TAP - LUK
TOR - WSH 2.30
MTL - ARI 2.30
COL - MIN 4.30
VGK - NSH 5.00
ANA - STL 5.00
VAN - CAR 5.30
Mielipide

Infernaalinen Vaasa

MESTIS / Kolumni
Jääkiekosta välittyvät tunteet nousevat parhaiten esiin pudotuspelien aikaan. Tämän voi jälleen todeta Vaasassa.

En ole koskaan aikaisemmin ollut Kuparisaaren hallissa pudotuspelien aikaan. Kollegat toki ovat aina sivulauseissa puhuneet tunnelmasta siellä. Varsinkin ne karsinnat tulevat esille lähimenneisyydestä. Paloturvallisuutta uhaten häkki oli pakattu täyteen ihmisiä, joiden synnyttämä meteli pauhasi aina kaukaisiin liigahalleihin saakka.

Sitten Sport hävisi karsinnat. Vaasa hävisi valtamedian näköpiiristä. Poistui Juhani Tamminen ja poistui puheet liigapaikasta.

Toisen pudotuspelin paikan päällä nähtyäni voin kuitenkin todeta, että jotain Kuparisaaren hämäriin jäi.

Ihmiset.

Se sama mylvivä joukko on siellä edelleen.


Vaasalainen yleisö vakuuttaa.

”On vain Sport”

Hieman ennen finaalijoukkueiden kentälle tuloa halli on pimeä. Vain punainen valo häikäisee päätykatsomon seisovaa ihmismerta. Tuon valon alla on maineikas Red Army, Vaasan Sportin monisatapäinen kannattajaryhmä.

Kaiuttimet päästävät ilmoille enteilevää musiikkia ja vierasjoukkue saapuu kentälle. Samanlaista ensiaskelta areenalle ei oteta muilla vieraspaikkakunnilla. Pari päivää ennen ottelua loppuunmyyty katsomo toivottaa vieraansa tervetulleiksi kovaäänisesti helvettiin.

Omat otetaan mylvien vastaan. Jokainen hallissa oleva käsi hakkaa toista yhteen antaen kotijoukkueelle tarvittavan adrenaliinin.

Jukurit vie peliä. Sen kiekkokontrolli ja pelikuri ovat aivan omaa luokkaansa Mestiksessä. Petri Lehtonen lauko vierasjoukkueen toisessa erässä johtoon. Se on ainoa hetki koko pelissä, kun koko halli on pari sekuntia hiljaa.

Sitten kannatus alkaa taas päätykatsomosta Red Armyn lietsomana.

Tuomo Jormakan rangaistuslaukaus sekoitti tunteita sen verran, että muutama henkilö fanikatsomosta meinasi tulla kentälle kertomaan mielipiteensä tuomarista.

Itse laukaus oli täysin mahdoton vedettäväksi. Yritä itse, jos melkein neljä tuhatta ihmistä huutaa pienessä ladossa toivoen sinun epäonnistuvan.

Sportin kavennus kolmannessa erässä räjäytti potin. Melkein kymmenen prosenttia Vaasan väkijoukosta nousi seisomaan huutaakseen vain jotain. Se olikin loppupelin resepti. Yleisöä ei hiljentänyt edes Sami Lähteenmäen ratkaisumaali viisi minuuttia ennen loppua.

”Tuomari kuolee matsin jälkeen”

Pari vuotta sitten koko Vaasan tavoittelema liiganousu jäi toteutumatta. Se lamaannutti hetkeksi Pohjanmaan keskuksen. Sport ei nouse tänä vuonnakaan liigaan. Jukurit hoitaa sarjan Mikkeliin ja menee karsintoihin Pelicansia vastaan.

Kuparisaareessa on kuitenkin selvä unelma. Tuolle ihmisryhmälle toivoo enemmän. Ei välttämättä siksi, että Red Army on välillä pikkupoikamaisen mauton kannatuslauluissaan. Eikä siksi, että Vaasa sopisi liigakartalle varsin hyvin sijainniltaan.

Ydin on siinä, että jokainen hallissa elää selkeästi jääkiekkotunnelmaa. Ei ole ”sinua” tai ”minua”. Kaikesta puhutaan ”me”-muodossa. Joukkue on yhtä kannattajiensa kanssa. Netissä liikkuu videoita, joissa pelaajat pomppivat voitetun KooKoo-sarjan jälkeen varusteet päällä yhtä tahtia Red Armyn kanssa laulaen jotain sekavaa.

Tuon kokonaisryhmän soisi joskus pelaavan Suomen parhaimpien keskellä. Omassa kastissaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle