Allaoleva Jalosen haastattelu on osa Jatkoajan kaudenpäätösjuttusarjaa. Muut sarjan artikkelit ovat luettavissa seuraavien linkkien takana: Kahdeksan sijan huima hyppäys, HPK:n pelaaja-arvostelut 2001-02 sekä Korpelan johtama HPK satsaa vahvasti ensi kauteen
Jokeri-sarjasta
HPK selvitti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Tampereen Ilveksen tieltä suorastaan hämmästyttävän helposti. Välierissä vastaan asettui Jokerit. Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin finaaleihin halajava Kerho kuitenkin joutui jälleen tyytymään pronssiotteluun. Pelitapahtumien hallinnasta huolimatta HPK putosi helsinkiläisille voitoin 3-1. Ottelusarjan käännekohta nähtiin Rinkelinmäellä pelatussa kolmannessa ottelussa, jonka loppuhetkillä Kerholle tuomittiin kaksi jäähyä. Jokerit tasoittivat ottelun 6-3-ylivoimalla ja menivät ohi jatkoajalla. Myös Jalosen mieltä yhä kaivertaa tuo tappio.
”Sillä tavalla jäi harmittamaan, että vaikka missään vaiheessa ei tullut mitään lamaa tai heikkoa hetkeä, niin siltikään ei päästy finaaliin. Kun olen puhunut Jokereiden valmennusjohdon ja heidän pelaajiensa kanssa, niin yhä enemmän tuntuu siltä, että yhtä hyvin olisimme voineet voittaa kuin hävitäkin ne pelit. Heidän mielestään me olimme heille paljon pahempi vastustaja kuin Tappara, juuri sellaisen arvaamattoman hyökkäyspelin vuoksi. Ei sitten vaan tehty maaleja, Lehtonen oli liian hyvä meille.
Jos katsotaan maalitekopaikkoja, jotka kuitenkin kertovat sen kenttäpelin tasapainon, niin yhdessä pelissä neljästä me olimme huonompia kuin Jokerit. Se viimeinen peli, jonka hävisimme 1-0, niin voitimme siinä maalintekopaikat 30-12. Normaalisti me teemme kolmestakymmenestä paikasta viisi maalia. Keskimäärin kauden aikana meillä oli 24 paikkaa, joista teimme neljä maalia. Maalintekoon, maalivahtipeliinhän se selvästi ratkesi.
Yksittäisissä peleissä maalivahtipeli voi nousta ratkaisevaan osaan. Ei se sitten runkosarjassa, jossa pelataan 56 peliä, niin tunnu samalla tavalla. Ne tasoittuvat sarjan aikana, samoin kuin tuomarivirheet. Runkosarjan aikana ehkä hyödyt kymmenessä pelissä ja ne ovat vastaan kymmenessä pelissä. Sitten kun se on se yksi ratkaiseva ottelu, niin ero voi olla huikea. Olihan se sarjan kannalta ratkaiseva juttu ne kaksi jäähyä täällä kolmannessa pelissä. Ainahan sitä tällaisia jossittelee, mutta se on nyt ollutta ja mennyttä, ja nyt mietitään jo uusia juttuja.”
Eteenpäin on menty
Kuten jo todettua, niin Jalonen jätti SM-liigan ja kiersi Euroopan kaukalonlaitoja niin Italiassa kuin Englannissakin. Näkyvimpänä muutoksena tällä välin hänen mielestään SM-liigassa on havaittavissa pelaajien muuttuminen kiekkoilijoista huippu-urheilijoiksi. Tosin vieläkin todellisten atleettien osuus joukkueissa on vähemmistössä Jalosen näkemyksen mukaan.
”Joka joukkueessa on varmasti urheilijoita enemmän. Pelaajat ovat nuorempana jo urheilijoita, sillä valmentaminen ja valmentautuminen alkaa jo varhaisemmassa vaiheessa. Ehkä saattaa näyttää, että pelaajat ovat samaa tasapaksua massaa, mutta se johtuu siitä, että häntäpää on nostanut tasoaan niin paljon. Tietysti sieltä aina ne piikit löytyy, joita yleisö tulee katsomaan.
