Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitoksen luentosaliin oli saapunut paikalle paljon jääkiekkoihmisiä ja muutama rohkea fanikin. Tosin enemmänkin tavallisia penkkijääkiekkoilijoita saliin olisi mahtunut - harvoin Jyväskylän kaltaisessa kaupungissa tulee kaikille avoin ja ilmainen tilaisuus nähdä näin monta merkittävää jääkiekkoihmistä yhtäaikaa.
Seminaarin juontajana toimi itseoikeutetusti ”punamustavalkoinen ääni” Kari Tyni. Tyni avasi tilaisuuden tyylikkäästi ja luovutti puheenvuoron ensimmäisenä SM-liigan toimitusjohtaja Urpo Helkovaaralle. Helkovaara muisteli puheensa aluksi pitkää taivaltaan jyväskyläläisen jääkiekon parissa. Nykyinen liigan toimitusjohtaja tuli JYP:n edeltäjän Jyväskylän Pallon toimintaan mukaan jo vuonna 1972 ja seurasi joukkuetta läheltä aina 1980-luvun loppuun asti.
- Maailma on muuttunut paljon niistä ajoista niin urheilun osalta kuin muutenkin. Osa muutoksista on ollut tarkoituksellista ja osa ei - joskus asiat vain tapahtuvat, Helkovaara totesi ja alusti tällä historialla puheensa osuuden liigaseurojen tämän hetken taloudesta. Toimitusjohtaja esitteli kansalle muutaman diagrammin, jotka karulla tavalla näyttivät sen tosiasian, että jääkiekko on nykyisin kovaa bisnestä. Liigaseurojen budjetit olivat kaudella 1994-1995 yhteenlaskettuna 125 miljoonaa markkaa, mutta tällä kaudella niiden yhteissumma kohoaa jo 275,2 miljoonaan. Rahavirta jääkiekossa on siis yli kaksinkertaistunut vajaan kymmenen vuoden aikana. Samoin on käynyt pelaajabudjeteille: kaudella 1994-1995 ne olivat liigassa yhteensä 46,9 miljoonaa markkaa, kuluvalla kaudella 113,9 miljoonaa. Pelaajapalkkiot ovat siis lähes kaksin- ja puolinkertaistuneet.
Suljettua liigaa kannattava Helkovaara esitti suomalaisesta jääkiekkokentästä näkemyksensä, jonka mukaan liigaseurat edustavat Suomen suurimpia kaupunkeja ja alasarjat ovat enemmän maakunnallisia. Liigan toimitusjohtaja maalaili puheessaan visioita, joiden mukaan tulevaisuudessa maakunnissa on yksi huippuseura, jolle lähiseudun pienemmät seurat ja junioritoiminta kasvattavat huippupelaajia. Esimerkkinä tällaisesta järjestelmästä hän käytti Pohjois-Suomea ja Oulun Kärppiä, joka on henkisesti koko Pohjois-Suomen oma joukkue ja kohonnut selkeäksi ykköseksi maakunnassaan.
Lopuksi Helkovaara kiitteli suomalaista junioritoimintaa ja jääkiekkoa yleensäkin.
- Kovin usein sorrutaan toteamaan, miten huonosti asiat ovat. Olemme kuitenkin suomalaisessa jääkiekossa tehneet paljon hyviä ratkaisuja, Helkovaara muistutti ja onnitteli lopuksi 25-vuotiasta JYP:iä.
Kummola kritisoi junioritoiminnan lieveilmiöitä
Helkovaaran jälkeen puhunut Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola onnitteli myös ensiksi juhlapäivää viettävää JYP:iä ja sai keskisuomalaisen jääkiekkoväen röyhistämään rintaansa esittämällä mielipiteensä, jonka mukaan JYP on SM-liigan tämän kauden suurin yllättäjä.
Kummola esitti puheenvuoronsa aluksi huolensa viime aikoina julkisuudessa esillä olleen jääkiekkonuorten päihdetutkimuksen tuloksista.
- Täytyy muistaa, että urheilevat nuoret ovat yleensä vilkkaimmasta päästä ja kokeilevat aikaisemmin uusia asioita kuin yksinäiset sudet, Kummola totesi, mutta ei ryhtynyt sen kummemmin selittelemään tutkimustulosta.
