TPS - ILV
NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00
Mielipide

JYPin vaihtotase alijäämäinen

LIIGA / Kolumni
JYPin joukkueella oli tänä vuonna toinen ns. hallitun vaihtuuvuden kesä. Tämä joukkueen johdonkin käyttämä termi tarkoittaa sitä, että suurta tai yllättävää pelaajien joukkopakoa ei tule, vaan sopimuksia sorvataan pitkin kautta niin, että joukkue on koossa jo hyvissä ajoin eikä vaihtuvuus nouse yli kymmeneen pelaajaan. Eric Perrinin ja Tuomas Pihlmanin NHL-sopimukset tulivat yllätyksenä, mutta muuten vaihtuvuus oli pientä ja lähtijät tiedossa jo keväällä pelien päätyttyä.

JYPin ykkösmaalivahti Tero Leinonen on ankkuroitu pitkällä jatkosopimuksella Jyväskylään, mutta viime kaudella Leinosen aisaparina pelannut Juha Pitkämäki suunnisti ysitietä pitkin takaisin Tampereelle. Pitkämäki oli kelpo kakkonen ja syksyllä aineksia suurempaankin rooliin oli vielä näkyvissä, mutta polvivamma ja siitä seurannut sairasloma veivät torjunnoista parhaan terän. Huonosti tamperelainen ei keväälläkään pelannut, mutta hurmosmaisia otteluita ei enää nähty ja kun samaan aikaan Tero Leinonen oli petrannut syksystä paljon, jäi Pitkämäen kohtaloksi olla kakkosvahti kevään ajan.

Joukkueen puolustuksesta poistuivat sen kaksi kokeneinta hahmoa eli Angel Nikolov ja Pekka Poikolainen. Nikolov pelasi suhteellisen hyvän kauden, mutta ajoittaiset pahat virheet pistivät katsojat miettimään, mahtaako mies pelata läheskään aina täysillä. Puolustuspäässä Nikolov oli perusvarma, mutta pisteidenteossa hän ei täyttänyt joukkueen johdon toiveita. Pudotuspeleissä Nikolov osoitti ajoittain alakerran johtajan elkeitä ja pelasi enimmäkseen hyvin, mutta muutama virhe liikaa sattui vielä tällöinkin. Nikolovin tie vei Venäjän liigaan Novokuznetskin joukkueeseen, vaikka sopimusta JYPin kanssa oli vielä vuosi jäljellä.

Pitkän linjan JYP-puolustaja Pekka Poikolainen pelasi heikoimman kautensa miesmuistiin. Verkkaisen liikkumisen lisäksi kiekollinen peli oli edelliskausiin nähden kehnoa eikä Poikolaisesta ollut enää samanlaiseksi siniviivapelotteeksi kuin muutama vuosi sitten. Kevättä kohden Poikolaisen peli parani ja pudotuspeleissä hän oli jo joukkueen parhaimmistoa puolustuksessa tehden jopa kauden avausmaalinsa toisessa playoff-pelissä. JYPin kaltaisessa joukkueessa, jota ei varmaksi pudotuspelijoukkueeksi voi koskaan syksyllä laskea, ei playoff-pelaajille valitettavasti ole juurikaan käyttöä. Näin Poikolaisen panostakin tulee ikävä korkeintaan keväällä. Poikolainen kiekkoilee ensi kaudella Ruotsin Allsvenskanin Skellefteåssa.

Pihlman, Perrin ja Chlubna veivät 62 maalia

Hyökkäyksen tappiot ovat puolustusta suuremmat. Arvokkaimman pelaajan Eric Perrinin, läpimurron tehneen Tuomas Pihlmanin ja joukkueen maalikuninkuuden toisen kerran peräkkäin voittaneen Tomas Chlubnan saappaat ovat isot täytettäväksi. Paitsi pelaajilta myös valmentajilta kysytään panostusta maalintekovajeen täyttämiseksi, sillä omien juniorien tulisi osaltaan kyetä myös maalintekoon.

Eric Perrinin viime kautta ei liiaksi voi suitsuttaa. Taistelutahdon ruumiillistuma antoi kaikkensa jokaisessa pelissä johtaen välillä kahta ketjua. Tärkeitä maaleja ja vielä tärkeämpiä syöttöjä antaneen pelaajan korvaaminen on erittäin vaikeaa. Onneksi JYPille kaikkensa antanut pelaaja sai myös JYPistä jotain – lisäpotkua omaan pelaamiseensa juuri sen verran, että kauan haaveissa siintänyt NHL vihdoinkin Perrinistä kiinnostui. Tampa Bay Lightningin peleissä on ensi kaudella yksi mielenkiintoinen seurattava lisää.

