Oil Country vs. NASCAR Country
Maanantaina Raleighssa, Pohjois-Carolinassa alkava Stanley Cupin finaalisarja tuo vastakkain kaksi
joukkuetta, jotka eivät ole ns. luonnollisia kilpakumppaneita. Edmonton Oilers ja Carolina Hurricanes
eivät ole pelanneet toisiaan vastaan sitten Carolinan Albertan vierailun kaudella 2003-04. Edmontonia
ei ole ennen maanantain avausta nähty ´Canesin kotikaukalossa RBC Centerissä sitten marraskuun
2001. Näitten kahden alkuperältään vanhasta WHA:sta pohjautuvan finalistin välillä ei siis ole
luontaista vihaa ja kilpailua. Niiden syntymistä katsoja joutuu odottamaan ottelun tai pari.
Carolina Hurricanesin kotikentällä, kovaa vauhtia vasempaan kääntyvien kilpa-autojen ja yliopistokoripallon
luvatussa maassa - muuan Michael Jordan pelasi mm. aikoinaan North Carolinan joukkueessa - jääkiekko
ottaa seuraavien viikkojen aikana ykköspaikan urheilumediassa. Kanadassa, jääkiekon sydänmailla taas koko Edmontonin kaupunki on täysin hullaantunut kevään
aikana kotijoukkueen yllättävästä ja sankarillisesta marssista kohti jääkiekon kaikkein pyhintä.
Finaalivastustaja Hurricanes sai onneksi esimakua kanadalaisesta Stanley Cup-kulttuurista Montreal-pelisarjassa. Tällä kertaa Carolina ei lähde finaaliin samalla tavalla altavastaajan asemasta kuin keväällä 2002. Nyt finaalisarjasta on odotettavissa tasainen taistelu.
Playoffkiekko on niin erilaista kuin pelailu pitkässä runkosarjassa, että on hyvin vaikea ennustaa miten vakituisesti toisiaan vastaan pelaavat joukkueet tulevat pelaamaan keskenään - puhumattakaan joukkueista, jotka eivät ole nähneet toisiaan kuin televisiolähetyksissä. Niinpä ensimmäinen ottelu maanantaina kertoo paljon molemmille joukkueille, valmentajille ja muille kiinnostuneille.
Samantyyppiset ja erityyppiset finalistit
Pelityyliltään kevään 2006 Stanley Cup finalistit ovat hyvin pitkälle samantyyppisiä joukkueita. Molempien peli perustuu luisteluun ja aggressiiviseen taklaavaan puolustuspeliin. Molemmat ovat tukeutuneet loistavaan maalivahtipeliin playoffseissa. Valmennuspuolella hyökkäävästä jääkiekkoajattelusta tunnettu Canesin Peter
Laviolette jää kokemuksessa jälkeen Oilersin Craig MacTavishistä, jonka filosofia niin pelaajana kuin valmentajanakin on aina ollut puolustusvoittoinen. Pelaajapuolella taas etu kokemuspuolella on annettava Carolinalle.
Historiallisesti Edmonton Oilers on aina pitänyt ylpeydenasianaan pelata viihdyttävää hyökkäävää jääkiekkoa. Mutta näitten playoffsien edellä valmennusjohto ajoi sisään uuden "1-2-2 press" -nimisen puolustussysteemin, jolla joukkue kaatoi lännen ykköseksi rankatun Detroit Red Wingsin heti ensimmäisellä kierroksella. Suomeksi sanottuna Oilers alkoi pelata trappia.
Joukkueet ovat tilastojen mukaan hyvin samankaltaisia muutamin poikkeuksin. Hurricanesia pidetään pelityyliltään hyökkäävänä joukkueena, mutta playoffseissa Oilers on tehnyt enemmän maaleja. (3,18 - 3,00 per peli). Edmontonin maalinteko jakautuu tasaisemmin kaikkien neljän ketjun ja puolustuksen välille. Oilersilla on ollut tähän mennessä pudotuspeleissä peräti 18 eri maalintekijää, Carolinalla 14.
| kommentti Chris Pronger - Oilersin tärkein pelaaja
[lue lisää] |
Puhtaassa kiekollisessa taitopelissä etu on Carolinan. Joukkue on raivannut tiensä finaaliin esittämällä räjähtäviä esimerkkejä hyökkäyspelistään kaikissa pelisarjoissa; ensin Montrealia, sitten New Jersey Devilsiä ja viimeksi loukkaantumisten rasittamaa Buffalo Sabresia vastaan. Vaikka Edmontonilla maalinteko jakautuu tasaisemmin joukkueen kesken, Carolinan ykkösketju on parempi kuin Oilersin.
