurooppaan. Miehen pitkä pelitauko herätti pientä epäilystä, mutta jo ensimmäisestä ottelustaan alkaen Kron esitti ammattimiehen otteita.

Kron, Cisar ja Ulmer muodostivat yhdessä ketjun, joka pisti vastustajan pään pyörälle kerran jos toisenkin. Näyttävistä sommitelmista huolimatta kolmikko teki aivan liian vähän maaleja odotuksiin nähden. Kron oli pelimies, ja pystyi luomaan ketjukavereilleen paljon maalintekopaikkoja. Jonkun olisi vain pitänyt pystyä toimittamaan kiekot verkkoon. Niin Kron kuin Cisarkin olivat selvästi ammattimiehiä, mutta kummastakaan ei lopulta saatu parasta osaamista irti Raumalla.

Washington Capitalsin kykyjenetsijät scouttasivat Lukolle Princetonin yliopiston kasvatin, ECHL:ssä alkukauden pelanneen jenkkipuolustaja David Schneiderin. Hyvin luisteleva ja kiekkovarma Schneider tuli aluksi try-out-sopimuksella ja onnistui vakuuttamaan Lukon johdon kyvyillään loppukauden kattavan sopimuksen arvoisesti. Schneiderin kausi päättyi kuitenkin nivusvammaan. Alustavan arvion mukaan nivusen piti pitää Schneiderin sivussa suurin piirtein runkosarjan loppuun saakka. Valmennusjohto katsoi kuitenkin, että Schneideria tarvittaisiin jo runkosarjassa, jotta kausi voisi jatkua runkosarjan jälkeenkin. Schneider palasi harjoituksiin pari viikkoa ennakoitua aikaisemmin, vain rikkoakseen nivusensa entistä pahemmin. Schneiderin todelliset kyvyt jäivät arvoitukseksi, eikä mies kyennyt pistetiliään pelaamissaan otteluissaan aukaisemaan.

Vanhat parrat täyttivät odotukset

Ketkä olisivatkaan olleet parempia keulakuvia ja opettajia nuorille puolustajille kuin entiset kapteenit, monessa liemessä keitetyt Erik Hämäläinen ja Toni Porkka. Molemmille kertyi vastuuta ja peliminuutteja roppakaupalla kauden mittaan.

Erik Hämäläinen palasi Sveitsistä ja näytti, että kokemuksella pystyy paikkaamaan hieman hidastuneita jalkoja. Hämäläinen ei pystynyt kauden mittaan samanlaiseen dominointiin, mitä edellisellä Lukko-visiitillä, mutta tähän löytyy selitys huikeasta peliajasta.

Kauden aikana Hämäläinen piirteli nimeään historiankirjoihin pariin otteeseen. Bluesia vastaan mies ylitti 700 pelatun ottelun rajan.

Hämäläisen kauteen mahtui myös yksi ikävä ja erikoinen episodi. HPK:n Jyrki Louhi löi Hämäläistä Raumalla pelatun ottelun loppuhetkillä nyrkillä takaraivoon, ja Lukko-ikoni kääntyi Louhea kohti sanoakseen tälle muutaman valikoidun sanan. Linjatuomari tuli väliin ja kävi Hämäläiseen käsiksi. Hämäläinen työnsi linjatuomarin sivuun ja jatkoi peliä. SM-liigan kurinpitäjä halusi käyttää Hämäläistä varoittavana esimerkkinä ja lätkäisi kolmen ottelun pelikiellon tuomarin koskemattomuuden rikkomisesta.

Vaikka Hämäläinen ei mitenkään erityisen loistokkaita ja mieleenpainuvia suorituksia kauden aikana esitellytkään, hän oli illasta toiseen tasaisen varma. Iästään huolimatta edelleen Lukon paras puolustaja.

