Kilpakumppanusten lähtöasetelmat ovat siinä mielessä erilaiset, että joensuulaisille kaikki on tietyllä tapaa tuttua viime keväältä.
Kuluvan kauden alku oli vaikea, mutta päävalmentaja Jarno Pikkarainen on johdattanut suojattinsa hitaasti kiihtyen loistovireeseen. Päivien pidentyessä vastustaja toisensa jälkeen on taipunut, joten Jokipojat on voittanut varsinaisella peliajalla kymmenen peliä peräkkäin.
Pelkkä suupala
Puolivälierissä Kiekko-Vantaa oli joensuulaisille pelkkä suupala. Vantaalaiset sätkivät paikoitellen urhoollisesti vastaan, mutta rutinoitunut joensuulaisjoukkue tainnutti vastustajansa neljän kentällisen laadukkaalla ja tasaisella vyöryllä. Lohipaidat lähtivät lomille, vaikka viimeinen terävyys joensuulaisotteista puuttui. Kiristämisen varaa vielä jäi.
Lempäälässä vastaavaa ei sen sijaan ole aikaisemmin koettu, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kolmatta kautta Mestistä tahkoava LeKi on ensimmäistä kertaa historiassaan mitalipeleissä. Kahdella edellisellä kaudella taival päättyi puolivälierissä ilman ainuttakaan voittoa.
Viime kaudella lempääläläiset lähetti kesälaitumille juuri Jokipojat, joten revanssikin pyörinee ottelusarjan alkaessa haastajan mielessä. Myös päävalmentaja Sami Hirvonen muistanee vielä tarkasti vuoden takaiset opetukset.
Puolivälierissä LeKi pudotti vajaamiehisen TuTon ongelmitta otteluvoitoin 3-1. Ottelusarja ratkesi neljänteen otteluun, jossa lempääläläisten kokeneet ja voittamaan tottuneet pelaajat iskivät armotta väsyneiden turkulaisten virheistä.
Mikään riemumarssi pirkanmaalaisten puolivälieräsarja ei kuitenkaan ollut, joten pudotuspelien ensimmäisen vaiheen Jokipojat selvitti vakuuttavammin ja vaivattomammin.
Vaikea vastus
Edellisten viikkojen otteet puhuvat vahvasti Jokipoikien puolesta, mutta toisaalta LeKi on – syystä tai toisesta – osoittautunut vaikeaksi vastustajaksi pohjoiskarjalaisille. Runkosarjan neljästä pelistä lempääläläisryhmä vei kolme.
Erityisen merkillepantavaa on se, että LeKi voitti molemmat Joensuussa pelatut kohtaamiset. LeKi olikin D Teamin ohella ainoa vastustaja, jota Jokipojat ei kotonaan runkosarjassa voittanut.
Tosin runkosarjakohtaamisista jokainen päättyi suuntaan tai toiseen yhden maalin erolla, joten joukkueet kilvoittelivat läpi kauden äärimmäisen tasavahvasti. Saman voisi povata jatkuvan välierissäkin, vaikka Jokipojat ottelusarjaan suosikkina lähteekin. Kuten huomattu - jos joku, niin LeKi osaa olla joensuulaisille kiusallinen vastustaja.
Pelillisesti lempääläläisten vahvuus on suoraviivaisuus yhdistettynä kiekolliseen pelaamiseen. Erityisesti pienessä kotikaukalossaan LeKi osaa näppärillä, lyhyillä syötöillä etsiä mestarillisesti tilaa ja aikaa hyökkäyksessä.
Duunarit arvossaan
Pirkanmaalaiset eivät arastele mennä voimalla maalia kohti, joten joensuulaispuolustajien on oltava hereillä oman maalin suojelemisessa. Hyökkäyksestä LeKiltä löytyy vankan yksilötaidon lisäksi sellaista kokemusta, etteivät Mestiksen välierät ole monellekaan uran jännittävin tilanne.
Viime aikoina Kisan hyökkäys on toiminut vaihtelevasti, mutta tasaisimpia otteita ollaan nähty telaketjuosastolta. Jose Nippalan ja Mikko Suvannon johtamat duunariketjut loistivat TuToa vastaan, mutta taso mitataan paremmin laajalla materiaalilla pelaavaa Jokipoikia vastaan.
Hyökkäyskaluston puolesta joensuulaisjoukkue ei kalpene vertailussa yhtään, sillä miehiä löytyy neljään tasokkaaseen ketjuun ja ylikin.
Pari kelvollista pelimiestä joutuu katselemaan pelejä sivusta. Varsinaista jarruketjua ei nykyisellään ole, vaan kaikkiin kolmikoihin on löydetty myös ratkaisuvalmiutta.
Puolustuksessa kummaltakaan ei löydy samanlaista loistokkuutta kuin hyökkäyksestä. LeKin alakerta on kaiken nähneen Jarkko Gladin loukkaantumisen vuoksi haavoittuvainen, sillä kokeneempia Anssi Tierantaa ja Jarno Virkkiä lukuun ottamatta lempääläläispakisto ei meriiteillä koreile.
Jokipoikien puolustuksen peruspaketti on hitusen LeKin vastaavaa laadukkaampi, mutta loukkaantumisiin ei ole varaa. Jussi Savolaisen jalka ei kestä pelaamista, joten joukkue on kuuden pelaavan puolustajan varassa.
Jos joku kuusikosta loukkaantuu, Jani Oinonen nousee tuuraushommiin. Avainpuolustajat Jarkko Immosen ja Kimmo Nevalaisen johdolla saavat tuttuun tapaan kellottaa isoja minuutteja.
Kokeneet maalivahdit
Yksi ottelusarjan kannalta ratkaiseva kamppailu käydään tolppien välissä. Marginaalit ovat tässä vaiheessa pienet, joten maalivahdit Mikko Rämö ja Markus Korhonen ovat paljon vartijoina.
Tosin kumpikin kaksikosta on kiertänyt kiekkokenttiä niin paljon, että veskariosastolla ei takuuvarmasti ensimmäisenä hermoilla. Jos kakkosvahteja joudutaan käyttämään, LeKi on Mikko Pätsin ansiosta luultavasti vahvemmilla.
On oletettavaa, että Jokipoikien ja LeKin mittelössä kotietu muodostuu tavanomaista suuremmaksi – siitäkin huolimatta, että runkosarjakohtaamisista kolme päättyi vierasjoukkueen voittoon.
Olosuhteet ovat kaukalon kokoa myöten lähes Mestiksen ääripäätä, joten muutos ottelupaikkakunnalta toiselle siirryttäessä on suuri. Jokipojat on hakenut pienemmässä kaukalossa tarvittavaa terävyyttä ja intensiteettiä harjoittelemalla alkuviikon harjoitushallissa.
Samalla on tarkoitus varmistaa, että luistin liikkuu kuuden päivän tauosta huolimatta heti torstain avausottelun ensiminuuteilla.
Lyhimmillään aikaa pelien välillä on alle vuorokausi, joten sopeutumiskyky ympäröivien olosuhteiden muutokseen nousee kaikkiaankin arvoonsa. Bussissa istumistakaan ei saa pelätä, sillä fyysinen välimatkakin on viidettäsataa kilometriä.
Arvio: LeKi haastaa joensuulaiset tiukkaan taistoon jokaisessa kohtaamisessa, mutta Jokipoikien diesel kiihtyy sellaiseen vauhtiin, että lempääläläiset tippuvat kyydistä. Jokipojat etenee toista kertaa peräkkäin finaaliin voitoin 3-1.
