Syksyinen ennustus on muuttunut konkretiaksi. Uskottavuus ja sitä myötä myös toiveet menestyksestä ovat palanneet hämeenlinnalaiseen jääkiekkoiluun. HPK:n kotiotteluissa yleisökeskiarvo on ennennäkemättömissä lukemissa, ottelutapahtumaan on panostettu ja kaukalossa joukkue antaa esimerkillisen kapteeninsa johdolla kaikkensa.
Menestyksen siemen on kylvetty pitkäjänteinen suunnitelma ja taloudelliset realiteetit silmällä pitäen.
Jos jo Ville Viitaluoman pitkän sopimuksen yhteydessä puhuttiin uskottavuuden palaamisesta, on pelaajakoordinaattori Janne Laukkasella ollut vahva rooli kauden aikana. Mies kääri hihat ja rupesi hommiin. Ensimmäinen työnäyte entiseltä NHL-pakilta on ollut upea. Pitkästä aikaa HPK:n pelaajahankinnat ovat menneet nappiin.
HPK:n ympärillä riitti parin laihan kauden jälkeen taas positiivista siirtorajakuhinaa. Silti helmikuun ensimmäisenä päivänä Hämeenlinnassa oli paljon pettyneitä jääkiekon seuraajia. Miksi?
Ei tullut Juuso Puustista, ei Joonas Vihkoa. Laukkanen ei vetänytkään hatustaan kania. Kaiken lisäksi persoonallisella pelityylillään ihastuttanut jenkkipakki Dan Spang oli hetkeä aiemmin kaupattu Ruotsiin. Puolustukseen AHL:stä naarattu Jordan Henry ei nimenä tyydyttänyt kriittisiä hämeenlinnalaisia.
Hänethän oli yhdistetty Kouvolaan. Siis johonkin Mestis-joukkueeseen!
Asiaa voi kuitenkin tarkistella toiseltakin kantilta.
Spang, vaikka hieno puolustaja olikin, ei ollut missään nimessä korvaamaton. Lähinnä neljättä hyökkääjää muistuttanut jenkki pelasi varsin epätasaisen rupeaman Kerhossa. Alkukaudella ei kertynyt tehopisteitä. Kun ketsuppipullo viimein tuntui auenneen, katkaisi päähän kohdistunut taklaus liidon kuin seinään. Taklauksen kohteena ei suinkaan ollut Spang, vaan Kärppien John Norman, jonka jenkkipakki veti keskialueella pystyyn.
Sampo Liusjärven langettaman kolmen ottelun pelikiellon jälkeen Spang ei palannut enää entiselleen.
Laukkasen hankkima Eric Fehr herätti toki koko joukkueen uuteen liitoon, mutta vahvasti kulkenut viisikon hyökkäyspeli toi jenkin heikkoudet entistä paremmin esiin. Omalla alueella mies kyllä oli paikalla ja yleensä oikein sijoittunut, mutta silti se viimeinen puristus jäi puuttumaan. Aivan kuten hänen hyökkäyspelissäkin lopulta kävi. Verkko soi Spangin ansiosta, mutta väärässä päässä.
Ari-Pekka Selin ei suostunut juuri kommentoimaan Spangin myymistä, mutta Henry ainakin takasi sen, ettei harjoituksia jouduta vetämään vajaamiehisenä. Lisäksi isokokoinen, ja lähtökohtaisesti Spangia paremmin puolustava, kanadalainen tuo terveemmän tasapainon Kerhon puolustukseen. Eikä se debyyttikään matkustelun jälkimainingeissa mitenkään huonosti mennyt.
Nyt puolustajaparit ovat paremmassa tasapainossa ja Aleksi Laaksolla on oikeasti varaa tehdä täydellä teholla sitä, mikä tekee hänestä yhden liigan parhaista hyökkäävistä puolustajista. Johan Larsson, Laukkasen toistaiseksi upein näyte omasta ammattitaidosta, on noussut HPK:n ykköspakiksi ja muodostaa joukkueen varmimman kaksikon Ossi-Petteri Grönholmin kanssa.
Puolustus on siis kaikesta huolimatta kunnossa ja Mika Järvinen on liigan ehdotonta eliittiä. Joukkue pelaa valmentajansa ja pelaajakoordinaattorinsa näköistä työteliästä jääkiekkoa. Mitä tältä paketilla voidaan keväällä odottaa?
Mahdollisuudet suoraan pudotuspelipaikkaan ovat edelleen hyvät. Kotikaukalossaan joukkue voi voittaa kenet tahansa. Häkellyttävän hyvä alivoimapeli lupaa hyvää pudotuspelejä ajatellen. Joukkue on itseasiassa pelannut koko kauden hyvin samankaltaista kiekkoa, mitä pudotuspeleissä usein pelataan.
Isoin pilvi menestyksen polun yllä leijailee kapeahkon hyökkäysarsenaalin muotoisena. Löytyykö Viitaluoman ketjun takaa ratkaisijoita? Fehrin paikalla on nyt kierrätetty muutamaa pelimiestä. Entä löytyykö puolustusvelvoitteet erinomaisesti hoitavalta haalariosastolta riittävästi taustatukea myös siniviivan toiselle puolelle?
Vihko olisi toiminut jo tällä kaudella, mutta nyt mennään näillä. Muiden miesten on noustava esiin ja jaettava Viitaluoman valtava vastuu hyökkäyspelistä.