Lukko hankki ennen kauden alkua myös toisen oman pojan takaisin kotiin. Toni Porkka palasi Saksasta ja aloitti kauden todella vahvasti. Jääaikaa oli tarjolla juuri niin paljon kuin mies jaksoi. Hyvät otteet poikivat kutsuja myös Hannu Aravirran maajoukkueisiin. Moskovan keikka jäi nivusvamman takia väliin, ja sama loukkaantuminen piti Porkan sivussa myös muutamista liigapeleistä. Karjala-turnauksessa Porkka esiintyi edukseen, ja sai pukea Leijona-paidan myös Sweden Hockey Gamesiin. Turnaus päättyi kesken nilkkavamman takia, ja tarkemmissa tutkimuksissa havaittiin nilkan vaativan leikkaushoitoa. Joukkueen varakapteenin kausi oli ohi juuri silloin, kun jokainen mies olisi tarvittu pudotuspelipaikan tavoittelussa. Kauden aikana Porkka ehti osoittaa, ettei ole ainakaan huonontunut Saksan-reissunsa aikana. Hän on niitä kulmakiviä, jonka varaan ensi kaudella on hyvä rakentaa.

Pasi Saarela oli kolmas Lukko-kasvatti, jonka päälle sysättiin suuret odotukset ennen kauden alkua. Saarela pystyikin vastaamaan huutoon ja valloitti lopulta isännän oikeudella kultakypärän itselleen lainattuaan sitä kauden alussa Erik Hämäläiselle ja Matti Kaipaiselle. Saarelan pelin tasoon nähden hänen tehopisteensä jäivät valitettavan vähäisiksi. Saarelan laukaus on edelleen liigan ehdotonta eliittiä, ja hän myös käytti joukkueen tehokkainta asetta kiitettävän paljon. Liian usein kuitenkin Saarelan hirmulämäri vain kumahti maalirautoihin.

Saarela pelasi kuitenkin uransa parhaan Lukko-kauden. Maalimäärissä hän ei pystynyt aivan siihen, mitä nuorena poikana Juha Riihijärven ketjukaverina, mutta syöttöpisteissä Saarela kuittasi uuden ennätyksensä.

Viime kausi päättyi Saarelan osalta kyynärpään hajoamiseen, ja sama vamma kiusasi tälläkin kaudella. Saarelan vahvat otteet saivat Hannu Aravirran valitsemaan miehen myös maajoukkueeseen, jossa tämä muodosti yhdessä ketjukaverinsa Sami Torkin ja tulevan joukkuekaverinsa Markku Tähtisen kanssa toimivan yhdistelmän.

Matti Kaipainen kuului joukkueen kokeneeseen kaartiin. Vieraiden vihaama ja omien rakastama Kaipainen näytti kauden alussa rauhoittuneen ja keskittyvän tällä kaudella enemmän kiekolliseen peliin kuin vastustajien ärsyttämiseen. Hän aloitti kauden hurmiossa ja kantoi pitkään joukkueen parhaan pistemiehen kultakypärää. Kauden puolivälissä tuli notkahdus ja Kaipainen putosi otsikoista.

Kun päivät alkoivat kevään myötä pidetä ja pakkaset laantuivat, myös Kaipaisen jäissä olleet tehot alkoivat löytyä. Kaipainen piristyi Viinasen tavoin Markku Tähtisen tulon myötä. Yksi kevään tähtihetkistä osui Äijänsuolla Jokereita vastaan, kun Lukko nylki mestarisuosikin vahvan esityksen jälkeen, ja Kaipainen ohitti ensimmäisenä eurooppalaispelaajana Kari Lehtosen kahdesti samassa ottelussa. Hattutemppukin oli enemmän kuin lähellä, sillä Kaipaisen keskialueelta lähettämä laukaus kolahti tyhjän Jokeri-maalin tolppaan joukkueen hakiessa tasoitusta ilman maalivahtia.

