TPS - ILV
NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00
Mielipide

Ilveksen pelaaja-arvostelut 2011–2012

LIIGA / Kolumni
Tupsukorvien kausi oli pannukakku. Jatkoajan Tampereen-toimituksella jäi Ilves-tähtiä jakamatta niin paljon, että niillä voisi vaikka tapetoida huoneen. Risuja sai lähes jokainen pelaaja.

Ilveksen liigapaidan puki kaudella 2011–2012 päälleen yhteensä 33 kenttäpelaajaa ja neljä maalivahtia. Suurennuslasin alla olivat kaikki vähintään kymmenen ottelua tahkonneet.

Arvostelun skaala on 1–5 ilveksennaamaa. Lähtötaso ja pelaajiin kohdistuneiden odotusten taso on huomioitu.

Maalivahdit


Toskala teki paluun.

Sami Aittokallio
11. 91,03%, 2,82

– Nuori veskari sahasi Ilveksen, LeKin ja A-junnujen pukukoppeja läpi. Liigassa peliaikaa tuli Vesa Toskalan loukkaantumisen takia. Hyvin sujuneiden nuorten MM-kisojen jälkeen Aittokallio ärähti jo julkisuudessakin haluavansa enemmän vastuuta. Muutamassa pelissä hän pääsi keväälläkin tolppien väliin, mutta päästi helppoja maaleja ja valmennusjohdolta ei herunut luottamusta maaliskuussa kertaakaan. Kehittyi teknisesti, mutta henkisellä puolella oli liian vihreä.

Miika Wiikman
30. 90,24%, 2,92

– Yksi harvoista puhtaat paperit saavista tupsukorvista. Wiikman oli surkeiden kenttäpelaajien takana voimaton suurimmalle osalle päästämistään maaleista, minkä uskalsi myös sanoa päin naamaa Jatkoajalle. Wiikman oli menneellä kaudella tavallisen viihdyttävää katseltavaa: päästi usein yhden helpon maalin, näytti muutamilla seuraavilla pelikatkoilla raivotautiselta vapaapainijalta ja loput ottelusta oli valmis vaikka seisomaan päällään joukkueen puolesta. Perusvarma liigamolari.

Vesa Toskala
22. 88,51%, 3,43

– Nivusvamma vei pois pitkän pätkän syyskaudesta. Terveenä ollessaan ei pystynyt lunastamaan tähtipelaajan statusta. 34 vuotta ei ole maalivahdille ikä eikä mikään, mutta Toskalalla se tuntui painavan: refleksit eivät ole enää NHL-tasoa ja imuroinnit olivatkin toistuvia. Toisaalta konkari ottaa hommansa lunkisti ja on varmasti ollut suuri voimavara ahdistuneessa Ilves-kopissa.

Puolustajat

Martti Järventie
49. 4+11=15

– Järisyttävä tasonpudotus viime vuodesta. Veteraanipakki siirtyi kesällä mestari-IFK:sta emoseuraansa, ja Tampere oli riemuissaan. Syksyn kuluessa tuli kuitenkin selväksi, että C on ainakin peliesitysten perusteella väärässä paidassa. Järventiellä epäonnistui kaikki ja palkinnoksi mies kävi talvella jopa koko SM-liigan tehotilaston pohjalla. Paransi vähän keväällä, kun paineita ei ollut. Tutut vahvuudet, kuten kontaktipeli ja jämäkät lapoihin napsuvat avaussyötöt loistivat poissaolollaan.

Arto Tukio
44. 1+6=7

– Joukkueen kauden kannalta merkityksetön. Se on tässä joukossa kehu. Tukio oli loppujen lopuksi Ilves-pakiston ykköskastia kokemuksensa ansiosta. Surkeat tehot, mutta pienet miinuslukemat joukkueessa, jossa ei olisi Tukion ottelumäärällä plussalle voinut päästäkään. Sitä saa, mitä tilaa -pelaaja. Ei toisaalta pystynyt nousemaan esille siinä vaiheessa, kun kissalauma lähti kierimään alamäkeen.

Jyrki Jokipakka
52. 9+8=17

– Olisi voinut olla neljän tähden mies. Lahjoja ja yritystä löytyy liigan huipputasolle asti. Tämä kausi voidaan kuitenkin haudata syvälle maan alle ansioluettelossa, sillä eteenpäin ei menty. Suurin vika löytyy Ilveksen pelitapasekoiluista: selkeän hyökkäyssapluunan puute jätti nuorukaisen parhaat puolet pimentoon. Avasi peliä hyvin, teki tehoja ylivoimalla.

Niko Peltola
45. 3+9=12

– Nuoren lupauksen kehitys pysähtyi kuin seinään. Edellisellä kaudella Peltola murtautui liigatasolle ja sai paljon vastuuta, mutta nyt kaukalossa nähtiin todellinen epäonnen soturi. Mikään ei tahtonut onnistua oikein missään vaiheessa kautta. Vahvin osa-aluekin otti takapakkia, sillä luistelu oli totuttua tahmeampaa. Kärsi valmennussekoiluista ja pelitavan puutteesta silminnähden. Täyttää kesällä 22, joten huono jakso ei vielä tuhonnut uraa.

Konsta Mäkinen
14. 3+0=3

– Löi itsensä läpi talvella nuorten MM-kisoissa. Alkukauden pelasi LeKissä ja A-junioreissa. Mäkisen vahvuudet ovat pitkälti samat kuin lähteneellä Koistisella ja parikymppinen nuorukainen paikkasikin aukkoa sen minkä pystyi. Hyviä ratkaisuja kiekollisena ja jalka nousi. Omassa päässä intoa oli enemmän kuin järkeä, mikä näkyi jatkuvina merkkausvirheinä.


Järventien kausi oli hankala.

Nils Bäckström
57. 2+7=9

– Täytemies Ruotsista. Bäckström ei varsinaisesti loistanut millään osa-alueella ja oli virheherkkä. Otti tyhmiä jäähyjä. Oman maalin edustalla mies oli parempi, mutta silti vain pelipaikan arvoinen.

Teemu Kesä
12. 1+1=2

– Lasaretissa kevättalveen asti jalkavamman takia eikä ehtinyt löytää tuntumaa. Vikalista oli samaa tavaraa muiden puolustajien kanssa, ei tahtonut ehtiä tilanteisiin ajoissa. Rightin pelaajana olisi ollut tarvetta myös ylivoimatehoille, mutta laukaus oli auttamattoman epätarkka. Positiivista oli maalineduspelaaminen.

Markus Västilä
12. 0+1=1

– Nousi A-junioreista liigaan kevättalvella. Ei noussut esiin hyvässä eikä pahassa, ahkera paiskomaan hommia omassa päässä. Hyvää avauspeliä, olisi ollut kiekollisena parempi, jos pelitapa olisi antanut siihen mahdollisuuksia.

Hyökkääjät

Tommi Välimaa
49. 2+3=5

– Alempien ketjujen rouhija täytti paikkansa. Karvaajana ja taklausten antajana Välimaa oli hyvä, mutta juonikkuutta puuttui hyökkäyspäässä. Olisi tarvinnut raipemaisen ruokkijan sentterikseen, mutta sellaista ei joukkueesta löytynyt. Kolmas tähti kilahti kassaan, kun Välimaa oli ratkaiseva pelaaja liigakarsinnoissa. Tilillä myös joukkueen kauden ainoa tappelu viimeisessä matsissa.

Mikael Kuronen
23. 1+1=2

– Pomppi liigan, A-junioreiden ja LeKin kokoonpanoissa. Korkeimmalle sarjatasolle kilot ja kilometrit olivat selvästi liian pienet. Kehityskelpoinen ja yritteliäs laituri, jolla on ihan hyvä kuti ja ihan pehmeät kädet, mutta tänä vuonna peli oli mukana pyristelyä. Ensi vuonna uusiksi.

Henri Tuominen
52. 2+5=7

– Yksi Ilveksen 90-luvun aarteista, joiden kehitys pysähtyi. Sentterillä olisi raameja ja peli-ideoita huomattavasti enemmän, kuin menneellä kaudella nähtiin. Yritti hyvin eikä vaivautunut tekemään helpointa ratkaisua, mikä tosin aiheutti paljon kiekonmenetyksiä.

Samuli Kivimäki
13. 3+6=9

– Kivimäki siirtyi Ilvekseen Lukon riveistä, kun loukkaantuminen oli vienyt paikan pelaavasta kokoonpanosta. Oli mies paikallaan ja profiloitui enemmän kulmavääntäjäksi, vaikka käsiäkin löytyi. Porukan parhaita ja jaksoi luistella alaspäinkin.

Michael Keränen
44. 6+5=11

– Lisää taitavia junnuja, joiden olisi pitänyt olla vieläkin parempia. Näyttävistä kikoista ei ole apua, kun hyökkää yksin vastustajan viisikkoa vastaan ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää kiekon roiskaiseminen päätyyn kulmapeleineen. Massaa olisi pitänyt hankkia enemmän, vaikka sitten luisteluvauhdin kustannuksella.

Kai Kantola
47. 3+9=12

– Duunarilaituri, jonka joku fani risti osuvasti ”köyhän miehen Timo Peltomaaksi”. Painoi sata prosenttia mittarissa koko kauden, loukkaantuminen näkyi saman tien muun joukkueen otteissa. Kiekottomana joukkueen paras pelaaja, todellinen raastinrauta. Lätkän kanssa pärjäsi lähinnä kulmissa.

Jaakko Pellinen
55. 7+7=14

– Avausottelussa hattutemppu Tapparaa vastaan, sen jälkeen ei mitään. Ei todellakaan mitään. Valui nelosketjun jämälaituriksi ja täytteeksi. Peli parantui vuodenvaihteen jälkeen ja Pellinen oli näkymätön likaisen työn tekijä.

Ville Korhonen
55. 9+5=14

– Liigataustaa löytyy nuorehkosta (24) iästä huolimatta jo neljättäsataa peliä, mutta identiteetti ja merkitys joukkueelle on edelleen hakusessa. Kädettömiä kolmosketjun miehiä Ilvekseltä löytyy ja Korhonen saikin mahdollisuuksia kärkikentissä, mutta suutariksi jäi. Pysyisi varmasti mieluummin voimalaiturina ja alivoimaspesialistina, mutta kun ei siihen ykkösylivoimaan ollut pehmeäkätisempiäkään laittaa.

Matias Myttynen
47. 8+7=15

– Isoa ruutua tarjottiin, mutta ykkössentterin saappaat olivat liian suuret. Parhaimmillaan syöttökoneena ja tilan tekijänä, mutta kaikki sen ulkopuolelle jäänyt oli Myttyseltä sitä itseään. Luistinten terät olivat tylsät läpi kauden. Muiden nuorten ohella valmentajaruletin uhri. Potentiaalinen läpilyöjä ensi kaudella, sillä pelaa samantyylisesti kuin koutsi Helminen aikoinaan.

Matias Sointu
46. 6+10=16

– Huono jakso talvella ja LeKi-keikka, loppukaudesta vahvempi. Maaliahne laitalinkki, joka on varmaan nappulana vuorannut huoneensa Selänne-julisteilla. Kiekon kanssa hyvä ja luova. Etsiytyi vapaaseen paikkaan parhaiten Ilveksessä, mikä poiki useita teemumaisia maaleja. Kiekottomana pitäisi tehdä enemmän duunia, selkä tahtoo vaihdon lopussa suoristua.

Joonas Rask
32. 4+14=18

– Viime vuonna yksi liigan nopeimpia pelaajia, nyt kärsi loukkaantumisesta. Pärjäsi paremmin kaksinkamppailuissa ja loi lihasvoimin paljon maalipaikkoja. Piristi koko joukkuetta hetkellisesti palattuaan vahvuuteen, mutta taantui pelien edetessä samaksi harmaaksi massaksi. Raskin tulevaisuus on vähintään KHL:ssä.