Seuraavaksi Kummola ryhtyi ruotimaan juniorikiekkoilun ongelmia. Hän harmitteli jääkiekon kalleutta harrastuksena ja pahaa jääpulaa, joka heikentää jääkiekon harrastusmahdollisuuksia etenkin pääkaupunkiseudulla. Myös juniorivalmennus sai Kummolalta kritiikkiä.
- Meillä on liian kunnianhimoisia juniorivalmentajia. En voi ymmärtää, että esimerkiksi eräs helsinkiläisjoukkue kerää muiden joukkueiden parhaat kymmenvuotiaat pelaajat ja saa aikaan vain paljon katkeroituneita lapsia ja vanhempia, Kummola jyrähti.
Konkreettisena muutoksena juniorivalmennukseen Kummola esitteli Palloliiton kanssa solmitun sopimuksen, jonka mukaan jääkiekon ja jalkapallon harjoitukset junioreissa on sovitettava niin, etteivät ne mene päällekkäin. Toisin sanoen siis jääkiekkokausi saa lapsilla alkaa vasta, kun jalkapallokausi loppuu ja toisinpäin. Tällä pyritään mahdollistamaan se, ettei lapsen tarvitse tehdä urheilu-uransa lopullista lajivalintaa liian aikaisin harjoitusten päällekkäisyyden takia.
Kummola esitti huolensa myös nykyisestä pelaajien palkkatasosta sekä Bosman-päätöksen mahdollistamasta vapaasta liikkumisesta maiden välillä. Erityisesti jääkiekkopomo paheksui Ruotsin toimintaa.
- Ruotsissa on seurojen välisellä salaisella sopimuksella estetty pelaajien siirtyminen seurasta toiseen. Pelkään pahoin, että liigasta tulee tämän kauden jälkeen joukkopako Ruotsin sarjoihin, kun siirtokorvausjärjestelmääkään ei maiden välillä ole.
Kummola esitti myös mielenkiintoisen vastakommentin Urpo Helkovaaran puheisiin suljetusta liigasta. Hän mainitsi yhdeksi Suomen jääkiekon suurimmista ongelmista itsekkäät liigaseurojen toimitusjohtajat, jotka vastustavat yksimielisesti liigan avaamista. Kovimmat moitteet sai Pelicansin toimitusjohtaja Jorma Kosonen.
- Pelicansin toimitusjohtaja on sanonut, että liigan sulkeminen ei kuulu liitolle, vaikka hänen seuransa on pelkästään neuvottelijoiden armosta liigassa mukana eikä siellä omassa sarjassaan, Kummola täräytti.
Kummola väläytteli myös mahdollisia keinoja liigan avaamiseksi. Hän esitti yhdeksi tulevaisuuden mahdollisuudeksi Uuden-Seelannin koripalloliigassa olevan mallin, jossa kahdesti peräkkäin viimeiseksi jäänyt seura putoaa sarjatasoa alemmas. Lopuksi suomalaisen jääkiekon vaikuttaja esitti pienoisen huolensa suomalaisesta junioritoiminnasta.
- Sveitsissä on 10 000 juniorikiekkoilijaa ja Suomessa 45 000, mutta silti Sveitsi kilpailee kanssamme samoista sijoituksista junioriturnauksissa. Meidän täytyy skarpata, ettei Suomessa tapahdu Ruotsin kaltaista ”mukavoitumisilmiötä”, joka heikentää juniorikiekkoilua. Ruotsihan ei viime aikoina ole kyennyt ollenkaan kilpailemaan kärkisijoista junioreissa, ja sitä emme Suomen kohtaloksi halua.
Lopuksi Kummola painotti Suomen haluavan maailmanmestaruuden kevään kotikisoissa ja luovutti puheenvuoron seuraavalle juhlavieraalle, maajoukkueen päävalmentajalle Hannu Aravirralle.
Aravirta analysoi suomalaista pelaajaa
Hannu Aravirta vertasi alkupuheenvuorossaan oivaltavasti JYP:n tähänastista taivalta ihmisen kehitykseen.
- Tulin valmentajaksi JYP:iin, kun seura oli 10-vuotias. Oman viisivuotiskauteni aikana opittiin paljon, mutta emme päässeet aivan täydellisyyteen. Ikävuodet 10-15 ovat ihmiselämässäkin sellaisia, jolloin opitaan paljon uusia asioita. Kun lähdin Jyväskylästä, seurasivat hiukan vaikeammat ajat eli murrosikä - sehän on usein vaikeaa aikaa. Nyt seura on 25-vuotias ja oppinut elämään omalla tavallaan, on löytänyt oman tyylinsä, Aravirta filosofoi.
Maajoukkueen ruorista keväällä väistyvä päävalmentaja puhui nykyaikaisen pelin vaatimuksista pelaajia kohtaan.
- Modernilla jääkiekkoilijalla täytyy olla paljon voimaa. Lähtönopeus on nykyään tärkeämpi kuin varsinainen luistelunopeus, sillä tilaa ja aikaa on vähän ja suunnanmuutokset nopeita. Lisäksi nykyisillä pelimäärillä pelaajan tulee osata keskittyä hyvin ja unohtaa jääkiekko silloin, kun on sen paikka, Aravirta painotti.
Parhaana tietämänään keskittyjänä Aravirta kertoi pitävänsä Teemu Selännettä, joka voi vielä pari tuntia ennen peliä tehdä aivan mitä tahansa, mutta juuri ennen peliä vaipuu muihin maailmoihin ja on jäällä iskussa. Pelin jälkeen paras esimerkki hyvästä pelaajasta taas on Jyrki Lumme, joka kykenee nopeasti unohtamaan pelin tapahtumat.
- Vaikka olisi tullut mitä virheitä, Lumme ei mieti ja murehdi niitä enää pelin jälkeen, Aravirta sanoi ja sai yleisön nauramaan siitäkin huolimatta, ettei kyseessä kuulemma ollut piikki Lumpeen peliotteita kohtaan maajoukkueessa.
Suomalaisen jääkiekkoilijan ongelmiksi Aravirta nimesi ns. kanadalaisen mentaliteetin puuttumisen; maalille pitäisi ajaa voimakkaammin, maalinteossa olla enemmän asennetta ja aloitukset pitäisi hoitaa nykyistä paremmin.
- Tunnetilassa ollaan vähän jäljessä. Ehkä me suomalaiset olemme vähän jäykkiä emmekä syty helposti.
Aravirta nimesi ongelmaksi myös liiallisen tuloksen kautta elämisen.
- Kamala himo tuntuu olevan siihen toiseen kultaan, valmentaja totesi ja sai jyväskyläläisyleisön nauramaan. Edellisessä puheenvuorossa toista kultamitalia himoinnut Kalervo Kummola kommentoi yleisöstä lyhyesti pilke silmäkulmassa: ”Yrittää puolustella.”
Suomalaisten vahvuuksia ovat maajoukkueen päävalmentajan mukaan maalivahdit ja puolustaminen.
- En tiedä, ehkä puolustaminen sopii paremmin tämän maan kulttuuriin. Maan historiassakin puolustaminen on ollut erittäin tärkeässä roolissa. Olemme erilaisia kuin esimerkiksi taiteilijatshekit, jotka näkevät pelissä vain sen vastustajan maalin.
Aravirta kommentoi lopuksi myös kevään maajoukkuevalintoja.
- Tiedän jo nyt, että valintoja tullaan kritisoimaan ja media ihmettelee joka tapauksessa, valitsin sitten joukkueeseen ketä hyvänsä. Jotkut pelaajat ovat parempia turnauspelaajia kuin toiset, ja tätä ei näe muualta kuin joukkueen sisältä. Kun menee huonosti, näkyvät pelaajien luonteet. Jotkut eivät kestä painetta, jotkut eivät hyväksy peliajan vähenemistä tai muuta vastaavaa, päävalmentaja totesi.
Neljäntenä puhujana esiintynyt Jääkiekkoliiton koulutuspäällikkö Ari Piispanen puhui lähinnä juniorikiekkoilun haasteista. Vapaaehtoisten pieni määrä, vanhempien liialliset odotukset sekä liian kova kilpailu olivat hänenkin mielestään juniorikiekkoilun suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä.
