Nousujohteisuus ja odotusten hahlo
Ennen sarjan alkua Jokipoikia veikkailtiin yleisesti sijoille 3-6. Ärjypaitojen alkutaival oli kuitenkin tallustamista kivikkoisella tiellä.
Lähtötilanne oli Mikko Haapakoskelle – viime kauden virkaheittokoutsille – vaikea. Eri puolilta maata kokoonkursittu nippu ei tuntunut löytävän yhteistä säveltä, eivätkä viime kauden sekoiluista sydämistyneet joensuulaisfanit olleet sillä kaikkein suopeimmalla tuulella antamaan aikaa joukkueen yhteenhitsautumiselle. Joensuussa povailtiin jo melko avoimesti päävalmentajalle potkuja.
Jotain kuitenkin tapahtui lokakuun loppupuolen hetkinä. Joukkue alkoi voittaa otteluita. Lokakuun 28. päivän ja tämän jutun julkaisuhetken välillä Jokipojat on pelannut 17 ottelua, joissa se on menettänyt yhteensä 16 pistettä.
Tarkka menestysresepti ei ole yleisessä tiedossa mutta joukkueen sisältä kuuluneet viestit kielivät siitä, että Haapakoski oli noihin aikoihin ottanut kokonaisuutena uuden lähestymistavan joukkueen kanssa toimimiseen. Peliä yksinkertaistettiin. Humaani ja yksilön tarpeita korostava lähestymistapa laitettiin hetkeksi hyllylle, ja esille otettiin joukkueen pelaaminen ja yhteinen työnteko. Se osoittautui toimivaksi vedoksi. Tosiasia on se, että Jokipojat loi alkukaudellakin otteluissaan paikkoja vähintäänkin riittävästi. Joensuulaisilta vain puuttui se viimeinen puristus ja uhrimieli. Joukkue ei ollut joukkue. Nyt se on sitä.
Jokipojat on rallattanut iloisesti sarjataulukossa ylöspäin ja samalla joukkueeseen hankitut vahvistuksetkin ovat alkaneet lunastaa heihin kohdistettuja odotuksia. Joulutauolle Susirajan ylpeys lähtee hyvistä asetelmista. Nelossija on vahvasti hallussa ja näillä otteilla joukkue haastaa tasapäisesti myös kärkikolmikkoa. Kaudenalusveikkailut ovat jälleen kuranttia tavaraa. Joukkue on odotusten hahlossa. Luvassa on joensuulaisittain mielenkiintoinen kevät.
Totuttua kiihkeämpi pelaajaliikenne ja omien kasvattien puute kärkiketjuissa
Tällä kaudella Jokipoikien edustusjoukkueen peliasuun on sonnustautunut jo 33 pelaajaa. Muutamana viime kautena koko kauden pelaajamäärä on pyörinyt 30 tietämissä. Suurin ihmetyksen aihe on kuitenkin ollut lyhyet lainapestit, joita Jokipojat on harjoittanut Espoon Bluesin SM-liigajoukkueen kanssa.
Bluesin hyökkääjät Roope Ranta, Jere Sallinen ja Miro Aaltonen ovat eittämättä olleet vahvistuksia joensuulaisjoukkueelle, mutta etenkin Rannan kohdalla lainailu on ollut hyvin lyhytkestoista. Mies on useaan kertaan käynyt vain pelaamassa Jokipoikien mukana päivän varoitusajalla, ja palannut sitten takaisin Espooseen.
Rannan tapauksessa havaittu edestakaisin siirtely on tuttu ilmiö monen mestisjoukkueen kohdalla, mutta Joensuussa tämänkaltainen ei ole ennen tätä kautta ollut ongelma. Toiminta on syystäkin aiheuttanut parran pärinää perinteisessä kiekkokaupungissa, jossa on totuttu pärjäämään omien sopimuspelaajien turvin.
Jokipoikien voittaessa mestismestaruuden keväällä 2010 joukkueen finaaleissa pelaavasta kokoonpanosta puolet oli Pohjois-Karjalan maakunnan oman pelaajatuotannon tuloksia. Tänä syksynä joissain otteluissa on viilettänyt vain 6 Jokipoikien tai jonkun muun pohjoiskarjalaisseuran kasvattia.
Maakunnan omien kasvattien vähentyminen eritoten kahden ensimmäisen kentällisen osalta on ollut huolestuttavaa. Viime aikoina tilanne on pääosin ollut sellainen, että kahdessa ensimmäisestä kentällisessä on pelannut pohjoiskarjalaisista pelureista ainoastaan kapteeni Jarkko Immonen, jonka peliesityksiä on kuitenkin leimannut poikkeuksellisen suuri ailahtelevaisuus.
Muutaman viime vuoden aikana edustusjoukkueeseen nousseista omista kasvateista ei ole vielä ollut isossa kuvassa vastuunkantajiksi kärkiketjuja ajatellen. Esimerkiksi viime kaudella omat piste-ennätyksensä reilusti rikkoneet Samu Pitkänen ja Heikki Puustinen ovat joutuneet tyytymään viime kautta vähempään peliaikaan ja senkin vuoksi pistetilitkään eivät ole karttuneet viime kauden malliin.
Jokipoikien A-junioreissa olisi varmasti paljon nuoria ja nälkäisiä pelimiehiä, joille voisi tarjota vastuuta myös edustusjoukkueen puolella. Päävalmentaja Mikko Haapakoski on kuitenkin peluuttanut nuoria yllättävän vähän. Pohjoiskarjalaisten osuuden vähentyessä joukkueessa, Jokipoikiin on hankittu muualta myös haalariosaston pelaajia, mikä ei tullut kuulonkaan vielä muutama vuosi sitten.
Nähtäväksi jää onko kuluneena syksynä havaittu trendi pelaajalainojen ja joukkueen epä-pohjoiskarjalaistumisen osalta merkki Jokipoikien heikentymisestä itsenäisenä seurana vai ainoastaan tilapäinen ilmiö. Joka tapauksessa Jokipojat lähtee kohti kevätkautta hyvistä asemista sarjataulukkoa katsoen.
Sarjataulukosta ei näe sitä, että minkälaisella sopimuksella kiekkoileva pelaaja on maalit joukkueelle tehnyt, mutta keskustelua ja kritiikkiä tämänsyksyinen suuntaus aiheuttaa aivan varmasti jatkossakin.
