Maalivahdit:
30 - Martin Brodeur: New Jerseyn monivuotinen luottomaalivahti lienee monien valinta maailman parhaaksi maalivahdiksi. Jo 11 kautta Devilseissä kiekkoja torjunut Brodeur on kartuttanut urallaan palkintokaappiaan kolmella Stanley Cupilla, Olympiakullalla, kahdella Vezina-Trophylla, Calder-Trophylla, neljällä William M.Jennings-Trophylla ja kahdeksan kertaa hän on ollut NHL:n All-Stars ottelussa. Kruununa kaksi tehtyä maalia NHL:ssä. World Cupissa hän on lähes varmuudella Kanadan ykkösmaalivahti. Maalivahtina mies lähentelee täydellisyyttä. On nopeutta, pelisilmää, loistava keskittymiskyky ja mies on mailankäsittelijänä kuin kuudes kenttäpelaaja. Heikkouksina löytyy oikeastaan vain haavoittuvuus maalin takaa tulevissa tilanteissa. Brodeur tulee pelaamaan todennäköisesti niin paljon kuin mies vain itse haluaa. Vahva ehdokas kisojen parhaaksi maalivahdiksi.
1 - Roberto Luongo: Floridassa mies on tottunut torjumaan kiekkoja - ja paljon. Toisin kuin Brodeur, Luongo ei saa nauttia NHL:ssä kovan luokan puolustuksesta. Mies olikin viime kaudella eniten kiekkoja torjunut maalivahti NHL:ssä. Luongo on ehkäpä puhtain butterfy-tyyliä käyttävä maalivahti liigassa. Isokokoisena pystyy peittämään todella ison osan maalista ja nopeudellaan pystyy tekemään ilmiömäisiä torjuntoja mikäli tilanne sitä vaatii. Luongo on käynyt haistelemassa turnaustunnelmia MM-kisoista, mutta miehen pelityyli ei sovi isoon eurooppalaiseen kaukaloon missä aikaa kiekonsiirtelyyn ja luisteluun on vastustajilla enemmän. Monelle onkin jäänyt hieman epävarma kuva miehen pelityylistä, koska isossa kaukalossa on monesti pelannut itsensä tilanteista ulos. Pienessä World Cup-kaukalossa Luongo lienee selkeä kakkosvahti, mutta ihme ei olisi jos hän onnistuisi Brodeurin ohittamaan Kanadan ykkösenä.
60 - Jose Theodore: Montrealin viime vuosien tuki ja turva. On maalivahtikolmikon ainoa pelaaja joka on voittanut Hart Trophyn NHL:n arvokkaimpana pelaajana. Tosin kaukana tittelistä eivät muut kaksi ole olleet. Theodore lienee turnauksessa oppimatkalla. Miehellä on vähiten kokemusta arvokisoista, mutta vastapainona mies on pelannut useamman kauden ehkä maailman kiekkohulluimmassa kaupungissa Montrealissa, ja on kestänyt kotiyleisön paineet mainiosti. Kolmikon pienikokoisin maalivahti on myös kolmikon nopein. Miehen oikeassa kädessä oleva hanska on kobraakin nopeampi ja liikkuminen tolpalta toiselle on vaivattoman näköistä. Miehen heikkouksia on lievä ylipelaaminen. Monesti mies joutuu tekemään paraatipelastuksia koska pelaa itseään hieman ulos menemällä jäihin liian herkästi. Roolina on todennäköisesti katsomopaikka ja yhteen tai kahteen peliin porttivahdiksi. Tuleva Kanadan ykkösmaalivahtipari Luongon kanssa muutaman vuoden kuluttua?