Erikoistilanteet
Edmonton on ottanut huomattavasti vastustajaansa enemmän jäähyjä tähänastisissa playoff-sarjoissa. Finaaleissa Oilersin on yritettävä välttää jäähypenkkiä, koska Carolinalla on paras ylivoimapeli Stanley Cupissa, onnistumisprosentti peräti 25,9. Tätä vastaan Oilersilla on laittaa jäälle pudotuspelien paras alivoima, 88,6 prosenttia. Oilersin jäähyntappoa idässä muistuttanee eniten New Jersey Devilsin tapa pelata alivoimaa: laukaisu- ja syöttölinjat peitetään tehokkaasti, kiekon pääseminen maalivahti Dwayne Rolosonille saakka tehdään erittäin vaikeaksi. Hyvällä luistelulla irtokiekot katoavat nopeasti Rolin maalin edestä.
Erikoistilannepelaaminen on uudessa NHL:ssä noussut tärkeimpään asemaan ja kaikki playoffsarjat
on toistaiseksi ratkaistu erikoistilannetaisteluissa. Kun kaikki muut asiat vaikuttavat jotakuinkin samanlaisilta - maalivahtipeli, puolustus, hyökkäys - palataan aina takaisin lähtöpisteeseen: voiton ratkaisee erikoistilannepelaaminen. Etu menee Oilersille paremman alivoimapelaamisen ansiosta. Mutta jos Carolinan kova ylivoimapeli onnistuu finaaleissa, etu siirtyykin itäisen konferenssin mestarille.
Pienet yksityiskohdat
Kun ollaan näin pitkällä playoffseissa, yhä suurempaan asemaan nousevat pienet tärkeät yksityiskohdat. Edmonton Oilersin kenttäpelaajat ovat pelisarjasta toiseen turhauttaneet vastustajiaan torjumalla hurjan määrän laukauksia. Sekä hyökkääjät että puolustajat heittäytyvät kiekkojen eteen uhrautuvasti roolista riippumatta.
Sellaisetkin pelaajat kuin Ales Hemsky ja Sergei Samsonov, joiden vahvuudet ovat kiekollisessa pelissä, ovat kunnostautuneet muitten mukana kiekkojen blokkauksissa. Tämä, jos mikä, on merkki siitä, että Oilersin pelaajat ovat täysin omaksuneet harjoituksissa pehmeiden kumikiekkojen avulla heittäytymisiä opettavan valmentaja MacT:n opit.
Toinen Oilersin vahvuus on aloitukset. Mielenkiintoisesti molemmat asiat olivat aikoinaan valmentaja Craig MacTavishin erikoisuuksia pelaajana. Pelityyli kuvastaa erittäin hyvin nykyisen Edmonton Oilersin identiteettiä: jokainen pelaaja hyökkää, jokainen pelaaja puolustaa.
Maalivahdit
| haastattelu Roloson johdattanut Oilersin mestaruustaistoon
[lue lisää] |
Tämän kevään finaalissa kohtaa kaksi aikaisemmin kakkosvahtina tunnettua maalivahtia. Kuten tunnettua,
NHL-kakkosen tehtävä on rankka; on harjoiteltava kovaa, pysyttävä positiivisena ja odotettava mahdollisuutta.
Kumpikin aloitti kauden kakkosena, toinen otti paikkansa aloittajana vasta playoffseissa, toinen taas tarvitsi pelaajakaupan toiseen seuraan saadakseen mahdollisuutensa.
Kevään suurin yllättäjä Carolinan riveissä on ollut sen nuori, 22-vuotias, maalivahti Cam Ward, joka tuli
tolppien väliin Montreal-pelisarjassa syrjäyttämällä kokeneemman Martin Gerberin. Wardin kylmän rauhallinen
peli on auttanut koko joukkueen itseluottamusta ja parantanut peliä. Tehokkaasti maalin peittävä butterflyvahti Cam Ward on astelemassa aikaisempien keltanokkina finaaleihin torjunneiden maalivahtien - Ron Hextallin, Patrick Royn ja Ken Drydenin - viitoittamaa tietä. Ward on päästänyt pudotuspeleissä keskimäärin 2,07 maalia ja hänen torjuntaprosenttinsa on 91,9.
