Kaudella 2006-07 Colorado Avalanche jäi ensimmäisen kerran pudotuspelien ulkopuolelle. Vaikka pisteitä kertyi yhtä paljon kuin vuotta aiemmin, niin tällä kertaa 95 pistettä riitti kovatasoisessa läntisessä konferenssissa vasta yhdeksänteen sijaan.
Joe Sakicille ja Rob Blakelle maksetut bonukset estivät toimitusjohtaja Gigueren toiminnan vuosi sitten vapaiden agenttien markkinoilla, koska niiden vuoksi menot nousivat lähelle palkkakattoa. Kesällä 2007 tilanne oli toinen. Bonukset oli kuitattu pois, useilla veteraanipelaajilla päättyi sopimus ja liigan palkkakattoa nostettiin 50 miljoonaan taalaan. Giguere käytti syntyneen pelivaran tehokkaasti. Kaksi markkinoiden halutuimmista pelaajista, puolustaja Scott Hannan ja laituri Ryan Smyth, solmivat pitkät sopimukset denveriläisseuran kanssa.
Kahdella kalliilla hankinnalla toimitusjohtaja Giguere ja Avalanchen omistaja Stanley Kroenke osoittivat seuran tavoitteen olevan korkeammalla kuin paluu pudotuspeleihin. Joukkueella on kokenut valmentaja, yksi liigan tehokkaimmista hyökkäyksistä ja kun palkkabudjetissa tilaa vielä viiden miljoonan taalan verran, niin tavoitteena pitää olla runkosarjassa oman divisioonan voitto ja pudotuspeleissä konferenssin finaaliin selviäminen. Helppoa tämän tavoitteen saavuttaminen ei ole, sillä kahden hyvällä pelaajalla ei joukkuetta viime vuosina vaivanneita perusongelmia poisteta.
Riittääkö puolustuksen syvyys ja kovuus?
Tervemenoa Ken Klee, Patrice Brisebois ja Ossi Väänänen ja tervetuloa puolustuksen uusi Äijä, Scott Hannan.
Taidollisesti Hannan ei yllä Briseboisin tasolle ja pisteellisesti pääsee hädin tuskin Kleen lukemiin, mutta pelityyliltään hän erilainen kuin muut Avs-puolustajat. Scott pelaa jatkuvasti sääntöjen rajamailla, mutta tekee sen niin taitavasti, ettei viime kaudella saanut kuin 38 jäähyminuuttia. Hannan on aktiivinen taklaaja, joka antaa kulmissa pieniä kasvopesuja, tökkii mailaa vastustajan luistinten väliin, antaa poikkaria selkään ja jakelee mailalla iskuja pohkeisiin ja välillä vähän ylemmäksikin. Ja kaiken lisäksi hän kommunikoi jatkuvasti sekä omien että vieraiden pelaajien kanssa… .
Hannanin ja luotettavan veteraanin Karlis Skrastinsin johtaessa puolustuspeliä, niin John-Michael Lilesin, Brett Clarkin ja Jordan Leopoldin vastuulla on tukea hyökkäyksiä. Kahden edellisen kauden perusteella päävalmentaja Joel Quenneville tietää mihin Liles ja Clark pystyvät, mutta loukkaantumisistaan toipuneen Jordan Leopoldin panos on arvoitus. Jos ex-Flames palaa aikaisempaan kuntoonsa – luotettavaksi kahden suunnan peliä pelaavaksi puolustajaksi – niin Avalanchella on mahdollisuudet voittaa oma divisioonansa. Jos Leopold toistaa kauden 06-07 esityksen – vain viisitoista peliä, viisi pistettä ja tehotilastossa miinus neljä – niin GM Gigueren pitää tavoitteen saavuttamiseksi hankkia joukkueeseen toinenkin uusi top neljä –tason puolustaja.
Hannanista huolimatta joukkueen puolustus on varsin pienikokoinen ja yleisilmeeltään kiltti. Menestyksen kannalta onkin tärkeää että etukäteen kuutos- ja seiskapakeiksi arvioidut Kurt Sauer ja Jeff Finger pelaavat koko kauden samalla luotettavalla tasolla kuin keväällä -07. Erityisesti fyysisellä puolella Sauerin ja Fingerin panos tulee olemaan tärkeä ja nyt heillä on omassa joukkueessa esimerkkinä pelaaja, joka pystyy ja osaa pelata fyysisesti ja ilkeästi ottamatta jäähyjä.
Puolustuksen pehmeys näkyi viime kaudella varsinkin alivoimapelissä, joka oli liigan heikoimpia. Hannanin mukaantulon joukkueeseen pitäisi parantaa alivoimapeliä, mutta tunnetun totuuden mukaan joukkueen tärkein alivoimapelaaja on maalivahti.
Näillä maalivahdeillako mennään pitkälle?
Asiantuntijat pitävät maalivahtipeliä Avalanchen heikoimpana osa-alueina. Näin onkin, jos Peter Budaj ja Jose Theodore pelaavat viime kauden alkupuoliskon tasolla. Mutta jos Budaj saavuttaa kauden loppupuolen hurmoksen ja itseluottamuksen, niin heikkous kääntyy vahvuudeksi. Ei Budaj divisioonavastustajien Miikka Kiprusoffin tai Roberto Luongon tasoinen huippumaalivahti ole, mutta eipä hänen tarvitsekaan pelata Vezina Trophyn arvoisesti. Riittää kun slovakki pelaa luotettavaa, yli 90 prosentin torjuntapeliä, niin se auttaa joukkuetta ylittämään 100 pisteen rajan ja saalistamaan divisioonan voiton.
