Ilveksen piti lähteä kauteen hyväksi havaitulla ja edellisen päävalmentajan, Heikki Mälkiän luomilla systeemeillä. Taktiikkaa piti vain hieman jalostaa. Todellisuus oli kuitenkin jotain muuta. Uusi valmennuskaksikko Ari-Pekka Selin ja Juha Pajuoja alkoivat pikkuhiljaa rakentamaan joukkueelle pelitapaa, joka tekisi Ilveksestä Ilveksen näköisen. Eli kaikessa hiljaisuudessa yritettiin siirtyä jo hyökkäävämpään peliin. Nähdyin tuloksin..
Alku lupasi hyvää
Syyskuu ja lokakuu lupasivat hyvää, joukkue napsi pisteitä tasaiseen tahtiin. Kotona otettiin jopa riemukas voitto TPS:sta, mikä on viime vuosina ollut todella harvinaista. Homma näytti luistavan hyvin, mutta sitten kävi taas näin.
Tuli Sweden Hockey Games –turnaus ja Ilveksestä matkaan lähtivät uransa parhaimman syksyn pelannut Raimo Helminen ja hänen kanssaan pelottavan tutkaparin muodostanut Vesa Viitakoski. Paljon uurastanut parivaljakko ei saanut levätä ollenkaan ja kun kotimainen sarja taas pyörähti käytiin, oli Ilveksen tuki ja turva väsynyt.
Moni pisti Bruce Racinen tulon syyksi Ilveksen loppusyksyn kompurointiin, mutta syy oli jossain ihan muualla. Helmistä ja Viitakoskea kuormitettiin liikaa, koska parivaljakko lisättynä vaihtelevalla laiturilla (Mika Nieminen tai Tony Salmelainen) oli ainoa vitja joka pystyi maaleja värkkäämään. Kun mukaan lisätään vielä muutamat loukkaantumisen puolustuspäässä, joka lisäsi nuorten ja kokemattomien (Koistinen ja Jääskeläinen) pelaajien vastuuta ja minuuttimäärää liikaa, oli kurimus valmis. Ennen joulua Ilves ajautui tappiokierteeseen ja vuosi päättyi murheelliseen 0-9 tappioon Kärppiä vastaan.
Mika Pietilä osoitti kevään 2001 playoffeissa, että hänestä ei ole tiukissa tilanteissa voittavaksi maalivahdiksi. Huippumaalivahteja ei Suomessa kasva puissa ja näin ulkomaaliseen päätyminen seuran historiassa ensimmäisen kerran oli helppoa. Pietilä pelaisi loppukauden HPK:ssa ja jaktaa ensi kaudella uraansa Iso-Britanniassa.
Uusi vuosi, uudet kujeet.. tai sitten ei
Vuosi 2002 ei alkanut juurikaan hohdokkaammin, ensimmäisestä kymmenestä ottelusta tuloksena oli vain kaksi voittoa ja kaksi tasuria, joista toinen kotona IFK:n kanssa, vaikka Ilves johti kahden erän jälkeen 4-0.
Ilveksen pelissä oli samoja oireita kuin paria vuotta aiemmin, viisikkopeli ei toiminut ja maalien eteen jouduttiin tekemään hirveä määrä töitä. Selinin ja Pajuojan ajama pelaajien oman vastuun kantaminen ei oikein iskostunut kaikille ja jotkut pelaajat ajattelivat: ”Kun valmentaja ei ole kyttäämässä koko ajan, niin ei tarvitse tehdä mitään.” Näinhän valmennuskaksikko ei hommaa ajatellut, vaan tarkoitus oli, että jokainen ottaa vastuun omasta tekemisestään ja että joukkue myös pelaajien kesken miettisi esim. ylivoimakuvioita ja koostumuksia. Myös kesäharjoittelun omatoimisuus oli joidenkin kohdalla tarkoittanut sen osittaista laiminlyöntiä ja se kantoi joulu-tammikuun otteluruuhkassa ”hedelmäänsä”. Selin oli Mälkiän jälkeen astetta kiltimpi valmentaja, eikä pelaajat näin ollen pelänneet edessä olevaa ripitystä.
Selinin valmennustyyli poikkesi Mälkiästä myös siinä, että kun ”Mälli” usein antoi palautetta suoraan päin naamaa joukkueen edessä, ”Atu” keskusteli pelaajan kanssa suljettujen ovien takana, tarpeen tullen myös kovaäänisesti. Myös pelifilosofialtaan Mälkiä ja Selin ovat täysin toistensa vastakohtia. Mälkiä tunnetaan ”pohjoiskarjalalaisen kusipääkiekon” kehittäjänä, eli kaikki perustuu kurinalaiseen viisikkopuolustamiseen ja oman maalin varjeluun, kun taas Selin vannoo enemmän hyökkäysvoittoisemman pelin nimeen.