Edmonton Oilersin ykkösehdokas playoffsien arvokkaimmaksi pelaajaksi on ilman muuta uransa parhaita pelejä tänä keväänä pelannut maalivahti Dwayne Roloson, joka on pelannut toistaiseksi kaikki 17 peliä Jussi Markkasen ja Ty Conklinin vuorotellessa luukkuvahteina. Roloson on seissyt täysin päällään läpi playoffsien pieniä horjahduksia lukuunottamatta.
Hän on onnistunut lähes täydellisesti kontrolloimaan palautuskiekot, Rolille ei tehdä paljoa ns. toisia ja kolmansia laukauksia. Anaheim Mighty Ducks dominoi
lähes koko pelisarjaa Edmontonia vastaan, mutta Oilers voitti Rolosonin ansiosta. Rolosonin päästettyjen maalien keskiarvo on tähän mennessä 2,22 ja torjuntaprosentti 93,1.
Etu maalivahtipelissä on annettava Edmontonille. 35-vuotias Dwayne Roloson tietää tämän olevan uran ainoan mahdollisuuden. Oilers on ollut NHL:n paras alivoimajoukkue siitä päivästä lähtien kun Roli saapui joukkueeseen. Valmentajilla on yleensä taipumus luottaa kokeneempiin maalivahteihin, mutta ainakin finaalin alussa Hurricanesin tolppien väliin luistelee Ward. Jos tilanne sen vaatii, valmentaja Laviolette ei epäröi käyttää Martin Gerberiäkään. Niin hän teki Buffaloa vastaan yhdessä ottelussa, jonka Gerber hienosti voitti.
Pelit ratkaistaan maalin edessä
Carolina Hurricanesin on maanantaina finaalin alkaessa totuteltava hyvin nopeasti Edmonton Oilersin
aiheuttamaan liikenteeseen Cam Wardin nenän edessä. Oilersilla on paljon pelaajia, joiden vahvuus on pelaaminen maalin edessä ja muutenkin vastustajan alueella fyysisesti. Ryan Smyth on tästä paras esimerkki, hän on koko uransa aikana tienannut leipänsä roikkumalla maalin edessä turhauttaen puolustajia ja maalivahteja.
Edmontonilla on myös Fernando Pisanin, Ethan Moreaun ja
Raffi Torresin tapaisia pelaajia, jotka vastakarvaavat fyysisesti ja siirtyvät kiekkoon kiinni lyhintä mahdollista tietä. Tästä voi tulla paha ongelma kiekollisesti taitaville pehmeille Canes-pakeille kuten Brett Hedicanille ja Niclas
Wallinille.
Lepoa vai ruostetta
Yksi suurimpia kysymyksiä finaalin kynnyksellä on, miten Edmontonin pitkä, peräti kahdeksan kokonaista päivää kestänyt tauko konferenssifinaalisarjan jälkeen vaikuttaa joukkueen esitykseen. Carolina Hurricanes on pitänyt kolme päivää vapaata kaadettuaan Buffalon seitsemännessä pelissä torstaina. Ensimmäinen ottelu kertoo vastauksen tähänkin kysymykseen.
Ennen taukoaan Oilers pelasi 17 ottelua lyhyessä ajassa. Pelaajat taistelivat läpi loukkaantumisten ja kesken Anaheim-sarjaa yli puolet joukkueesta kaataneen flunssaepidemian, jonka seurauksena muutamat pelaajat menettivät 4-5 kiloa painoa ja suuren osan voimistaan. Muutamat Oilersin pelaajat saivat nesteitä suoraan suoneen pelien jälkeen ja joitakin jouduttiin viemään suoraan sairaalaan. Seurajohto piti flunssan todelliset vaikutukset suurimmaksi osaksi pois julkisuudesta. On selvää, että tauko on tehnyt hyvää Oilersille ja tullut juuri oikeaan aikaan.
