Moni ulkomaalaispelaaja ei täytä Suomessa vahvistuksen kriteereitä. Todellisten tähtien hankinta on tätä nykyä enemmän tai vähemmän lottoa.
Kuopioon on vuosien saatossa raahattu lukuisia ulkomaalaisia, jotka ovat olleet laadultaan kaikkea mahdollista sen aikaisista supertähdistä aina vähintään viisikirjaimisista amerikkalaisliigoista saapuneisiin turisteihin.
Vuosi sitten KalPalla oli paha puolustajapula. Seura ilmoitti tammikuun puolivälissä hankkineensa pitkään pelaamatta olleen Ryan Lannonin koeajalle paikkaamaan puolustajavajetta. Amerikkalaisesta tiedettiin suunnilleen sen verran, että kaveri oli opiskellut Harvardin yliopistossa ja tarvittaessa uskalsi tiputtaa hanskat.
Pessimistiset kiekkokansan rivit ehtivät jo muistella aikaisempia heti kättelyssä kotiin lennätettyjä pohjoisamerikkalaisia ”hankintoja”. Luottoa ei ymmärrettävästi ihan kaikilta löytynyt. Mutta Lannon näytti heti ensimmäisessä ottelussaan olevansa sopimuksen arvoinen.
Aikaerorasituksesta ja pelaamattomuudesta huolimatta Lannon pelasi varmaotteisesti ilman suurempia virheitä. Ottelun jälkeen puolustaja kehui perusjenkkityyliin kaupungin ja joukkueen. Mies kertoi hakevansa Euroopasta sopimusta, eikä nähnyt ollenkaan mahdottomana ajatuksena pelaavansa myös ensi kaudella Kuopiossa.
Kohteliasta jargonia ja sanahelinää, ajatteli toimittaja tuolloin.
Hyvä kevätkausi aiheutti sen, että ottajia olisi varmalla ja fyysisellä amerikkalaisella muuallekin ollut. KalPan antama tarjous ei tiettävästi ollut paras, mutta Lannonin vaakakupissa painoivat muutkin asiat kuin raha. Seuran antamaa kohtelua arvostanut ja olonsa mukavaksi Kuopiossa tuntenut jenkki päätti jäädä KalPaan.
Viime kausien aikana ulkomaalasten hankinnassa ollaan oltu maltillisia, ja tällä hetkellä joukkueessa on Lannonin lisäksi ainoastaan yksi ei-suomalainen, niin ikään puolustaja Adam Masuhr, joka on nyt jo kolmatta kautta yksi joukkueen tähtipelaajista.
Lannon ei kuitenkaan täytä tähden kriteerejä.
Omasta mielestään joukkueen surkeimman pelaajan titteliä kantavan amerikkalaisen ei tarvitse etsiä nimeään parhaiden pistemiesten joukosta, eikä hänen tarvitse ennen kättelyitä kurvata hakemaan ottelun tähtipelaajan palkintoja.
Kiekkokontrolliin pyrkivässä joukkueessa kaikkien ei tarvitse olla pistenikkareita. Jonkun täytyy tehdä myös se kova ja virheetön työ alakerrassa. Sitä varten Ryan Lannon on Kuopiossa.
Lannon antaa helpon avaussyötön lähelle ja edistää sillä peliä. Hän ei kuskaa, ei kynäile. Antaa vain varman siirron viereen tai eteen. Lannon taklaa kovaa ja painavasti. Kädet eivät kuitenkaan nouse, eikä vauhtia ole liikaa. Siitä syystä amerikkalainen ei ole jäähyaitioiden kanta-asiakas.
Lannon antaa joskus harhasyötön. Voi olla, että samassa pelissä tulee vielä toinenkin. Vastustajan hyökkääjä voi joskus hukkua selän taakse ja kulmavääntö saattaa päättyä naapurin voittoon. Tällaiset tilanteet Lannonin pelissä on helppo huomata, sillä hän tekee virheitä todella harvoin.
Raamikkaan puolustajan pelaaminen on niin varmaa kotiinpäin pelaamista, että valmentajalla on helppo valinta pistää Worcesterin kasvatti jäälle loppuminuuteiksi turvaamaan oman joukkueen johtoasemaa. Lannonista KalPa ei siis todellakaan ole saanut mitään tähteä, eikä pistelinkoa.
Vaan luottomiehen. Viimeisen päälle.
On muiden homma käydä tekemässä ottelun voitto- tai tasoitusmaali. Lannonin ansiosta nämä jäävät vastustajalta usein tekemättä.
Kirjoittaja on savolainen Jatkoajan toimittaja, joka pessimisminsä keskellä huomaa joskus yllättyvänsä.