Pelastaja kuin salama kirkkaalta taivaalta
Tammikuun lopussa se sitten tapahtui. Ensin potkaistiin tieltä Jarkko Nikander, joka oli esityksiinsä nähden todella ylikallis pelaaja. Samaan aikaan Koistinen sai helpotusta Jääskeläisen loukkantumisesta johtuneeseen entistä suurempaan vastuuseen, joka selvästi painoi nuoren ja lupaavan puolustajan jaloissa.
Tärkein hankinta oli kuitenkin venäläiset juuret omaava kanadalaiskiekkoilija, joka oli suurelle suomalaiselle kiekkoyleisöllä lähes tuntematon. Vajaat sata NHL-ottelua pelannut David Nemirovsky saapui Ilvekseen Ruotsista, jossa oli vajaan kuukauden harjoitellut HV 71:n juniorijoukkueen kanssa. Laituri oli aloittanut kauden Venäjällä, mutta shokki oli liian kova, aivan kuten Racinellekin.
Nemirovsky oli kuin Messias, hän lähes yksin hilasi Ilveksen play offeihin. ”Nemo” herätti samalla myös eloon puolitoista kautta unessa olleen Tommi Mietttisen, joka teki loppukauden aikana huikeat tehot. Viitakoski-Miettinen-Nemirovsky sai kannattajien keskuudessa lempinimen ”Ukkosketju”, eikä syyttä. Ketju oli koko loppukauden Ilveksen tärkein hyökkäysvitja ja eräs liigan vaarallisimmista yhdistelmistä. Uudet ketjukaverit auttoivat myös Vesa Viitakosken maalikuninkuuden voittoon.
Ilveksen play off –paikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella kun Saipa kaatui kotona 7-1. Play offeissa vastaan asettui HPK, jota vastaan Ilves oli lähinnä vastaantulija. HPK oli selkeästi vahvempi ja materiaaliltaan leveämpi. Nemirovsky ja Viitakoski olivat lähes koko lyhyen ottelusarjan ajan flunssasssa ja kuumeessa, joten miehet olivat kuin varjo siitä, mitä parhaimmillaan nähtiin. HPK jyräsi jatkoon suoraan kolmessa ottelussa ja passittivat aseettoman Ilveksen kesälomalle.
Ilves kaatui jälleen kerran siihen, että ratkaisijoita oli liian vähän. Viitakoski ja Helminen saivat kantaa pitkään kaksistaan vastuun lähes koko joukkueen tehoista. Raipe pelasi pitkään loukkaantuneena ja myös olympialaiset verotti miehen parasta virettä.
Paljon odotettu come back olikin paha pettymys
Veikosta uneksittiin niin monta vuotta ja kun mies sitten palasi, oli ilo ylimmillään. Valitettavasti aiheetta. Veikko oli kuin varjo entisestään ja vain paikoitellen pystyi tämä kiekkovirtuoosi väläyttelemään vanhaa osaamistaan. Välillä valmennusjohto jopa hyllytti tämän maailmanmestarin.
Jotain hyvääkin
Vaikka joukkueessa oli monia pettymyksiä, mm. Mika Nieminen, mahtui mukaan myös nippu positiivisia yllättäjiä.
Ville Snellman nosti itsensä Raimo Helmisen viereen ja jatkanee samalla paikalla myös ensi kaudella. Snellman on olemukseltaan todellinen huippu-urheilija ja peruskunnon puutteeseen ei nuoren miehen läpimurto Suomen kiekkoeliittiin kaadu. Jesse Niinimäkeä olen hehkuttanut kevään aikana niin paljon, enkä suotta. Tulevaisuuden Raipe.
Nämä nuoret pelaajat ovat jo ensi kaudella aikaisempaa suuremmassa roolissa uuden näköisessä Ilveksessä. Tänä keväänä hankittiin myös Tommi Jäminki ja Tuomas Nissinen, joista on tarkoitus koulia uusia vastuunkantajia jo pikkuhiljaa ikääntyvän Helmisen rinnalle. Ilves on lähtenyt kasaamaan selvästi taitavampaa joukkuetta, josta kielii myös Petr Valan ja Lubomir Korhonin hankinta. Joukkue toivottavasti sisäistää paremmin Selinin opit ja tulosta alkaa syntymään. Tulevalla kaudella nähdään toivottavasti jälleen taitava ja taisteleva Ilves.
Ilveksen pelaaja-arvostelut löydät täältä.
Jatkoajan Ilves-toimitus kiittää kuluneesta kaudesta ja haluaa toivottaa lukijoilleen hyvää kesää
