Mielipide

Jäitä hattuun, Capitals pysyy käynnissä ilman Ovetškin-kauppaakin

NHL / Kolumni
Jälleen kerran pudotuspelien toiselle kierrokselle hyytynyt Washington Capitals on saanut kapteeninsa Aleksandr Ovetškinin johdolla maineen ikuisena runkosarjajoukkueena. Kyseinen seikka − menestys runkosarjassa − tarkoittaa kuitenkin vielä toistaiseksi mahdollisuutta pärjätä myös pudotuspeleissä.

Ikuinen häviäjä, runkosarjajoukkue, ei voittamisen kulttuuria.

Nämä sanat kuvaavat Washington Capitalsia etenkin tällä hetkellä. Joukkue taipui jälleen kerran pudotuspelien toisella kierroksella. Kaudella, jolloin se oli todennäköisyyslaskennan perusteella suurin suosikki jopa mestariksi.

Miksi? Tällä kertaa syy oli yhdistelmä keskinkertaista maalivahtipeliä, karmeita puolustusvirheitä ja viimeisessä ottelussa alisuorittaneita tähtipelaajia. Capitals kiri sarjassa loistavasti, mutta Aleksandr Ovetškinin näkyvien virheiden ohella ratkaisupelissä nollille jäivät muutkin kärkimiehet. Nicklas Bäckström ei saanut edes yhtään laukausta maalia kohti.

Kokeneempi Penguins oli suoria numeroita sitkeämpi puolustamaan. Capitals vei laukaisuyritykset sarjassa 142 kerran marginaalilla, mutta vaarallisia maalipaikkoja sillä oli vain 11 enemmän. On puolustamista, ja sitten on Penguinsin sitkeääkin sitkeämpää puolustamista.

Mitä siis nyt? Pitääkö Capitals räjäyttää? Pitääkö 32-vuotias kapteeni myydä?

Ei välttämättä. Joukkueen ydin ei pystynyt parhaimpaansa, mutta jos annetaan matematiikan syrjäyttää tunteet, pitää tämä runko Capitalsin kilpailukykyisenä myös ensi kaudella.

Tärkeintä kesän sopimuksia laatiessa olisi nyt se, että joukkue pitää kiinni kahdesta asiasta: puolustajien sekä hyökkääjien nopeudesta ja pelinopeudesta. Ja jos mahdollista, se nappaa hyökkäykseen jonkun muottiin sopivan vielä nuorenevan miehistönsä tueksi.

Ensimmäinen ja tärkein tehtävä on saada jatkosopimukset rajoitetuista vapaista agenteista Jevgeni Kuznetsoville, Dmitri Orloville, Nate Schmidtille ja Andre Burakovskylle − tässä järjestyksessä. Tässä nelikossa piilee joukkueen voimavara: jokaisella heistä on vielä potentiaalia nostaa tasoaan.

Kuznetsov ajaa hiljalleen Bäckströmin rinnalle joukkueen tärkeimpänä kiekollisena pelaajana. Ykkössyötöt, maalinteko ja pelinopeus, viimeinen jopa Bäckströmiä paremmin, vievät Capitalsin peliä eteenpäin paremmin kuin taklaaminen.

Sama koskee Orlovin merkitystä pakistossa. Entisestä riskaabelista kuutospakista on tullut enemmän kuin luotettava isojen minuuttien dynamo. Schmidtin suhteen tilannetta sotkee Vegas Golden Knights.

Capitalsin suojattavat pakit ovat todennäköisesti Matt Niskanen, John Carlson ja Orlov, joten pitääkseen Schmidtin varmasti Capitals joutuisi kompensoimaan Vegasin laajennusjoukkuetta.

Voittajien ja häviäjien laskeminen pelkkien seiskapelien perusteella on myytti, sillä ilman runkosarjaa ja muita pelejä joukkueet eivät ikinä pääsisi seiskapeleihin asti.

Kenelle seuran rajoittamattomista vapaista agenteista heidän kannattaa tarjota jatkoa?

Verrokkisopimusten ja tulosten perusteella Capitalsin kannattaa antaa T.J. Oshien, Justin Williamsin, Daniel Winnikin, Kevin Shattenkirkin ja Karl Alznerin mennä. Heistä jokainen saa mojovan palkankorotuksen vapailta markkinoilta. Liian mojovan Capitalsille.

Eniten viisikosta kirpaisee Oshien lähtö. Todennäköisellä yli kuuden miljoonan lapulla hänestä tulee kuitenkin liian kallis pidettäväksi. Hänen paikkaansa ensi syksyn miehistössä (ei ykkösketjussa) voivat tavoitella Jakub Vrana ja Riley Barber.

Pakistoon Capitalsin miehistössä ovat nousemassa Madison Bowey ja Christian Djoos. Heidän tasonsa määrittelee sen, että viiden miljoonan molemmin puolin temmeltävät Alzner ja Shattenkirk voivat mennä. Etenkin jälkimmäinen oli jalkanopeutensa kanssa ajoittain pahoissa vaikeuksissa pudotuspeleissä, vaikka ylivoimapeliin taitopuolustaja toikin lisää laukaisutaitoa ja yllätyksellisyyttä.

Ylimielisen hymistelyyn omien lupausten suhteen seuralla ei ole varaa. Tänä kesänä aukot paikkaantuvat vielä uskottavilla pelaajilla, mutta kahdelta ensi kesältä uupuvat kärkivaraukset alleviivaavat varaston tyhjentyneen huippuluokan lupauksista.

Mutta mitä Aleksanteri Suurelle kannattaa tehdä?

Ainakin ylireagointi kannattaa lopettaa. Voittajien ja häviäjien laskeminen pelkkien seiskapelien perusteella on myytti, sillä ilman runkosarjaa ja muita pelejä joukkueet eivät ikinä pääsisi seiskapeleihin asti. 90-luvulla samaa ehdittiin sanoa jopa Steve Yzermanista ja Detroit Red Wingsistä. Mats Sundin jäi ilman Stanley Cupia. En laskisi Sundinin uraa häviäjän uraksi.

Onko Ovetškinin tähti laskussa? Runkosarjassa venäläistykin maalimäärä laski tällä kaudella edellisistä, mutta tasakentällisin annettu ykkössyöttöjen määrä nousi räjähdysmäisesti. Vanha koira oppi hyökkäyspelissä uusia temppuja, vaikka puolustaminen jääkin joskus kesken.

Bäckströmin rinnalta hänet kannattaa ehkä siirtää kakkoseen. Pudotuspeleissä Bäckströmin ja Oshien vauhti ei riittänyt luomaan riittävästi laadukkaita paikkoja liigan kovimmalle laukojalle.

Nopeampi Kuznetsov on toiminut hyvin aiempien kokeilujen aikana. Ja aina hänet voi pistää myös Lars Ellerin ja Tom Wilsonin rinnalle runnomaan. Kolmikon hyökkäykset eivät ole niin hallittuja, mutta varmasti pitävät vastustajan pakiston varpaillaan.

Mikä voisi olla kesän yllätysmomentti? Merkittävä, mutta epätodennäköinen ravistelu voisi olla John Carlsonin tai Marcus Johanssonin kauppaaminen. Brooks Orpikin siirto pois olisi todellinen lottovoitto, ja mahdollistaisi jopa Oshien jatkon seurassa. Ei kovin todennäköistä.

Monta isoa palaa lähtee ilman heitäkin. Sopivilla valinnoilla menetysten merkitys voi kuitenkin jäädä arvioitua pienemmäksi. Vielä nyt.

Niin, tällä seuralla sitä aikaa riittää taas mietittäväksi!

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös