Mielipide

Kakkoshallin karu kauneus

MESTIS / Kolumni
KooVeen päätös pelata Mestisottelunsa Hakametsän kakkoshallissa herätti pientä ihmetystä. Hallin katsojakapasitetti ei ole hääppöinen, oheismyyntipisteitä löytyy vähän ja pään peittäminen ”pipalla” on varsin suositeltavaa. Hakametsän liiga-areenan katveessa lymyävä ”Kupla” tarjoaa varsin erilaisen kiekkoelämyksen kaupallisuuden lumeeseen totutetulle tamperelaiselle katsojalle.

”Mainostaulujen taakse jää tuo pieni kaistale maata, joka ei houkuttele hölmöjä luokseen” lauloi Kauko Röyhkä joskus takavuosina. Kyseinen kertosäe voisi toimia eräänlaisena symbolisena soundtrackkina tämän kolumnin esittämään näkökulmaan. Kooveen, mansekiekkoilun unohdetun jättiläisen, hakeutuminen kakkoshallin hämyyn antaa aihetta pohtia katsojuuden suhdetta peliareenaan.

Tamperelaisena kolmikymppisenä kiekkojännärinä en ole voinut välttyä niiltä suurilta muutoksilta, joita katsomo-olosuhteissa on viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut. Kaupallisuus ja toiminnan ammattimaistuminen näkyvät katsomoissa eritoten seisomapaikkojen marginalisoitumisena. Mukavuuden nimissä tehdyt muutokset ovat johtaneet pääsylippuhintojen moninkertaistumiseen. Tosiasiassa kylmän betonin korvaaminen huojuvilla kuppi-istuimilla ei hirvittävästi viihtyisyyttä lisää, mitä nyt takapuoli on hieman aiempaa lämpöisempi.

Joskus muinoin Hakametsään saavuttiin katsomaan peliä ja kannustamaan suosikkijoukkuetta. Nyttemmin kuluttaja nauttii elämystuotteesta mieleisensä brandin välityksellä. Innokas rahvas tarjoaa karnevalistista tunnelmaa aitioiden norsunluutornien yritysvieraille. Kaupallisettu jääkiekko onkin peli, jossa seurat myyvät yleisöä sponsoreille pyörittääkseen osakeyhtiöitään. Kasvaneet ottelumäärät ilmenevät väsyneinä ja mielikuvituksettomina otteluina. No, onneksi tarjoilu pelaa ja olutlasin pohjan läpi katsottuna maailma ei ehkä olekaan niin harmaa.

KooVeen strategia yleisön tavoitteluun näyttäisi olevan erilainen. Pitkälti talkoovoimin toimivan joukkueen ilmettä korostaa pelaaminen Hakametsän ”Kuplassa”. Kontrasti viereiseen ykköshalliin on kouriin tuntuva: oluthanat loistavat poissaolollaan, katsomotilaa ei ole lohkottu eri hintaluokkiin, mainoksia on esillä varsin maltillisesti. KooVeen ”brandi” perustuu siihen, että se ei edes pyri olemaan sellainen. Haka kakkosessa peli itsessään nousee väkisinkin pääosaan, koska muita virikkeitä on niin vähän. Laitojen ryske ja hien katku lämmittävät katsojaa erätauolla nautittujen terävien sijaan. Tosin taskumattiperinne saattaa kokea KooVee-kannattajien piirissä uuden nousun...

Varmaa on ettei KooVeen valitsema tie johda yleisöryntäykseen. Se olisikin mahdotonta, koska halliin mahtunee maksimissaan noin kahdeksansataa katsojaa. Mutta se saattaa herättää seuran vanhan kaartin kannattajat ja kiehtoa sellaisia jääkiekon ystäviä, joille perinteet ja perusasiat ovat tärkeitä. Vertailupohjaksi jalkapalloilun puolelta Tampereen Pallo-Veikot, joka kerää kakkosdivisioonassa parhaimmillaan yli seitsemänsadan hengen yleisöjä. Yleisö, joka Hakametsän ”Kuplaan” saapuu, on Tampereen liigaseurojen näkökulmasta luultavasti marginaalinen. Juuri tässä piilee KooVeen hallipäätöksen potentiaali: sekä seura että sen yleisö saattavat saada altavastaajan asemastaan voimaa, joka voi kannatella joukkuetta ennustettua pidemmälle. Se, täyttyykö ”Kupla” vai puhiseeko se tyhjyyttään, jää nähtäväksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle