Kolmannelle pudotuspelikierrokselle selvinneistä joukkueista Nashville Predators on ylivoimalla kolmanneksi heikoin. Finaalisarjassa ylivoimatilaisuuksia on tullut seitsemän, joista syntyi kaksi maalia − molemmat ensimmäisessä ottelussa.
Predatorsin kannattaisi hienosäätää erikoistilannepelaamistaan, jotta ratkaisupelaajat olisivat levänneitä ja valmiita ratkaisemaan, kun tilaisuus tulee.
Maalineduspelaajat hallitsevat omat hommansa, mutta viivapelaaminen ei toimi halutulla tavalla. Esimerkiksi toisessa finaalissa Predators peluutti koko kahden minuutin ylivoiman Roman Josia ja P.K. Subbania, jotka eivät saaneet laukaustakaan maalia kohti.
Subban on toki kerännyt ylivoimalla eniten pisteitä, mutta Ryan Ellis on Predators-puolustajista tehnyt eniten maaleja, vaikka peliaika ylivoimalla on merkittävästi pienempi kuin Subbanilla tai Josilla.
Joukkue kaipaisi myös ruokkijaa Filip Forsbergille, joka voisi tykittää kiekkoja maaliin suoraan syötöstä.
Predatorsin onneksi sen aktiivinen alivoima toimii erinomaisesti. Kymmenestä yrityksestä Penguins on onnistunut maalinteossa vain kerran. Alivoiman kohdalla Predatorsin ongelma on kuitenkin se, että samat puolustajat pelaavat molemmissa erikoistilanteissa, joten kärkinelikko on väkisinkin kovassa kuormituksessa.
Predatorsin kannattaisi hienosäätää erikoistilannepelaamistaan, jotta ratkaisupelaajat olisivat levänneitä ja valmiita ratkaisemaan, kun tilaisuus tulee.
Penguins nimittäin on osoittanut, että se pystyy ratkaisemaan ottelun saadessaan vain yhden paikan.
Näihin vastaiskuihin Predators tarvitsee tuoretta voimaa, ei kaksi minuuttia ylivoiman kanssa tumpuloineita tähtipelaajia.