Puolustajat
3- Jay Bouwmeester: Kanadan suurin pakkilupaus sai paikan joukkueeseen Chris Prongerin lievän polvivamman takia. Kookkaaksi pelaajaksi liikkuu luistimilla paikoitellen naurettavan helposti. Peliäly on myös korkeaa tasoa ja Bouwmeester pystyy tukemaan hyvin hyökkäyksiä. Nuoresta iästä ja hieman vaatimattomasta luonteesta johtuen ei ehkä vielä pysty pelaamaan paineen alla ja tämä saattaa rajoittaa peliajan saamista. MM-kisoja lukuunottamatta nämä ovat ensimmäiset suuret aikuisten kisat. Todennäköisesti pelaa vain muutamassa ottelussa. Oppipoikana kisoissa.
2 - Eric Brewer: Edmontonin puolustuksen johtotähti. Nuoresta iästä huolimatta on pelannut jo viisi täyttä kautta liigassa ja yhden puoliksi liigan ja farmin välillä. Lisäksi Brewer on ehtinyt niinikään voittamaan Olympia- ja MM-kultaa, joten rutiinia ja kokemusta löytyy myös kansainvälisiltä jäiltä. Brewer saanee isompaa roolia kuin alunperin oli miehelle suunniteltu. Kookkaana ja todella monipuolisena pelaajana pystyy täyttämään ison osan Blaken ja Prongerin jättämistä aukoista. Nyt mies mahtuu lähes varmuudella pelaavaan kokoonpanoon. Tästä huolimatta Brewerin pitää onnistua sillä takana odottaa muita nuoria ja nälkäisiä pelaajia ottamaan hänen paikkansa mikäli peli ei suju.
52 - Adam Foote: Jämäkkä Coloradon pakki on Kanadan puskutraktori-osastoa. Footen pelityyli on fyysinen ja paikoitellen hieman likainen. Riskinä hänellä on pelityylistä johtuen tutustuminen jäähyaitioon. Mutta niin kauan kuin Foote pysyy jäällä, Kanadan hyökkäyspäässä ei ole helppoa vastustajilla. Täällä ovatkin hänen parhaat avut. Hänen jäällä ollessa ei maaleja usein omaan päähän synny. Vastustaja löytää itsensä useammin pleksistä tai katselemasta hallin kattoa kuin juhlimassa maalia joukkuekavereiden kanssa. Selkeä leaderi-pakki ja takuuvarma pelaava puolustaja.
23 - Scott Hannan: San Josen nuori puolustava pakki pääsi takaoven kautta joukkueeseen kun Rob Blake joutui jättämään kisat väliin jo viikkoja sitten. Loistavan kauden ja vielä loistavammat pudotuspelit pelannut Hannan on Footen tavoin loistava puolustuspäässä. San Josessa Hannan erikoistui tähtipelaajien pimentämiseen ja mikäli Kanadan paidassa peliaikaa irtoaa, rooli tulee olemaan varsin vastaavanlainen. Kovasta pelityylistä huolimatta on varsin kurinalainen joukkuepelaaja. Todennäköisesti jää Footen varjoon vastaavassa roolissa taisteltaessa. Pelannee muutaman ottelun, mutta saattaa nousta vakiopelaajaksi varsinkin nyt kun isojen roolien Blake ja Pronger ovat sivussa.
55 - Ed Jovanovski: “Special Ed” on yllättäen yksi joukkueen kokeneimmista puolustajista. Aiemmin mies tunnettiin varsin fyysisenä ja yksipuolisena taklaavana puolustajana, mutta vuosien saatossa miehestä on kehkeytynyt varsin monipuolinen ja varmaotteinen pakki. JovoCop saa joukkueessa varmasti paljon luottoa ja peliaikaa. Nykyisin Jovanovski on hyvä hyökkäyspäässä, hyvä puolustustehtävissä ja hyvä erikoistilanteissa. Jälleen yksi Olympiavoittaja joukkueessa ja varma valinta pelaavaan kokoonpanoon jokaiseen otteluun.