Kaappaus Porista

SM-liigan siirtoraja oli menossa umpeen kun raumalaiset valuivat pettyneenä kotiin Äijänsuolta JYP:iä vastaan pelatusta, tappioon päättyneestä ottelusta. Kotona odotti kuitenkin häkellyttävä uutinen. Lukko oli hankkinut loppukaudeksi riveihinsä Porin Ässien ainoan maajoukkuemiehen ja joukkueen selvän tähtipelaajan, Markku Tähtisen. Jo toisen kerran kauden kuluessa Lukko näytti pitkää nenää suurseuroille.

Tähtisen siirto pois Ässistä oli ollut odotettavissa, mutta miehen uusi osoite oli porilaisille järkytys. Kyseessä oli Timo Saarikosken siirron jälkeen merkittävin pelaajasiirto Porista Raumalle.

Tähtiselle tarjottiin Lukossa suurta roolia. Mies pääsi aloittamaan lentävällä lähdöllä, ykkössentterinä Robert Kronin ja Pasi Saarelan välissä. Lukko ei kuitenkaan saanut Tähtisestä sateentekijää. Tähtinen pystyi tarjoamaan aloitusvoittoja, hyvää ylivoiman pyöritystä ja näyttäviä kiekon ylöstuonteja. Mutta tehot jäivät puuttumaan. Tähtinen kirjautti pisteet 0+3, mikä on huomattavasti vähemmän kuin mieheltä odotettiin. Tähtinen ei irronnut Ässistä halvalla, ensi kauden varaan jää saako Lukko vastinetta rahoilleen.

Ei odotuksien tasolla

Toni Koivisto kävi ennen kauden alkua tutustumassa isompiin kuviohin. Hän osallistui Florida Panthersin leirille ja naputteli siellä kovat tehot. Odotukset Koiviston suhteen olivatkin raumalaisleirissä todella korkealla. Joko tämä huikean potentiaalin omaava Yli-Tornion kasvatti löisi itsensä läpi liigakaukaloissa?

Ei lyönyt. Koivisto kirjautti kauden aikana tehot 7+6, mikä nyt ei aivan ala-arvoinen suoritus ole, mutta ei kuitenkaan lähelläkään sitä, mitä mieheltä odotettiin. Markku Tähtisen saapumisen jälkeen Koivisto löysi itsensä nelosketjusta, eikä tämä tainnut olla omiaan nostamaan miehen motivaatiota. Kauden viimeisissä otteluissa Koivisto joutui kärvistelemään kolmannentoista hyökkääjän roolissa.

Topi Lehtonen oli aikanaan Vasili Tihonovin löytö joukkueeseen. Tuolloin venäläisvalmentaja istutti nuoren pyhärantalaispuolustajan kokeneen Erik Hämäläisen rinnalle, ja Topi kiitti saamastaan vastuusta. Hämäläisen rinnalla oli hyvä pelata ja kehittyä. Hämäläisen Sveitsin-vierailun aikana Lehtosen otteet eivät olleet enää samaa tasoa. Hämäläisen paluun myötä myös Lehtosen odotettiin nostavan pelinsä tasoa. Lehtonen saikin kauden mittaan pelata Hämäläisen pakkiparina, mutta putosi lopulta seitsemännen puolustajan rooliin. Kaiken kaikkiaan Lehtonen oli kauden mittaan varsin näkymätön.

Ihoden kultaranne Janne Siivonen ei ole pystynyt vastaamaan niihin odotuksiin, joita A-junioreissa mätetyt hurjat maalimäärät ovat luoneet. Siivosesta on tullut nelosketjun taklauskone, ja tuon roolin hän on varsin hyvin täyttänytkin. Miehestä kuitenkin odotetaan Pasi Saarelan kaltaista maaleja tekevää voimalaituria.

Askel eteenpäin

Kun Ismo Lehkonen oli ottamassa vastaan Lukon projektipäällikön tehtäviä vastaan, hän piti Sami Torkkia yhtenä tulevan joukkueensa tärkeimmistä lenkeistä: asennepelaaja ja oman kylän poika. Viime kaudella Torkki nuorempi ei huutoon pystynyt vastaamaan, mutta tällä kaudella hän löi itsensä läpi. Torkki pelasi käytännössä koko kauden Pasi Saarelan kanssa samassa ketjussa, keskushyökkääjänä pelasi suurimman osan kautta Quinn Hancock, pariin otteeseen myös Jason Ulmer.