Kun tässä nyt kesällä treenataan, niin kyllä sen huomaa, että siellä on vielä monella paljon puutteita. Meillä on tässä reilu parikymmentä jätkää ja heistä 7-8 on huippu-urheilijoita.”
Parasta kaudessa?
HPK:n vahvuus pitkässä runkosarjassa oli sen tasaisuus, missään vaiheessa ei hämeenlinnalaisryhmä hävinnyt kuin korkeintaan kaksi peliä putkeen. Joukkue säilytti tasonsa koko pitkän kauden ajan ja varsinkin kotiyleisönsä edessä Rinkelinmäellä Kerho-pakka tarjosi Sikakatsomolle maukkaita elämyksiä. Ilahduttavaa kaudessa oli kaikkien HPK:n kanssa tekemisissä olevien mielestä useiden pelaajien loistavat, jopa uransa parhaat, kaudet. Ja tämä toki aina ilahduttaa valmennusjohtoa erityisesti.
”Ehkä kauden ”huippuhetki” oli se, että emme missään vaiheessa hävinneet kolmea peliä peräkkäin - paitsi sitten Jokereita vastaan. Meille ei tullut missään vaiheessa pitkää notkahdusta ja se oli mielestäni positiivisin juttu. Tällä hetkellä kun miettii, että saimme tasaisessa sarjassa 78 pistettä, niin se on todella kova suoritus enkä tiedä pystyykö siihen enää koskaan. Olimme paras kotijoukkue, ja se oli mielestäni iso asia sekä faneille että joukkueelle. Aika moni kaveri pelasi myös uransa parhaan kauden, ja se on yksi iso asia, joka aina valmentajia lämmittää. Moni meni eteenpäin urallaan ja edelleen on tulossa ensi kaudella monta kaveria, jotka rykäisevät pykälän eteenpäin.”
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Otsikko kuvaa hyvin Pallokerhon pelityyliä menneellä kaudella. Valinta oli tietoinen ja osin myös käytettävissä olleen pelaajamateriaalin sanelema. Edes joukkueen valmentajatkaan eivät kuitenkaan voineet uskoa, että ryhmä onnistuisi Jalosen ja Lehkosen luoman pelitavan toteutuksessa näin täydellisesti. HPK:n iloinen pelityyli herätti ihastusta ja ihmetystä ympäri Suomea, jopa toisten joukkueiden pelaajien keskuudessa. Jalonen luottaa vakaasti, että ensi kauden liigajäillä moni muukin on vaihtanut passiivisesta peruuttelusta ja roiskimisesta aktiiviseen ja ”pelaavaan” tyyliin.
”Joukkue oli kuitenkin muuttunut paljon, Lehkosen Timo ei ollut valmentanut liigassa ja itsekin olin ollut muutaman vuoden pois, niin emme me silloin oikein vielä tienneet tilannetta täysin. Tavoitteena oli kuitenkin lähteä pelaamaan erittäin aktiivista ja rohkeata kiekkoa molempiin suuntiin. Se että me pystyimme toteuttamaan sitä näin hyvin ensimmäisen harjoituspelin ensimmäisestä erästä lähtien, niin oli kyllä yllätys. Ja kun huomasimme, että muilla on vaikeuksia meidän kanssamme, niin tottakai se ruokki itseluottamusta ja rohkeutta jatkaa samalla tavalla.
Bluesia vastaan ensimmäinen treenipeli vielä heinäkuun puolella ja ensimmäisen erän laukaukset olivat 17-1 meille. Siinä vaiheessa katsoimme Timpan kanssa toisiamme ja ihmettelimme, että mitä me ollaan tehty väärin, kun nuo eivät kerkiä mihinkään meidän kanssa, ollaanko harjoiteltu liian löysästi. Mutta se meni sitten koko kausi pitkälti niin, ettei moni kerinnyt meidän mukaan. Viitakosken Vesankin kanssa kun juttelin, niin hän ihmetteli, että mitä me ollaan tehty ja miksi mennään niin kovaa – Ilveksellehän ei ollut mitään jakoa meitä vastaan.