Myös Tuomas Pihlman suuntasi rapakon taakse, kun hänet muutama vuosi sitten varannut New Jersey Devils halusi voimahyökkääjän riveihinsä. Miehen mittoihin fyysisesti jo aiemmin kasvanut Pihlman kasvoi niihin talven aikana myös henkisesti ja teki vihdoin liigassakin sellaiset pistelukemat, jolla herätetään kiinnostus suuren yleisön silmissä. Pihlmanin meriitteihin voidaan laskea myös maajoukkueringin mukana pysyminen koko kauden ajan ja muutaman tärkeän maalin tekeminen leijonapaidassa. Valitettavasti loukkaantuminen pilasi Pihlmanin loppukauden, joten miehen kyvyt pudotuspeleissä jäivät näkemättä.

Pihlmanissa on ainesta jopa seuraavaksi jyväskyläläiseksi kiekkolegendaksi. Legendana miestä tietyissä piireissä jo pidetäänkin, sillä kukaan ei kuulemma junioreissa tee enää samanlaisia pistelukemia kuin Pihlman aikoinaan – näin kerrottiin allekirjoittaneelle Hipposhallin pubissa erään tammikuisen kotipelin yhteydessä. Pihlmanin tie on toistaiseksi kulkenut Hyvinkään Ahmojen ja JYPin juniorien kautta liigaan ja maajoukkueeseen, seuraava etappi on moninkertaisen Stanley Cup –voittajan New Jerseyn paidan pukeminen päälle.

Pari vuotta sitten puolivahingossa Jyväskylään saapunut Tomas Chlubna karisti keväällä kaupungin pölyt jaloistaan jätettyään ensin lähtemättömän vaikutuksen JYPin faneihin. Paitsi Chlubnan tekemät 59 maalia kahden kauden aikana, myös otteet kentällä olivat sellaisia, ettei jyväskyläläisyleisö niitä heti unohda. Pettämätön showmies virnuili tuomareille ja kanssapelaajille, halasi vastustajan maalivahtia pelikatkolla ja puheli esatikkasmaisesti vastustajille saaden näiden keskittymisen herpaantumaan.

Toinen kausi oli Chlubnalta ailahtelevampi kuin ensimmäinen, mutta ei silti huono, kuten 25 tehdystä maalista voi päätellä. Showmiehen otteissa alkoi olla kuitenkin kevättä kohden yhä enemmän oman joukkueen turmioksi koituvia sävyjä – turhia jäähyjä, laiskaa puolustuspelaamista ja turhautumista huonoihin päiviin. Ailahtelu jatkui myös pudotuspeleissä, joissa Chlubna teki muutamassa pelissä joukkueensa tärkeimmät maalit ja muutamassa oli aivan yössä. Tshekkihyökkääjän viime kaudesta jäi siis kovin ristiriitainen kuva, mutta positiiviset muistot tunnetusti elävät negatiivisia kauemmin, joten numero 89 ei aivan heti Jyväskylässä jää unholaan. Yleisön lisäksi Chlubnaa ei unohda myöskään jyväskyläläinen pysäköinninvalvoja, jota tshekki yritti fyysisin keinoin estää antamasta parkkisakkoa kevättalvella kaupungin keskustassa. Päiväsakkoihin päättynyt episodi käsiteltiin jokin aika sitten oikeudessa Chlubnan jo muutettua Venäjälle peliuraansa jatkamaan.

Muut hyökkäyksen lähtijät eli Jouni Kulonen, Pekka Kärkkäinen ja Tomi Mustonen olivat kolmos- ja nelosketjujen vakiotavaraa koko kauden ajan. Ainoana näistä miehistä jonkinlaista käyttöä ensi kaudella olisi saattanut olla Kärkkäisellä, joka hyvänä alivoimapelaajana ja muutaman tärkeän maalin tekijänä oli hyvä lenkki joukkueen hyökkäyksessä. Joukkueessa päätettiin kuitenkin satsata omiin nuoriin ja kutsuttiin Kärkkäisen rooliin mieluummin Juha-Pekka Hytönen takaisin Jukureista. Akateemisten liigakiekkoilijoiden joukkoa lähtönsä myötä harventanut Kärkkäinen jatkaa uraansa Norjassa.

Jouni Kulonen oli JYPiin tullessaan takonut kovia lukemia ykkösdivarissa. Vähitellen tuli kuitenkin selväksi, että Kulosen kokoisen pelaajan täytyy olla poikkeuksellisen rohkea pärjätäkseen isojen miesten seassa liigapeleissä. 170-senttinen Kulosen otteissa näkyi varsinkin viimeisenä kautena jonkinlainen arkuus, jota katsellessa kävi vähitellen vaikeaksi uskoa, että tällä samalla pelaajalla oli kiekko pysynyt mallikkaasti lavassa sarjatasoa alempana. Kulosen tie vei Saksan toiseksi ylimmälle sarjatasolle ERC Selbiin.

Tomi Mustonen pelasi hyvän syyskauden, mutta keväällä oululaisjuniori ei juuri pystynyt joukkuettaan auttamaan. Nopeudesta ja kohtuullisesta taidosta ei ole apua, ellei tehopisteitä synny. Nelosketjun paikat ovat JYPissä olleet aina tuulisia, sillä tähän ketjuun on aina kova tungos omista junioreista. Niinpä Mustosen katsottiin kehittyvän paremmin sarjatasoa alempana, ja nelosketjuun nostettiin omia kasvatteja. Mustonen jatkaa uraansa Kajaanin Hokissa.

Keitä tuli tilalle?

Lähteneiden pelaajien paikalle tuli omia junioreita, ykkösdivisioonassa menestyneitä pelaajia sekä tarkoin scoutattuja ulkomaalaisia - kuulostaa kovin jyväskyläläiseltä. Tämä hankintataktiikka on muutamana edellisenä kautena toiminut niin hyvin, ettei sitä ole syytä muuttaa. Eikä toisaalta talouskaan anna myöten esimerkiksi nimekkäiden kotimaisten pelaajien ostamista.

Tero Leinosen partneriksi maalin suulle tuli toinen Mikkelin jäähallin perinpohjin tunteva maalivahti, Tommi Nikkilä. Tämä jyväskyläläislähtöinen maalivahti on kehittynyt kaikessa rauhassa divaripeleissä ja pääsee nyt vihdoin 26-vuotiaana kokeilemaan liigapelejä. Harjoitusotteluissa on ollut havaittavissa vielä pientä hermostuneisuutta, mutta potentiaalia pitäisi olla – turhaan ei Nikkilää valittu pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi hänen torjuttuaan Jukurit Mestiksen mestariksi peräti 97% torjuntaprosentilla.

Puolustuksessa on vain yksi täysin uusi tulokas, Tommi Kovanen. Tämä ennenkin liigapaikkaa yrittänyt pienikokoinen puolustaja on kiekollisesti erittäin taitava, mutta fyysisesti kevyt. Oikein roolittamalla hänestä saattaa olla paljonkin hyötyä JYPille, mutta puolustavia puolustajia arvostavan mielestä Kovanen on väärässä sarjassa.

Toinen Jukureista saapuva puolustaja Ville Hyrkäs kävi jo viime talvena pelaamassa kolmen ottelun verran liigaa. Hyrkäs on esittänyt kiekollisena lupaavia otteita eikä ole omassa päässäkään aivan hyödytön. Ylivoimakoostumuksessa lienee tarjolla paikka jo senkin takia, että Hyrkäs on joukkueen ainoa oikealta ampuva puolustaja. Hyrkäksenkin taustalta löytyy jokunen kausi Jyväskylässä JYPin A-juniorien ja Diskoksen paidassa, mutta lähtöisin mies on KalPasta.

Hyökkäyksen paluumuuttajat Jari Jääskeläinen ja Juha-Pekka Hytönen ovat tuttuja kaikille JYPiä toissa kaudella seuranneille. Vaikka kummankaan viime kausi ei ollut suuri menestys Mestiksessä, etenkin Jääskeläinen tuntuu harjoituspelien perusteella kehittyneen ja lienee valmis suurempaan rooliin joukkueessa. Fyysisesti Jääskeläinen on ollut liigatasoa jo muutaman vuoden ja nyt tuntuu tulosta tulevan kiekonkin kanssa. Hytönen on edelleen suhteellisen kevyt sentteri, mutta hoitaa aloitukset hyvällä prosentilla ja kiekollisesta pelistä on lupa odottaa entistä enemmän. Lupaavahan mies on ollut aina, siitä kertovat lukuisat arvokisat nuorten maajoukkueessa.

Uusinta divarilöytöä Jyväskylässä odotetaan vantaalaislähtöisestä Ilari Filppulasta. Pehmeäkätinen hyökkääjä on voittanut kertaalleen A-nuorten liigan pistepörssin ja tehnyt vakuuttavaa jälkeä myös molemmilla divarikausillaan. Oikean roolin löytyessä joukkueesta Filppula saattaa olla vielä kovakin nimi, mutta ainakaan vielä esitykset JYP-paidassa eivät ole olleet ’lupauksia herättävää’ suurempia.

JYP on harvemmin kalastanut pelaajia itseään paremmista liigajoukkueista, mutta tällä kertaa haaviin tarttui karvaajaihme Jaakko Uhlbäck Tapparasta. Pitkään läpimurron kynnyksellä ollut hyökkääjä saapui etsimään suurempaa roolia ja parempia tehoja Jyväskylästä. Samantyylisiä kavereita vierelle ja paljon peliaikaa on luvassa, loppu on miehestä itsestään kiinni. Jos pudotuspeleihin päästään, Uhlbäck lienee yksi tärkeimmistä pelaajista pitkällä playoff-kokemuksellaan, johon kuuluu myös paljon tärkeitä maaleja.

Kanadalaisilla Pierre-Claude Drouinilla ja Alexandre Tremblaylla on suuret paineet niskassaan. Drouin kokeneena pelaajana niistä tuskin hätkähtää, sillä mies on nähnyt monenlaisia sarjoja, kuten NHL:n ja Englannin liigan. Antti Laaksosen entinen joukkuekaveri Bostonin farmijoukkueesta on osoittanut pääosin positiivisia otteita toistaiseksi – Perrinin pistelukemia tuskin syntyy, mutta maitojunan kutsukin on epätodennäköinen. Kanadalaissentterin vahvuudet ovat kovin tutun kuuloisia pohjoisamerikkalaiselle pelaajalle - iso koko, paljon voimaa, ajaa väkevästi maalille ja ampuu kovaa.

Yliopistokiekossa meriittejä kerännyt Alexandre Tremblay on melkoinen jokerikortti ensi kaudelle. Pienehkö kanadalainen on ärhäkkä maalintekijä, mutta SM-liigaa kovemmat sarjat ovat vielä kokematta. Harjoituspeleissä on muutama osuma syntynyt, mutta paras terä on vielä näkemättä – toisaalta tämän tason maalintekijän paineet saattavat olla liikaa nuorelle kanadalaiselle.

Tulokkaiksi voidaan vielä laskea junioreista nostetut hyökkääjät Ari Kovanen ja Valtteri Tenkanen. Viime kaudella loukkaantumisten myötä kokoonpanoon päässyt Kovanen on vahva ja fyysinen hyökkääjä, jollaisia JYPin kolmos- ja nelosketjuista on perinteisesti löytynyt. Tenkanen taas on nopea, ärhäkkä ja suhteellisen taitava pelaaja, jonka otteet harjoitusotteluissa ovat olleet positiivinen yllätys.

Menetykset suuremmat – taas kerran

Jyväskylässä on jo totuttu siihen, että lähteneiden listalta löytyy kovempia nimiä kuin tulleiden. Koska joukkue kuitenkin vuodesta toiseen pärjää kohtuullisesti, tästä voi päätellä sen, että jonkinlaista kehitystä pelaajille Jyväskylässä tapahtuu. Erityisen suurta tämä kehitys oli viime kaudella, jolloin Matti Alatalon pelaajaystävällinen pelityyli tuntui sopivan joukkueelle erinomaisesti. Mika Saarisen ajoilta tuttu tiukka joskin tuloksellinen pelisysteemi oli poissa ja nyt myös kolmos- ja nelosketjuja sekä kädettömiä pakkeja kannustettiin syöttelemään rännikiekkojen sijaan. Jonkin verran virheitä pelitapa tuotti, mutta myös monta kiekollisessa pelissä kehittynyttä pelaajaa sekä komeita maaleja nimettömiltä pelaajilta.

Harjoitusotteluiden perusteella tätä hyväksi havaittua taktiikkaa on jatkettu ja kesäharjoittelussa panostettu pelaajien henkilökohtaisen taidon kehittämiseen. Eivät Matti Alatalo ja Ari Salo mitään taikureita ole, eikä jokaisesta pelaajasta saa pisteidentekijää, mutta esimerkiksi Ari Kovasen ja Valtteri Tenkasen kehityksen myötä on helppo sanoa valmennuksen toimivan. Kovanen teki viime kaudella A-nuorten liigassa neljä maalia ja Tenkanen kahdeksan, mutta nyt molemmat ovat osuneet kahdesti harjoituspeleissä varsin hienoilla osumilla. Jossain toisessa joukkueessa vaikkapa Kovasesta saatettaisiin yrittää tehdä kädetöntä nelosketjun rouhijaa, mutta JYPissä miestä peluutetaan ylivoimalla ja kiekollisiin ratkaisuihin kannustetaan. Harjoituspeleissä kannustus on jo osoittanut toimivuutensa. Miten sitten tosipeleissä? Se nähdään viikon päästä.

» Lähetä palautetta toimitukselle