Torkki sai paiskia likaisia hommia laidassa ja oli elementissään. Rämäpäiset otteet saivat Hannu Aravirran valitsemaan Torkin myös maajoukkueeseen, ja sielläkin ketjun toisesta laidasta löytyi samainen Pasi Saarela. Keskusmieheksi istutettiin muuan Markku Tähtinen.

Maajoukkuekomennuksen jälkeen Torkin itseluottamus oli pilvissä. Isoveli Jarikin kertoili haastattelussa, ettei aina pystynyt katsomaan pikkuveljen temppuja jäällä.

Kovaa taklaava Torkki oli kauden aikana monessa mukana. Pistesaldo kasvoi mukavan suureksi, mutta muhkea oli myös rangaistusminuuttien lukumäärä. Vaikka Torkin hermot olivat tyystin eri luokkaa kuin aiemmin, kauden varrelle mahtui ottelurangaistus tuomariin törmäämisestä sekä pelikielto kymppitilin täyttymisen takia. Vaikka Torkki pystyi karsimaan pelistään tyhmyyksiä, ei hän vielä pyhäkoulupojan otteita esittänyt.

Mikko Purontakanen on hyvä esimerkki siitä, että kova työ palkitaan. Purontakanen ei taannoin mahtunut edes Kärppien A-juniorijoukkueeseen, mutta muutaman vuoden projekti Raumalla poiki lopulta liigapaikan. Viime kaudella Purontakanen ei vielä jääaikaa saanut, mutta tällä kaudella hän onnistui vakiinnuttamaan paikkansa pelaavassa kokoonpanossa. Kauden puolivälissä Ismo Lehkonen totesi, että projektin seuraava vaihe on tehdä Purontakasesta liigatason puolustaja. Lisääntynyt jääaika toi aluksi mukanaan tukun virheitä, mutta kauden edetessä Purontakanen otti yhä suurempaa roolia Lukon puolustuksessa.

Yksi viime kauden työhevosista oli Jaakko Harikkala. Tällä kaudella ei niin paljoa jääaikaa siunaantunut, mutta joka tapauksessa Harikkala voidaan laskea niiden pelaajien joukkoon, jotka pystyivät nostamaan tasoaan. Kalannin väkivahvasta hirvimiehestä ei saa kiekollista puolustajaa tekemälläkään, mutta silti Harikkala keräsi kauden aikana varsin mukavan pistesaldon. Harikkalan kova lyöntilaukaus löysi tiensä vastustajan maaliverkkoon saakka seitsemän kertaa.

Harikkala pelasi suurimman osan kautta Teemu Kesän puolustajaparina. Kauden viimeisiin otteluihin Harikkala sai kunnian nousta ykköspakkipariin saakka, Erik Hämäläisen rinnalle.

Teemu Kesän ura on ollut yhtä loukkaantumista. Viime kaudella mieheltä hajosi ensin polvi, sitten leukaluu ja lopuksi olkapää. Päättynyt kausi oli huomattavasti ehjempi, vaikka kertaalle Kesä ehti polvensa rikkoa nytkin. Kesä jäi yleisön mieleen eniten kovien taklaustensa ansiosta.

Sama pätee Samu Isosaloon. Viime kausi meni käytännössä kokonaan sivu suun juuri ennen kauden alkua tulleen polvivamman myötä. Kovin suuria saappaita Isosalon jalkoihin ei aseteltu, mutta mies onnistui vakiinnuttamaan paikkansa nelosketjun keskushyökkääjänä. Isosalon johtamana nelonen yleensä pörräsi varsin näyttävästi vastustajan päädyssä, ja kauteen mahtui muutama oikein hyvä ottelu. Viidesti Isosalo onnistui toimittamaan kiekon vastustajan maaliin.

