Heinäkuun helteet ovat kauneimmillaan ja Mikkelin satamassa tuuli vilvoittaakin mukavasti. Ravintolalaiva Toivossa kahvia siemaileva Jesse Rohtla on asunut uudessa kotikaupungissaan viikon verran. Helteestä huolimatta alkava kiekkokausi on ovella ja Jukuritkin on päässyt jo jäälle.
Ensimmäinen harjoituspeli on edessä muutaman päivän kuluttua. Pelaajien suuresti rakastama kuivaharjoittelukausikin on jo takana, sarvipäiden joukkue on muuan muassa nähty Tornimäen laskettelurinteessä sauvat kädessä kovassa vauhdissa, mutta matkalla ylöspäin.
– Onhan se jäälle pääseminen aluksi sellaista lehmät laitumella tyylistä, eli intoa on enemmän kuin järkeä, Rohtla hymähtää.
Rohtla alkaa saada jo käsityksen tulevan kauden joukkueesta. Viime kaudella sukeltanut Jukurit pyrkii takaisin mukaan Mestiksen kärkikahinoihin ja Rohtlan varaan joukkueessa on laskettu paljon. Nuorella pelaajalla on tavoitteet tehty kautta ajatellen, mutta mies pitää ne salaisuutena.
– Täällä vaikuttaa olevan nuori ja nälkäinen joukkue. Itselläni on tavoitteet asetettuna, mutta turha niitä on mediassa paukutella. Tulee vaan turhia paineita, mikäli neljä- viisi peliä menee tehoilla 0+0.
Sopimustarjouksia oli pöydällä ja Jukurit vaikutti parhaalta vaihtoehdolta.
– Viime kauden pelikaverit Tommi Nikkilä ja Ville Kiiskinen ovat pelanneet täällä ja kertoivat paljon hyvää seurasta ja organisaatiosta. Jukurit on ollut hyvä paikka kehittyä ja mennä eteenpäin urallaan monelle pelaajalle, Rohtla taustoittaa.
"Viime kaudella miesten peleihin"
Viime kausi oli pienikokoiselle hyökkääjälle ensimmäinen miesten sarjoissa. Mestiksessä mies paukutteli tehot 6+13 HeKi-paidassa. Tehojen valossa näyttää hyvältä, mutta Saimaalle silmäilevä pelaaja on erimieltä asiasta.
– Ei se mikään hyvä kausi ollut ja itse odotin enemmän. Alkukausi oli vaikea, sillä olin ollut sivussa edellisestä joulukuusta, kun olkapää oli paketissa.
Olkapäävamman vuoksi hyökkääjältä jäivät käymättä 20-vuotiaiden kisat ja pettymys oli todella kova. Pitkäaikainen unelma särkyi hetkessä.
– Viimeinen harjoituspeli ja viimeinen minuutti, kun se meni laitatilanteessa. Menin suoraan koppiin ja lääkärin kanssa yritin nostaa olkapäätä varovasti ylös ja se meni sijoiltaan.
– Aikaisemmin urallani olin selvinnyt aina muutaman viikon huililla, mutta sitten napsahti kunnolla. Olin aikaisemmin katsellut noita kisoja ja ihaillut Tuomo Ruutua, kun se oli niissä ihan päällikkö. Todella kova ja vaikea paikka oli noita pelejä katsella televisioista, hyökkääjä muistelee
uransa pahinta pettymystä.
Vaikeaan kauteen kuului myös edellisellä kaudella A-nuorten SM-kultaa juhlineen Pelicansin joukkueen jääminen pudotuspelien ulkopuolelle.
– Taisi iskeä se kuuluisa mestaruuskrapula, Rohtla hymähtää.
SM-liigassa tuli tilille viime kaudella kahdeksan peliä ja tehotilastoihin saldo 0+1. Hiukan jäi hampaankoloonkin debyytistä liigassa.
– Monesti lupailtiin näyttöpaikkaa, mutta vaikka pelejä tulikin, niin kunnollista näyttöpaikkaa ei annettu. Hiukan jäi kaivelemaan, mutta mitään siltoja ei kuinkaan ole palanut sinne suuntaan.
"A-nuorten SM-kulta kova juttu, SM-liiga tavoitteena"
Keväällä 2007 Pelicansin juniorit pääsivät juhlimaan A-nuorten SM-kultaa kaadettuaan Bluesin huikeassa sarjassa, jossa mestaruus ratkesi rangaistuslaukauksilla Espoossa.
