New Jersey Devilsin ja Florida Panthersin ottelusarja pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella polkaistiin käyntiin viime yönä. Floridalle paluu pudotuspeleihin 12 vuoden tauon jälkeen olisi voinut käynnistyä paremminkin, sillä Devils pommitti ensimmäisessä erässä itsensä 3-0-johtoon.
Tulosta kännykästä vilkuilleelle olisi voinut luulla kotijoukkueen maalivahdin pelanneen heikosti. Todellisuudessa kyseessä oli kuitenkin erä, jossa kyseistä maalia vartioinut Jose Theodore piti joukkueensa paattia pystyssä minkä pystyi. Ottelun ensimmäisen erän laukaukset kirjattiin 26-9 vieraille. Kyseessä oli NHL:n suurin avauserän lukema sitten kevään 1997.
Theodorelle tämä ottelu, ja ottelusarja kokonaisuutena, merkitsee ehkä enemmän kuin kenellekään muulle Panthers-leirissä. Paljon kokeneelle kanadalaisvahdille tämä kevät on tilaisuus nousta takaisin pinnalle.
Pinnalle mistä? Kuten useiden muidenkin parjattujen maalivahtien kohdalla, Theodore kuuluu menneisyydeltään pelkästään runkosarjassa merkittävästi menestyneiden pelaajien joukkoon. Ja siitä lammikosta Theodore myös pyrkii kiipeämään ylös.
Theodoren NHL-ura on ollut alusta tähän päivään värikäs. Toisella kierroksella vuonna 1994 Montreal Canadiensiin varattu Theodore nousi NHL:n huipulle kaudella 2001–2002, jolloin loistava runkosarja tuotti nuorelle maalivahdille Hart Trophyn ja Vezina Trophyn. Kaikki odottivat Theodoresta Patrick Royn seuraajaa ja manttelinperijää, seuraavaa suurta Canadiens-vahtia Royn, Ken Drydenin, ja kumppanien rinnalle.
Kevään pudotuspelimeno katkesi kuitenkin jo toisella kierroksella, ja sen jälkeen ura Montrealissa lähti pieneen mutta tasaiseen laskuun. Seuraavalla kaudella Canadiens floppasi ulos pudotuspeleistä. Kaudella 2003–2004 meno tyssäsi taas toiseen kierrokseen.
Ura Montrealissa päättyi vuonna 2006, kun Theodore kärähti kevään olympialaisia edeltäneessä doping-testissä kielletystä aineesta. Aine yhdistettiin lopulta hiustenlähtöä estäneeseen lääkkeeseen, jota Theodore oli käyttänyt laillisesti vuosikausia, eikä NHL rankaissut Theodorea kyseisestä rikkeestä. Tapahtuma jätti silti tahran miehen maineeseen.
Matka jatkui samana kevään aikana Coloradoon. Pudotuspeleissä tuloksena oli loistava pelaaminen ensimmäisellä kierroksella ja sulaminen toisella. Seuraava kausi oli Theodorelta ja Avalanchelta heikko, eikä seura selvinnyt pudotuspeleihin.
Kausi 2007–2008 oli Theodorelta taas kaksijakoinen. Hyvää runkosarjaa seurasi loistava ensimmäisen kierroksen ottelusarja Minnesota Wildia vastaan, ja sitä hiipuminen toisella kierroksella, joka kirjattiin Detroit Red Wingsille otteluvoitoin 4-0.
Vaikka etenkin viimeinen ottelusarja Detroitia vastaan oli Avalanchelle loukkaantumisten sävyttämä, ei Theodore päässyt irti ailahtelevasta maineestaan antautuessaan Detroitin pommitukselle. Kysymys siitä, minkälainen kausi seuraavaksi olisi edessä, oli myös mielessä kesän siirtomarkkinoilla. Washington Capitals päätti ottaa riskin.
Kaksi kautta pääkaupungissa eivät nekään tuoneet suurta nostetta Theodoren uralla. Otteet runkosarjassa olivat huomattavasti tilastoja paremmat, mutta pudotuspeleissä Theodore floppasi pahasti, eikä päässyt takaisin valmentaja Bruce Boudreaun suosioon. Jälkimmäistä kautta edelsi henkilökohtainen tragedia, kun Theodoren kaksikuukautinen poika kuoli.
Kesällä 2011 Theodore pääsi mukaan Floridan suureen vapaiden agenttien hamstraukseen. Osapuolet sopivat kahden vuoden diilistä, ja edessä oli tuore mahdollisuus lämpimässä ympäristössä.
Mainiosti sujuneen runkosarjan päälle siloposkisella Theodorella on jälleen kerran uusi mahdollisuus uudessa ympäristössä osoittaa olevansa pudotuspeleissä voittava maalivahti. Nyt, enemmän kuin koskaan, edessä on etukäteen altavastaajan asema. Tilanne, jossa kukaan ei odota Floridalta tai Theodorelta menestystä.
Ensimmäisen ottelun ensimmäisen erän perusteella Devils vie ja Panthers vikisee. Pantterilauman maalilla kaikkensa tekee kuitenkin vahti, joka haluaa nostaa joukkueensa ottelusarjan voittajaksi – ja itsensä voittavaksi maalivahdiksi.
