Jos toisinaan Liigan tasoa moititaan ehkä aiheestakin, kevään 2016 pudotuspeleissä ja varsinkin loppuratkaisuaan hakevissa välierissä ollaan menty askel toiseen suuntaan.
Edes elokuvaohjaaja ei käsikirjoittaisi tällaista draaman kaarta, mitä kaukaloissa on nähty vielä toistaiseksi neljällä paikkakunnalla.
Poikkeuksellisin piirre on 17-vuotiaan Patrik Laineen esiinmarssi. Mopoautoikäinen juniori veivaa kuin pihapeleissä, ja mitään nuoren tamperelaisen laukaukseen verrattavaa ei ole nähty tässä Liigassa vuosikymmeniin.
Jos milloinkaan.
Mitään nuoren tamperelaisen laukaukseen verrattavaa ei ole nähty tässä Liigassa vuosikymmeniin.
Kehuja ansaitsevat myös muut tuoreet maailmanmestarit, kuka viimeistelynsä ja kuka pelinrakentelunsa tähden.
Nuoret eivät kuitenkaan pääse valtaamaan estradia, ellei taustatukena ole vanhempien pelaajien rutiinia ja kokemusta kovista paikoista. Näyttää vahvasti siltä, että Suomessa alkaa rakkaus peliin päästä takaisin keskiöön.
Pelikirjat ja taktiikat kuuluvat lajiin. Suomi on tunnettu valmentamisen huippumaana, ja tämä on ollut myös maajoukkueen menestyksen selkäranka. Ei ole tähtösiä seilaamassa yksin eksyneenä, vaan kaikki tietävät, mitä tekevät.
Esimerkiksi Lauri Marjamäki vastasi huutoon ja uudisti hallitsevan mestarin pelaamista tunnetuin seurauksin. Kärpät teki sarjasta todella seurattavan, oli lopullinen tulos sitten mitä tahansa.
Varsinkin Kärppien ja Tapparan välisissä otteluissa on nähty mestarillista pelikirjašakkia ilman, että pelin viihdearvo ja näyttävyys kärsii.
Tämä on uutta.
Oleellista tässä kaikessa on kuitenkin se, että pelaaja rakastaa itse peliä, kikkailua, vääntöjä ja taklauksiakin sellainen kiilto silmissään kuin joskus nuorena ulkojäillä.
Sitä on ollut havaittavissa monenikäisillä kiekkoilijoilla.
Välieräpari HIFK-JYP on mennyt enemmän päädystä toiseen, eikä molemmilta ole nähty huippupeliä samassa ottelussa. Tämä ei ole vähentänyt otteluparin tunnelmaa, tosin seuraavassa pelissä JYP on Kärppien tapaan jo lujilla.
JYPillä on edessään pakkovoitto kotipelissään, kun taas Kärpät ei voi enää hävitä Tampereella.
Ilman käsikirjoitusta pelattavaan näytelmään sopii sekin, että huimien suoritustensa lisäksi Sebastian Aho katseli viidennessä pelissä aika ratkaisevan oloista tasoitusmaalin syntymistä jäähypenkiltä.
Silti yhtä hyvin hän voi ratkaista seuraavan pelin oululaisille. Tässä keväässä sitä ei kannata yrittää ennakoida.