Tottakai meillä oli erinomaisia pelaajia totetuttamaan sitä pelitapaa. Pitää kuitenkin muistaa, että ehkä jollakin muullakin olisi ollut – he eivät vaan pelanneet niin. Pelaajien annettiin käyttää vahvuuksiaan ja se vähensi virheiden pelkoa. Se nosti itseluottamusta ja pelaajat saivat enemmän itsestään irti. Tänä vuonna tulee moni joukkue pelaamaan samalla tavalla kuin me, se on varmaa. Joukkueet muuttavat pelityyliään pelaavampaan suuntaan, se on kiekkoilun ja yleisön etu.”
Harjoittelusta
HPK on harjoitellut Jalosen johdolla vuoden ajan kovaa. Mutta kovuus on ollut erilaista kuin ehkä aiemmin. Harjoittelu tähtää jatkuvasti siihen mitä jäällä kauden aikana tullaan tekemään ja mitenkä jokainen harjoite edistää Kerhon pelitapaa. Jalonen korostaa myös levon merkitystä harjoittelussa – niin fyysisen kuin henkisenkin levon. Keskustelussa tulee myös esiin yksi Jalosen ajatustavan pääpiirteistä, pelaajien selän takana ei kytätä vaan vastuu on viimekädessä heillä itsellään.
”Kyllähän me pyrittiin harjoittelussa siihen, ettei se kuormita liikaa yläpäätä. Harjoittelimme myös varmasti vähän erityyppisesti kuin moni muu joukkue. Jos jätkät vetävät valtavasti kaksinkamppailuja ja vääntöjä treeneissä, niin eivät ne jaksa pelata kahta-kolmea peliä viikossa.
Kesä on lyhyt ja siinä pystyy tekemään kaikenlaisia juttuja, mutta eihän tämä mihinkään riitä. Vaikka vedät hyvän kesän, niin jos se harjoittelun tason laskee syksyllä, niin eihän siinä silloin enää kunnossa huhtikuussa ole. Kyllä minua harmittaisi pelaajana, jos olisin nyt yhtä heikko kuin viime toukokuussa, ihan turhaan vuosi rehkitty. Pyrimme niin tarkkailemaan ettei kenellekään kävisi niin, että heinäkuun lopun jälkeen sitten putoaa takaisin sille toukokuun tasolle.
Emme me valmentajat kuitenkaan voi olla koko ajan selän takana kyttäämässä. Kun meillä on jäätreenien jälkeen omatoimininen punttiharjoitus, niin ne jotka vetävät sen kunnolla ovat kovia jätkiä ja ne jotka eivät, niin heistä ei sitten koskaan tule yhtään mitään – paskat putoaa rattailta ennemmin tai myöhemmin. Testaamisellahan tätä voi valvoa. Se näkyy hyvin nopeasti kuka on tehnyt kunnolla ja kuka ei, ja sen jälkeen voi antaa palautteen: ”oletko ajatellut aloittaa?”.
Ensi kaudella mitataan paineensietokykyä
Haastattelutilaisuuden lopuksi katseet käännetään jo tulevaan. HPK:n oli helppo lähteä viime kauteen, sillä yhdennentoista sijan jälkeen odotukset eivät olleet taivaissa. Nyt sen sijaan tilanne on hyvin erilainen. Loistavasti sujunut runkosarja, niin lähellä ollut finaalipaikka ja pronssinen mitali kauden päätteeksi ovat nostaneet odotukset Pallokerhoa kohtaan korkealle. Tämä on huomattavissa myös Jatkoajan keskustelupalstalla, jossa HPK:n ensi kautta käsittelevä ketju on avattu otsikolla HPK – vain mestaruus kelpaa ensi kaudella. Myös Jalonen tunnistaa paineet, mutta kokee ne myös osin positiivisena seikkana.
”Jokainen voitto pitää kuitenkin erikseen ansaita ja se viime kausi ei meitä enää auta. Pikemminkin päinvastoin, kun kaikki odottavat meiltä huikeita suorituksia. Mutta meidän pitää vaan ne paineet kestää. Tavoitteita mietitään varmasti joukkueen kanssa sitten vasta heinäkuussa, kun koko porukka on kasassa, mutta henkilökohtaisesti pitäisin loistavana suorituksena, jos ollaan taas runkosarjassa neljän joukossa. Siitä saa kotiedun, josta on hyvä lähteä liikkeelle. Onhan se toista tuollaista kautta erittäin vaikea pelata. Seitsemänkymmentä pistettä on jo aika superjuttu.”