27 - Scott Niedermayer: Puolustuksen paras luistelija. Niedermayer on hyökkäyspelin ekspertti. Loistavalla luistelulla ja pelikäsityksellä hän pystyy repimään auki vastustajan puolustuksen ja liikkuvuus sekä riittävä fyysisyys pitää huolen että omassa päässä ei joudu ongelmiin kookkaiden powerhyökkääjienkään kanssa. Niedermayerin harteille laitetaan varmasti paljon vastuuta ylivoimapelissä. Kolminkertainen Stanley Cup-voittaja ja Olympia- ja MM-kultamitalisti osaa pelata voittavassa joukkueessa ja hänen kokemus tulee olemaan tärkeä Kanadan varsin nimekkäälle, mutta kokemattomalle pakkikalustolle. Takuuvarma ykkös- tai kakkospakkiparin pelaaja jokaisessa ottelussa. Tulee pelaamaan lähes 30 minuuttia ottelua kohden.
6 - Wade Redden: Ottawan pakki on joukkueessa varsin mielenkiintoisessa asemassa. Hänelle löytyy rooli oikeastaan mihin tahansa tehtävään. Redden on lähes aina ollut liigan parhaita nuoria puolustajia mutta arvokisakutsut ovat aina jollakin tavalla vältelleet miestä. Nyt Redden on varsin ansaitusti mukana joukkueessa. Kylmänrauhallinen ja takuuvarma pelityyli. Saanee Kanadan paidassa kiekollista ja hyökkäävää roolia. Myös ylivoimalla viivamieheksi hänelle on paikka auki ja seurajoukkueessa ylivoimalla Redden on tehnyt paljon tuhoa. Varma ykkös- tai kakkospakkiparin pelaaja ja paljon erikoistilannepelaamista.
28 - Robyn Regehr: Yllätysvalinta jo alkuperäiseen joukkueeseen. Kuin varkain nuoresta pakista on kehittynyt fyysinen omanpään johtohahmo. Vahvat playoffsit Calgaryn paidassa varmasti nostivat miehen osakkeet korkeaan arvoon. Pelaa erittäin fyysistä puolustavaa peliä. Omaa myös hyvän laukauksen mutta tuskin mahtuu Kanadan joukkueessa käyttämään kutia ylivoimapeliin. Taistelee peliajasta Hannanin ja Bouwmeesterin kanssa.
Hyökkääjät
9 - Shane Doan: Phoenixin voimalaituri on pitkään ollut hyvä, mutta ei oikeastaan riittävän hyvä ollakseen todellinen tähtipelaaja. Nyt mies on alkanut lunastaa niitä odotuksia mitä häneen asetettiin aikoinaan varaustilaisuudessa. Doan loisti aiemmin MM-kisoissa niinikään joukkueeseen valittujen Kris Draperin ja Kirk Maltbyn laiturina jarruketjussa. Ihme ei olisi jos kolmikko taas koottaisiin yhteen. Doanilla on ominaisuuksia myös reilumpaan hyökkäävään rooliin eikä ihme olisi ylivoimalla rightin pelaajana vasemmassa laidassa Doan kiekkoja maalia kohti laukoisi. Rooli kuitenkin jäänee näin nimirikkaassa joukkueessa pienehköksi.
33 - Kris Draper: Ennenvanhaan Kanada peluutti kisoissa hänen roolissaan nimekästä pisterohmua. Sittemmin Kanada on huomannut että paras joukkue ei ole nimekkäin joukkue. Tämän vuoksi Draperin kaltaisia pelaajia joukkueesta löytyy. Detroitin monivuotisen dynastian yksi kulmakivistä. Draper on vuosikausia johtanut yhtä liigan parasta kolmoskenttää. Hän voittaa aloituksia, hän pimentää vastustajan tähtipelaajat, häntä vastaan on inhottava pelata, hän raataa alivoimissa. Tämän lisäksi Draper on yllättävän hyvä myös hyökkäyspäässä.
