Mielipide

Ilveksen teesit murenevat

LIIGA / Kolumni
Tampereen Ilveksen taktiset ideat HPK:n horjuttamiseksi joukkueiden välisessä puolivälieräsarjassa vaikuttivat ennen pelien alkua hyvin selviltä ja moni piti teesien onnistumista hyvinkin mahdollisena. Kahden ensimmäisen ottelun jälkeen kuitenkin jokainen sivu Kari Elorannan pelikirjasta on päätynyt paperinkierrätykseen.

Yksi eniten puhutuista pelin osa-alueista on ollut taklauspeli, jolla Ilveksen piti antaa painetta HPK:n puolustukselle ja horjuttaa pienikokoisempia hämeenlinnalaispelureita. Taklauspeli on kuitenkin loistanut täydellisellä merkityksettömyydellään ja sen rooli ottelusarjassa toistaiseksi on ollut puhdas nolla kuten Jatkoajan artikkelikin toisen osaottelun jälkeen todisti.

Ilves on valmentaja Elorantaa myöden korostanut taklaamisen merkitystä ja joukkueen fyysistä ylivoimaa vastustajaan nähden, mutta tämä ei ole missään vaiheessa näkynyt kaukalossa konkreettisina tekoina. Ilveksen pelaajien liikenopeus kaukalossa ei millään riitä ehtimään taklaamaan liukkaasti alta livistäviä HPK-pelaajia. Joukkueiden pelaajien väliset erot fyysisissä ominaisuuksissa ovat tehneet taklaamisesta lähes mahdottomuuden: hämeenlinnalaiset ovat ketterämpiä, luistimilla nopeampia ja reagoivat pelitilanteisiin nopeammin.

Jotta taklauspelin merkitystä HPK:n pelitavan horjuttamisessa päästäisiin edes testaamaan, täytyisi Elorannan ensin valita haluaako hän joukkueensa taklaavan vai pelaavan ylivarovaista keskialueen ohjauspeliä kuten tähän asti. Jos yksittäiset pelaajat lähtevät ryntäilemään taklaustilanteisiin, repii se Ilveksen viisikon täysin auki elleivät samalla kaikki muut neljä kentällisen pelaajaa nouse mukaan tukemaan taklaajaa - päälle täytyy ajaa viiden miehen voimin, yhden miehen sinkoilut vain pelaavat entistä enemmän peliä Pallokerhon pussiin.

Jos Eloranta ei uskalla kokeilla aggressiivisempaa otetta pelaamiseen kolmannessa osaottelussa, näyttäisi ottelusarja menevän hämeenlinnalaisten nimiin puhtaasti lukemin 4-0. Koko kauden läpivietyä pelitapaa Ilves ei voi romuttaa tässä vaiheessa, mutta uusia jekkuja "Pirin" on keksittävä. Kun ottelusarjassa ei ole kuin kaksi taklaamaan pyrkivää pelaajaa (Pasi Nielikäinen ja Tommi Huhtala), on koko aiheesta puhuminen tällä hetkellä jotenkin koomista.

Erikoistilanteet ja maalivahtipeli

Näiden piti olla ne osa-alueet, joilla Ilves iskee Pallokerhon yllättäen kanveesiin. Tuukka Rask on kuitenkin osoittautunut tavalliseksi kuolevaiseksi, nuorukaisesta ei ole vielä Kari Lehtosen kaltaisiin ihmetekoihin. Hämeenlinnalaiskannattajien taholta melko laimeaa kannatusta nauttiva Miika Wiikman on pystynyt vastaamaan Raskille torjunta torjunnalta - ja maalivahtipeli on jäänyt taklausten tapaan sivuosaan kurkkien vain ajoittain esiin esiripun reunoilta.

Vaikka Ilves sarjaan lähdettäessä oli koko runkosarjan tilastojen perusteella yksi SM-liigan huonoimmista erikoistilannejoukkueista, riitti tamperelaisten leirissä luottoa näiden osa-alueiden toimintaan, sillä alkukauden töhöilyn jälkeen tupsukorvat olivat parantaneet pelaamistaan yli- ja alivoimilla merkittävästi.

Kaksi ensimmäistä koetosta ovat kuitenkin jo osoittaneet, että erikoistilanteet vaativat omat erikoispelaajansa. Ilveksellä on heittää ylivoimiinsa Ville "Runkosarja" Koistinen ja loistavat peliä rakentavat taitosentterit Perttu Lindgren ja Raimo Helminen. Siihen se sitten jääkin, eikä alivoiman erikoismiehiä tamperelaisilla ole yhtäkään. HPK:lla taas esimerkiksi Petteri Wirtanen ja Jari Sailio osoittivat oman arvonsa pelaamalla suurimman osan toisen ottelun viimeisen viiden minuutin aikana vieraiden kärsimistä kahdesta alivoimatilanteesta.

Yksi monesti runkosarjan synkkinä iltoina ilman huomiota jäävä erikoistilanne ovat aloitusympyrän kaksinkamppailut. Tällä sektorilla HPK on alistanut Ilveksen niin täysin, että vastaavia lukemia on vaikea edes kuvitella. Pallokerho voittaa kaksi kolmasosaa aloituksista ja tärkeät aloitukset kääntyvät lähes poikkeuksetta hämeenlinnalaisille.

Jason Guerrierolta ja Lindgreniltä ei ihmetekoja aloituspisteellä odotettukaan, mutta veteraani Helmisen tehoton ote on ollut varsin yllättävä. Kun samaan aikaan Jani Keinänen tekee tutun varmaa työtään näissä kaksinkamppailussa ja nuori Wirtanen kyykyttää kilpakumppaniaan Lindgreniä, vie HPK etumatkan joka ottelussa. Viisi hyökkäyspäässä 100-0 voitettua aloitusta tarkoittaa viittä maalipaikkaa, joka puolestaan keskimäärin vastaa yhtä maalia - sen verran HPK saa etua jo ennakkoon maanantain kolmanteen taistoon.

Mistä siis Ilvekselle uudet teesit, joilla Elorannan suojatit voisivat haastaa HPK:n? Tällä hetkellä ainoa realistinen ratkaisukohta voi olla tolppien välissä, jossa Wiikmania ei ole vielä testattu tosissaan ja puolestaan Rask on yhä täysin kykenevä "varastamaan" tupsukorville ainakin yhden ottelun.

» Lähetä palautetta toimitukselle