– Viimeinen ja ratkaiseva peli oli Espoossa ja paikalla oli 3000 katsojaa, joista noin 800 oli Lahdesta. Mielestäni rankkarit eivät ole oikea tapa ratkaista mestaruutta, pelataan sitten vaikka seuraavaan aamuun, mutta kyllä se pitäisi ratketa pelaamalla.
Joukkuelajien mestaruusjuhlista kerrotaan monia legendoja. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, eli pienemmätkin pussileuat osasivat juhlia mestaruutta kunnolla.
– Juhlat olivat melkoiset. Yökerhossakin poke tuli sanomaan, että onnea mestaruudesta, mutta pidetään housut kuitenkin jalassa, Rohtla naureskelee.
Tämä kausi mennee Mestiksessä, tosin Jukureiden yhteistyösopimus SaiPan kanssa saattaa poikia näyttöpaikan liigassakin alkavalla kaudella.
– SM-liiga on pelaajana tavoitteena seuraava porras ja toivottavasti viimeistään ensi kaudella. Olen nyt sarjan nähnyt, eikä se niin ihmeellinen sarja kuitenkaan ole.
– Täällä hetkellä panostan pelkkään kiekkoon ja kauppakoulukin jäi kesken. Intinkin kävin alta pois mahdollisimman pian ja nyt voin keskittyä pelaamiseen.
– Unelmiahan on aina, mutta tietysti maajoukkue, NHL, KHL, ja ulkomaiden kaukalot kiinnostavat, ei sitä voi kieltää, liukas hyökkääjä visioi tulevaisuuttaan.
"Tykkään leikkiä kiekon kanssa"
Jatkoajan pelaajakortissa Rohtlan vahvuudeksi pelaajana arvioidaan luistelu ja peliäly. Hyökkääjä allekirjoittaa arviot.
– Treeneissä olen panostanut paljon jalka ja luisteluvoimaan. Pelityyliltäni olen pelintekijä, eli tykkään leikkiä kiekon kanssa ja syötän ennemmin kaverille avopaikan takatolpalle, kuin lauon itse. Laukaus on varmaan se heikkous pelaajana, Rohtla arvioi itseään pelaajana.
Kun on päästy arvioinnin makuun, niin millainen mies Rohtla on kaukalon ulkopuolella?
– En ole mikään huomion keskipiste, mutta sosiaalinen ja suhteellisen sanotaanko menevä, tulee arvio.
Makujen maailmaan sukellettaessa musiikin puolelta vaalea kiekkoilija liputtaa Metallican puolesta. Jukureiden kopissa saattaa toisin joutua kuuntelemaan "junttidiscon" kuningasta Frederikiä ja huoltaja Matti Tuomisen jazzlevyjä.
– No, ennen peliä pitää olla raskaampaa menoa, mutta joskus ennen harjoituksia menee joku vähän rauhallisempi tavarakin, lähtee toive kopin DJ:lle.
– Metallica on oma suosikkini ja keikoilla on tullut käytyä Helsingissä ja Tallinnassa.
Suomen Chicagosta rauhalliseen Mikkeliin, miltä alku on vaikuttanut?
– Vaikuttaa ihan mukavalta kesäkaupungilta. Tietysti tuntuu hiukan pieneltä Lahden jälkeen, mutta onhan tämä puolet pienempi paikkakin, "Chicagon" kasvatti arvioi kohteliaasti.
Samassa soluasunnossa asuvat joukkuetoverit Henry Hietaharju ja Oskari Hakomäki. Yhteiselo vaasalaisten pelaajien kanssa on sujunut hyvin.
– Hietaharju oli tuttu jo Pelsuista ja oli kapteenina mestaruuskaudella. Varmaan jossain vaiheessa kauden aikana voi tulla fiilis, että kaipaa omaa rauhaa, mutta hyvin on mennyt toistaiseksi. Pleikkarilla pelataan PESiä ja meikä on peleissä ollut niskan päällä.
Ja loppuun yksi tarina lisään jääkiekon värityskirjaan. Paras koppipila, joka on osunut kohdalle?
– Niitä on paljon, eli minkä tähän laittaisi. No, Pelsuissa mestaruuskaudella laitoimme kavereiden harjoituskalsareihin kylmägeeliä ja hyvät nauruthan siitä irtosi, Rohtla päättää naureskellen.