21 - Simon Gagne: NHL:ssä laituriksi sentterin paikalta siirretty Gagne oli Olympiafinaalin yksi hahmoista. Yhdessä Iginlan ja Sakicin kanssa muodostettu ketju oli USA:n surma. Ketju saattaa pelata yhdessä näissäkin kisoissa. Tuulennopea ja taitava laituri on hanakka viimeistelijä ja osaa pelata paikkoja myös ketjukavereilleen. Saattaa olla kisoissa yksi alivoima-ase vaahteralehtisten joukossa. Pystyy pelaamaan laidassa ja keskellä. Parhaimmillaan kun saa tilaa jäällä ja kiekottomana osaa hakeutua oikeisiin paikkoihin.
15 - Dany Heatley: Kanadan ehkäpä suurin nuori tähti. Heatleylla on kokoa, vauhtia, taitoa ja asennetta. Laukaus lähtee todella kovaa ja nopeasti. Kun tähän lisätään röyhkeys hyökkäyspäässä niin koossa on lähes jokaisen valmentajan ihannepelaaja. Atlanta käyttää Heatleytä myös viivamiehenä ylivoimissa mikä kertoo miehen monipuolisuudesta. Saattaa olla kisoissa jopa ykkösketjun laitahyökkääjä. Kysymysmerkkinä miehen kohdalla on tuleva oikeudenkäynti, joka saattaa alitajunnassa häiritä keskittymistä. Potentiaalinen All-Stars kentällisen pelaaja?
12 - Jarome Iginla: Calgaryn supermies on monien mielestä NHL:n paras voimahyökkääjä. Päättyneissä pudotuspeleissä Iginla oli paikoitellen Kiprusoffin kanssa joukkueen kantava voima. Erittäin vahva kiekollisena ja vaarallinen maalintekijä maalin lähellä. Ylivoimissa varmasti yksi vastuunkantajista. Mahdollinen ykkösketjun oikea laita.
4 - Vincent Lecavalier: Mestarijoukkue Tampan sentteri pääsi kisoihin Steve Yzermanin loukkaantumisen vuoksi. Moni tosin miestä odotti joukkueeseen jo alkuvaiheessa. Luova hyökkäyspelaaja ja sulava luistelija, mutta saanee kisoissa tyytyä pieneen tai olemattomaan peliaikaan. Pehmeille käsille ja hyvälle maalivainulle tosin olisi käyttöä varsinkin ylivoimissa. 24-vuotiaan Lecavalierin kohtalona lienee olla opetusmatkalla. Tulevina vuosina kuitenkin tulee olemaan Kanadan vakiokalustoa. Näissä kisoissa on kuitenkin hänen rooliin liian monta kovaa pelaajaa ohitettavana.
66 - Mario Lemieux: Super-Mario. Mikäli pitkään vaivanneet loukkaantumiset ovat edes jotenkuten kunnossa, Mario on yksi kisojen seuratuimmista pelaajista. Pian nelikymppisen megatähden jalat eivät liiku entiseen malliin, mutta kädet ovat edelleen uskomattoman pehmeät ja ajatus kulkee tuttuun maagiseen tapaansa. Suurena kysymysmerkkinä on terveys ja mahdollisesti liiaksi hidastunut liike. Varmasti viimeiset arvokisat missä #66 jäällä esiintyy. Nauttikaa kun vielä voitte.
18 - Kirk Maltby: Kris Draperin aisapari Detroitin kolmosvitjasta. Todellinen rotta kaukalossa. Pelaa inhottavaa ja pikkulikaista peliä, mutta samalla pitää huolen että pelaaminen häntä vastaan on kaikkea muuta kuin nautittavaa jääkiekkoa. Pelityylissä ei ole muuta kaunista kuin sen tehokkuus. Maltby on hyödyllinen alivoimapelaaja. Tunkeutuu vastustajan korvien väliin ja se on jo puoli voittoa. Istuu takuuvarmasti pari jäähyä, mutta vastapainoksi hankkii mustelmien lisäksi useita kakkosia vastustajalle. Saattaa pelata kaikissa otteluissa vastustajan tähtihyökkääjiä vastaan.