Ennen harjoitusleirin alkua pienessä polvileikkauksessa käynyt Jose Theodore aloittaa kauden Budajn haastajana. Mutta allekirjoittanut ei olisi lainkaan yllättynyt, vaikka kauden lopussa entinen Vezina-voittaja olisi vallannut itselleen aloittavan maalivahdin paikan. Hän on kuitenkin kaksikon kokeneempi osapuoli ja pääsee pitkästä aikaa aloittamaan kautensa paineettomassa tilanteessa. Ja kun ex-Canadiensin kontrahti päättyy sopivasti tähän kauteen, niin hänellä on passeli tilaisuus rykäistä erittäin hyvä kausi ensi kesän neuvotteluita helpottamaan.
Taitoa löytyy, mutta onko särmää?
Maalinteon ei ole Avalanchen ongelma alkavalla kaudella. Todennäköisiä yli 20 maalin miehiä joukkueessa on ainakin kuusi. Ikinuori Joe Sakic, tulokaskaudellaan tehoilleet Paul Stastny ja Wojtek Wolski, veteraanit Andrew Brunette ja Milan Hejduk sekä uusi hankinta Ryan Smyth.
Kun vielä sekoitukseen heitetään harjoituspeleissä loistaneet, Hejdukin suosituksesta hankittu tsekkiveteraani Jaroslav Hlinka ja yliopistosarjoissa pisteitä mättänyt T.J. Hensick, loukkaantumisista ja kakkoskauden kirouksesta kärsinyt Marek Svatos ja hyvän kauden pelannut kolmossentteri Tyler Arnason, niin Avalanchen hyökkäyspäästä löytyy enemmän taitoa kuin muista Luoteisen divisioonan joukkueista. Ei olekaan ihme, ettei Avs-faneilla ole ikävä lopettamispäätöksen tehnyttä legendaa Pierre Turgeonia, Floridaan siirtynyttä Brett McLeania tai Eurooppaan palannutta Antti Laaksosta.
Avalanchen kahta ensimmäistä ketjua voidaan kuvailla samalla tavalla kuin puolustusta: varsin pienikokoinen ja yleisilmeeltään kiltti. Kolmos- ja nelosketjuihin Denveristä löytyy kaikenlaista yrittäjää. Viime kauden onnistuja Tyler Arnason, muutamia AHL:n ja NHL:n välimaastossa vuosikausia samoilleita sankareita kuten Ben Guite ja harjoituskauden yllättäjä Eric Healey sekä nuoria intoilijoita David Jonesin ja Brad Richardsonin tyyliin.
Päävalmentaja Quennevillen ja pelaajien kehittämisestä vastaavan Craig Billington haastavana tehtävänä onkin päättää kuka yrittäjistä saa jäädä pelaamaan jämäminuutteja ylhäällä ja kuka lähetetään isompaan rooliin farmijoukkue Erie Lake Monsterseihin.
Viime kauden kokemuksesta viisastuneena Mr Q. varmasti varaa yhden nelosketjun paikoista raskaan sarjaan edustajalle Scott Parkerille. Ei ole mikään sattuma että joukkueen pistepussi alkoi kertyä samoihin aikoihin kun seriffi Parker hankittiin takaisin joukkueeseen estämään nuorten lupausten ja vanhempienkin tähtien kaltoin kohtelua. Näin keskisarjalainen Ian Laperriere ei tule olemaan joukkueen ainoa rauhanturvaaja - ei ainakaan Anaheimia vastaan pelattaessa.
Viime kaudella Steve Konowalchukin piti tuoda hyökkäykseen särmikkyyttä ja taisteluasennetta, mutta hän joutui lopettamaan uransa harjoitusleirillä havaittujen terveysongelmien vuoksi. Osin palkkakaton, osin sydänvaivojen havaitsemisen myöhäisen ajankohdan vuoksi, Giguere ei vuosi sitten pystynyt hankkimaan Konolle korvaajaa. Toimitusjohtaja pitikin tätä Konowalchukin ”loukkaantamista” yhtenä isona tekijänä, miksi Avalanche jäi pudotuspelien ulkopuolelle
Heinäkuussa hankittu Ryan Smyth on parempi versio Steve Konowalchukista. Hän on peräänantamaton taistelija vastustajan maalin läheisyydessä ja kaukalon kulmissa sekä erinomainen pukukoppipelaaja. Valmentaja Quenneville varmasti toivookin, että Smythen asenne tarttuu Wojtek Wolskiin ja muihin Avs-pelaajiin ja joukkueen luonne muuttuu perinteisestä ”finesse”-tyylistä smythemäisempään ”grit”-tyyliin.
Sadan pisteen joukkue
Kahtena viime kautena denveriläiset ovat jääneet 95:een pisteeseen. Tällä kaudella edessä on paluu menneeseen - sadan pisteen rajan saavuttaminen on hyvin todennäköistä. Joukkue on paremmin rakennettu kuin vuosi sitten ja oman divisioonan joukkueet ovat joko heikentyneet tai polkevat paikoillaan.
Jotta Avalanche voittaisi oman divisioonansa, niin sen pitäisi välttää viime kauden raskaimmat virheet. Joukkueen pitää pelata aluista alkaen kykyjensä mukaan, sillä toista kertaa ei ole varaa olla maaliskuussa piste per peli vauhdissa. Pudotuspeleihin selviytyjät ratkaistaan raskaissa ja puuduttavissa peleissä pimeinä tammikuun ja helmikuun iltoina, eikä maaliskuussa kun osa joukkueista jo keskittyy playoffseihin!
Ja kotona on pelattava paremmin - varsinkin kolmannessa erässä johtoasemassa alivoimalla. Mutta senhän takia Scott Hannan ja Ryan Smyth joukkueeseen hankittiinkin... .