Keskustelutilaisuudessa mielipiteitä ajankohtaisista aiheista
Puheiden jälkeen tilaisuudessa seurasi JYP-aiheinen tietovisa sekä vakavahenkinen keskustelutilaisuus suomalaisen jääkiekon päivänpolttavista kysymyksistä. Harvoin on paikalle saatu yhtäaikaa näin vakuuttavaa kaartia jääkiekkoihmisiä, sillä äänessä olivat mm. Helkovaara, Aravirta, Piispanen, Tapparan tuleva päävalmentaja Mika Saarinen, Jääkiekkoliiton valmennuspäällikkö ja entinen liigavalmentaja Kari Savolainen, JYP:n toimitusjohtaja Jukka Seppänen, mestaruuksia kahminut entinen liigavalmentaja Erkka Westerlund, tämänhetkinen liigapelaaja Jyri Marttinen sekä entiset liigapelaajat Tero Lehikoinen, Pertti Rastela ja Ari-Pekka Siekkinen.
Keskusteluosuus avattiin JYP-aiheisella tietovisalla, jossa kyseltiin jääkiekkoihmisiltä entisten JYP-pelaajien erikoisista sattumuksista. Vakavammassa osuudessa puhuttiin mm. juniorien kilpailullisuudesta, pikkuseurojen toimintaedellytyksistä nykyaikana sekä jääkiekon julkisuuskuvasta. Viimeksimainittu keskustelu oli mielenkiintoinen, sillä sen avannut terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas nosti esille mm. sen, onko maajoukkueen soveliasta solmia olutmerkin kanssa sponsorisopimus. Päävalmentaja Aravirta kiersi diplomaattisesti kiperän aiheen ja painotti jääkiekon olevan kasvattaja ja esimerkki lähinnä juniorivalmentajien toiminnan ja opetusten kautta. Kovaa mutta rehdisti pelaavana puolustajana tunnettu Jyri Marttinen esitti myös oman näkemyksensä kaukalon tämän hetken laista.
- Nykyään täytyy olla tunnetaso koko ajan huippuunsa viritetty. Jos ei ole täydellä tunteella mukana, ei pärjää. Joskus, kun tilanteeseen tulee kaksi samanlaista pelaajaa taistelumielialalla, voi seurata ylilyönti, Marttinen totesi.
Erkka Westerlund muistutti myös siitä tosiasiasta, että jääkiekon saama huomio on nykypäivänä aivan toista luokkaa kuin ennen.
- Ennen pimeissä halleissa koukittiin tuomarin selän takana ja tehtiin koiruuksia, kun kukaan ei nähnyt. Nykyään kaikki näkyy, jokaista liikettä seurataan ja kaikki on heti otsikoissa. Asiat ovat menneet parempaan päin, moraali on jopa noussut. Loukkaantumiset ovat tällä hetkellä suurin ongelma, mutta kontaktit pitää säilyttää, Westerlund painotti.
- Valmentajilla on suuri merkitys, sillä vain he voivat rauhoittaa joukkuetta, jos se käy liian kuumana. Toisaalta kaukalon tapahtumista päättävät vain pelaajat ja he ovat myös niistä vastuussa. Kukaan ei tahallaan pelissä toista vahingoita, Jyri Marttinen vannoi ja päätti mielenkiintoisen keskustelun.
Seminaarin lopuksi hiljennyttiin kuuntelemaan JYP:n toimistolle 1990-luvun puolivälissä saapunutta 12-vuotiaan fanitytön kirjettä. Tyttö kertoi kirjeessä sairastavansa korvakäytävän syöpää ja olevansa sen takia jo lähes kuuro, mutta käyvänsä silti katsomassa jokaisen kotiottelun. Hän toivoi joukkueen voittavan seuraavan pelin, koska se saattaa olla viimeinen, jonka hän ehtii nähdä. Silti hän kertoi taistelevansa ja aikovansa parantua ja toivovansa samaa taistelua myös joukkueelta kaukalossa.
Toiveikkaansävyisen kirjeen ja rauhallisen poistumismusiikin myötä asiat palasivat mielessä oikeaan järjestykseen: jääkiekko on osa elämää, mutta vain osa sitä. Monille peli on elämäntapa, mutta eivät ne voitot ja tappiot kuitenkaan merkitse kaikkea.