21 - Patrick Marleau: Miehen puhkeamista kukkaan on odotettu jo pitkään vaikka mies on vielä varsin nuori. Nousi viime kaudella San Josen joukkueessa ratkaisupelaajaksi. On enemmän suoraviivainen sentteri kuin pelintekijä. Roolia joukkueessa ei helposti löydy. Todennäköisesti kilpailee kolmosketjun sentterin paikasta, muuten jäänee ílman pelipaikkaa. Pelannee alkusarjassa mutta jatkopeleissä peliaikaa löytynee rajoitetusti jos ollenkaan.
10 - Brenden Morrow: Dallasin pieni mutta vanttera voimalaituri on tuttu näky MM-kisoista. Peloton terrieri ajaa miehen iholle, kaivaa kulmissa, ajaa maalille ja runnoo irtokiekkoja sisään. Railakas pelityyli on myös varsin jäähyaltis. Morrow´n vastustajalle aiheuttamista kiekonmenetyksistä Kanada saa ainakin yhden tai kaksi maalipaikkaa per ottelu.
39 - Brad Richards: Play-offsien MVP ja voittomaalien luvattu mies. Kiekollisena luova ja mielikuvituksellinen pelaaja. Vaikka tuntuu pitävän kiekosta hyvin paljon, ei säästele laukauksiaan ja pystyy pelaamaan kelvollista puolustuspeliä. Pystyy pelaamaan myös laitahyökkääjänä. Isoimpana ongelmana on fyysisyyden puute ja mikäli peli muuttuu fyysiseksi, Richards katoaa hieman pelistä. Mahdollisuuksia pelata kaikissa otteluissa, mutta viereen on syytä asettaa fyysinen hyökkääjä.
91 - Joe Sakic: Coloradon sentteri on voittanut lähes kaiken mitä jääkiekossa voi pelaaja voittaa. Sakicin rannelaukaus on pelottavan kova ja nopea, todennäköisesti hänellä on koko joukkueen paras rannelaukaus. Sulava luistelu, hyvä pelikäsitys ja aina nöyrä joukkueen eteen pelaaminen ovat miehen parasta antia. Johtaa Kanadan ykkös- tai kakkoskentällistä ja on jäällä ylivoimien aikana paljon.
94 - Ryan Smyth: Mr. Kanadan maajoukkue. On aina mukana joukkueen paidassa MM-kisoissa jos omat pelit ovat taalajäillä ohi. Ei omista runsaasti taitoa mutta asennetta ja yritystä sitäkin enemmän. Kokoisekseen vahva laitavääntäjä ja pärjää hyvin maalineduskahakoissa. Tekee monet maaleistaan juuri maalivahdin nenän edestä. Näillä ominaisuuksillaan tekee ketjukaverinsa paremmiksi ja onkin todennäköisesti pelaavassa kokoonpanossa kun tiukat pelit tulevat eteen.
26 - Martin St.Louis: Todellinen elohopea luistimilla. Osoitti viime kaudella NHL:ssä että pienetkin pelaajat voivat pärjätä. Pystyy itse viimeistelemään maaleja tai vikkelyytensä ansiosta rakentamaan paikkoja muille. Varsinainen kysymysmerkki etukäteisveikkauksissa. Mahdollisesti Lemieuxin laitaan, ehkä ei peliaikaa juuri lainkaan. Luistelunsa takia on vaarallinen alivoimapelaaja. Pelaa enemmän tai vähemmän, varmaa on että vastustajan puolustus ja maalivahdit saa olla varpaillaan.
97 - Joe Thornton: Kookas sentteri on hyvä pelintekijä ja hyvä maalintekijä itsekin. On hyökkäyspäässä vaikea pysäytettävä ulottuvuuden ja tasapainon takia. Heikkouksia löytyy korvien välistä. Tiukoissa peleissä ei ole esiintynyt vahvasti, turhautuu helposti ja istuu jäähyllä liian usein väärällä hetkellä. Myös omanpään pelissä olisi toivomisen varaa. Thornton on kuitenkin vahva ehdokas kolmosketjun sentteriksi ja voi olla että mies saa jääaikaa ylivoimillakin.