Ville Piekkolan kausi näytti menevän kokonaan sivu suun sitkeä lonkkavamman takia. Loppukaudesta Piekkola kuitenkin saatiin parsittua pelikuntoon, ja pienikokoinen puolustaja yllätti monet hyvillä otteillaan. Pienestä koostaan huolimatta Piekkola tarjoili usein päätä pitemmille vastustajille kunnon avojään taklauksia.

Pikavisiittejä joukkueessa

Mikael Vuorio sai joulun tienoilla mahdollisuutensa ja näyttikin kykynsä. Petri Vehanen pelasi pari ottelua heikosti ja näytti selvästi väsyneeltä kannettuaan torjuntavastuun yksin koko syksyn ajan. Ismo Lehkonen päätti peluuttaa Vuoriota, eikä hänen tarvinnut kertaakaan katua maalivahtivalintaansa. Kertaakaan Lukko ei kaatunut Vuorion haparointiin. Vuorio sai kunnian seistä tolppien välissä myös Erik Hämäläisen 700. ottelussa.

Vuodenvaihteen jälkeen Vuorio aloitti kansalaisvelvollisuutensa suorittamisen Porin Prikaatissa. Iiro Tarkki nostettiin liigarinkiin aamuharjoituksiin, eikä Vuorio enää kaukalossa kevään aikana esiintynyt. Miehellä on kuitenkin edessä lupaava tulevaisuus, mikäli kehitys jatkuu samaa rataa.

Petri Lätin kausi oli malliesimerkki siitä, miten käy kun naama ei miellytä valmentajaa. Lätti ei kauden alkuvaiheissa kelvannut edes edustusjoukkueen harjoituksiin. Aina kentälle päästyään Lätti esiintyi edukseen. Mies yritti sata lasissa jokaisessa vaihdossa ja keräsi peliaikaan suhteutettuna yhden joukkueen parhaista pistesaldoista.

Ennen joulua Lukko otti kokeelle Mestiksen Kiekko-Vantaassa maaleja mättäneen Hannu Väisäsen, joka oli valmentaja Ismo Lehkoselle tuttu mies jo HIFK:n ajoilta. Väisänen ei pystynyt ihmeitä esittämään, vaikka ei toisaalta mitään suurempia virheitäkään tehnyt. Samantasoisia miehiä Lukolla oli kuitenkin jo omasta takaa riittävästi, ja Väisänen palasi testijaksonsa päätyttyä Mestikseen.

Jaakko Hagelbergillekään Ismo Lehkonen ei löytänyt roolia liigajoukkueessa. Hagelberg aloitti kautensa A-juniorien kanssa ja sai ennen joulua siirron Mestikseen, Forssan Palloseuraan. Forssassa Hagelbergin otteet olivat perin vaisuja. Ennen siirtorajan umpeutumista Lukko siirsi Hagelbergin Uudenkaupungin Jää-Kotkiin, jossa peli alkoikin taas sujua.

Isokokoiselle ja rämäpäiselle puolustaja Marko Toivoselle ei Lukon liigajoukkueesta tahtonut löytyä roolia. Toivonen kävi kokeella Tampereen Ilveksessäkin, mutta sielläkään hänelle ei löydetty käyttöä. Lopulta Lukko vuokrasi Toivosen Norjaan.

Täryjyrä Petteri Lotila ei päässyt Lukossa pelaavaan kokoonpanoon kertaakaan. Kauden ensimmäiset ottelunsa hän pelasi Mestiksen Kajaanin Hokissa, minkä jälkeen ura jatkui Norjassa Stavanger Oilersissa. Ennen siirtorajan umpeutumista Lukko siirsi myös Lotilan Uudenkaupungin Jää-Kotkiin. UJK:ssa Lotilan kausi päättyi lyhyeen. Mies luisteli toisessa ottelussa jäässä olleeseen railoon, ja kausi oli ohitse nilkkamurtuman takia.

» Lähetä palautetta toimitukselle