Antti Kangasniemi
50. 9+10=19

– Vaihtoi Hakametsän sinioranssista päädystä Ilvekseen kesken kauden, sai näyttöpaikan ja käytti sen hyväkseen. Esimerkillinen ja työteliäs kaveri, homma toimi varsinkin Kantolan kanssa. Lihaksia löytyi kakkoskenttään asti, mutta pörssihaiksi rahkeet eivät riittäneet.


Talvella kultapotta jämähti lopullisesti Niinimäen päähän.

Masi Marjamäki
49. 13+11=24

– Höyryjyrä, joka Järventien epäonnistuttua kantoi pelillistä kapteenin viittaa. Iso ja ilkeä maalille ajaja. Tämän kauden nopein pelaaja joukkueessa. Oli Ilvekselle todella tärkeä pelaaja ja seura päätti pitää miehen, vaikka kyseyjä tuli muualta ja hintalappu nousi. Näytti karsinta-avauksen neljällä maalillaan Sportille kaapin paikan.

Toni Rajala
51. 16+13=29

– Ilveksen rosterille epätyypillinen maalintekijä. Ampui terävimmin koko joukkueesta eikä pelännyt säästellä kutiaan, mikä poiki myös tehoja. Kaksi kertaa enemmän vetoja kuin seuraavaksi ahkerimmalla. Taso heitteli kuitenkin liikaa ja Rajala oli välillä matsitolkulla näkymättömissä. Olisi tarvinnut parempia senttereitä. Koko ei enää järin paljon haitannut menoa kulmissa.

Jesse Niinimäki
47. 5+31=36

– Väärässä seurassa. Peliäly kiitettävä miinuksen NHL-tasoa. Jos menneellä kaudella Ilveksen peleissä oli jotain lipun hinnan arvoista, puhutaan Niinimäen syöttökimarasta. Ei jaksanut luistella omiin päin ja lopetti pelaamisen varsinkin loppukaudesta heti, kun joukkue menetti kiekon. Moni jättäisi laiturin tästä syystä kolmelle tähdelle, mutta arvostelija päätti antaa neljännen olla, kun asetti itsensä Niinimäen saappaisiin. Olisivat saattaneet varusteet lennellä pukukopissa, kun muu joukkue oli niin surkea.

Muualle siirtyneet

Mark Lee
38. 6+12=18

– Luistelu ja asenne kunnossa, mutta maalinteko oli käsittämättömän vaikeaa. Yrittämällä ei pärjää pitkälle, jos itseluottamus on nollassa. Paikkasi lyhyttä varttaan temperamentilla ja sisulla ja pärjäsi kaksinkamppailuissa hyvin. Syöttöpeli vajaata. Tappelut olisi kannattanut tapella kiekkokaukalossa ja selvin päin. Siirtyi Ässiin tammikuussa.

Ryan Glenn
44. 5+9=14

–Kanadalainen siirtyi KalPaan tammikuun lopussa. Ilveksessä Glenn ei pystynyt menneellä kaudella parhaimpaansa. Hyvänä päivänä oli välillä jopa kentän kuningas, mutta huonoja iltapuhteita tuli liikaa. Taso tuntui heittelevän hurjasti. Avaussyötöt kangertelivat.

Ville Koistinen
28. 7+10=17

– Liigakesän 2011 kovimpia kiinnityksiä. Koistinen hankittiin puolustuksen liideriksi ja ylivoimapelotteeksi. Pisteitä tuli mukavasti, 29-vuotias pakki kantoi syyskaudella kultakypärääkin. Puolustuspäässä pelit menivät vaisummin, Koistisen syntinä oli lähinnä tilanteiden ylipelaaminen. Kokonaisuutena silti joukkueen parhaimmistoa. Joulukuussa puolustaja siirtyi KHL:ään Salavat Julajev Ufan riveihin.

Muut pelanneet

Mikko Pätsi, Miiko Hintz, Jesper Kokkonen, Roope Nikkilä, Ville Laine, Teemu Huhtala ja Tomi Wilenius pelasivat alle kymmenen hajapeliä.

» Lähetä palautetta toimitukselle