Nyt harjoiteltuaan viikon ajan ensin kotona Edmontonissa ja sitten New York Rangersin harjoitushallissa Tarrytownissa New Yorkissa Oilers on valmis pelaamaan. Joukkueen pelaajat ovat kovien harjoitusten jälkeen nälkäisiä kuin hihnassa pidetyt verikoirat - Ryan Smythin mukaan harjoituksissa alettaisiin hyvin pian tapella, ellei pelaamaan pian päästäisi.
Jääkiekkojumalat Edmonton Oilersin puolella
Kevään 2006 Edmonton Oilers on päästänyt keskimäärin 35 laukausta maalivahtiaan kohti jokaisessa playoffs-ottelussa. Joukkue on ottanut enemmän jäähyjä kuin kukaan muu. Oilers on pelannut 117 kertaa alivoimalla. Vain kolmessa ottelussa seitsemästätoista Edmonton on laukonut enemmän kuin vastustaja.
Tilastollisesti ei siis ole mitään perustetta sille, että Oilers pelaa finaalissa tai voittaisi Stanley Cupin. Jääkiekkojumalat ovat ilmeisesti jo aikaisemmin päättäneet, että tämä on yksinkertaisesti Öljyn vuosi. Joukkue on voittanut vastustajan toisensa jälkeen ensin kestäen millaisen rumputulen tahansa Rolosonin torjunnoilla ja sitten ottaen voiton oikea-aikaisilla maaleilla.
Oilers on taistellut tiensä kynsin ja hampain läpi pudotuspelikevään kaataen NHL:n parhaan joukkueen Detroitin
ensin muuttamalla pelityyliä ja keksimällä keinot. Toisella kierroksella Oilers tuli takaisin jäätyään ensin jyrän alle, kun San Jose Sharks oli dominoinut fyysisesti kahta ensimmäistä peliä.
Noin kolme minuuttia ennen sarjan viimeisen ottelun päättymistä, kun Sharksilla olisi vielä ollut paljon aikaa kääntää ottelun kulku, tapahtui jotain ennennäkemätöntä: San Jose Sharks luovutti. Ilma pääsi pihalle joukkueesta ja usko loppui - Oilers oli onnistunut täysin turhauttamaan vastustajansa. Kolmannella kierroksella taas Edmonton kesti täysin pelejä hallinneen Anaheimin tulituksen ja otti lopulta taas vakuuttavan voiton. Ja nyt ollaan tässä.
Vain pari kuukautta sitten Oilersin taistellessa viimeisestä playoffs-paikasta vaadittiin valmentaja Craig MacTavishin päätä vadille. Nyt hän vaikuttaa vähintäänkin valmennusnerolta. Peluutus, ketjukoostumusten muutokset, kaikki valmennukselliset siirrot ovat onnistuneet.
MacT toi Detroitissa peliin mukaan kokemattoman rookien Brad Winchesterin, joka teki heti voittomaalin tärkeässä pelissä. Anaheimia vastaan pari vuotta NHL:stä poissa ollut Toby Petersen sai mahdollisuuden ja kiitti samalla tavalla tekemällä tärkeän maalin. Valmentaja on pystynyt aistimaan tunnelman pukukopissa ja osannut laittaa näitä pelaajia oikeisiin tilanteisiin auttaakseen joukkuetta.
Samanaikaisesti Oilersin pelaajat ovat paljon puhuneet siitä, kuinka playoffsien aikana ei voida edes puhua playoffs-väsymyksestä, koska joukkueen valmennusjohto on kovan kokemuksensa perusteella osannut ajoittaa oikean määrän harjoitusta ja lepoa. Eivätkä useilla Stanley Cup -sormuksilla koreilevat Oilers-valmentajat koskaan puhu nykypäivän pelaajille tyyliin: "Kun voitimme 1987, teimme
näin.."
Vaikka tämä uusi NHL on monella tavalla erilainen kuin vanha kunnon "bloodsport"-NHL, jota joskus tulee niin ikävä, silti asiat, joilla Stanley Cup voitetaan ovat pysyneet samoina. Kannun voittajan ratkaisevat edelleen päättäväisyys, omistautuneisuus ja uhrautuvaisuus. Ennustetaan tässä niin, että ellei Carolina Hurricanesin ylivoimapeli ruleta täysin finaaleissa, Stanley Cup palaa Albertaan 16 vuoden tauon jälkeen.
