TAP - KAL
VGK - MIN 1.00
FLA - SJS 2.00
Mielipide

Hyvät, pahat ja rumat - Kerho-pelaajat kaudella 03-04

LIIGA / Kolumni
HPK:n pelaajistosta löytyi sekä onnistujia että floppeja. Joillekin pelureille kausi oli läpimurto huipputasolle, toiset taas putosivat korkeasta asemastaan ryminällä. Kerhossa oli vikkeliä laitureita, fiksuja senttereitä, nyrkkipuolen sankareita ja vaivaisia maalivahteja - tässä heidän kaikkien arvosanansa kauden 03-04 osalta.

Pelaajat on arvosteltu käyttäen ritarinpäitä yhdestä viiteen. Arvostelussa on käytetty lähtökohtana pelaajan omaa tasoa ja häneen kohdistuneita odotuksia. Tarkoitus ei ole siis järjestää pelaajia paremmuusjärjestykseen, vaan pikemminkin vertailla heidän onnistumistaan tällä kaudella odotuksiin nähden.

Maalivahdit

Mikko Rämö

Siirtotakarajalla Hämeenlinnaan tulleen Rämön saldo HPK:n paidassa oli vakuuttava: kolme ottelua, kolme voittoa, kolme päästettyä maalia. Siihen lahtelaisvahdin pelit kuitenkin Kerhossa jäivät, joten Rämön panos jäi melko vähäiseksi.

Rämö onnistui yli odotusten, tosin hyviä pelejä avitti Kerhon silloinen hurja vire. Pelicans-kasvatin otteita olisi ollut mielenkiintoista seurata pidempäänkin, tällöin Rämö olisi ehkä voinut myös nousta haastamaan Puurulan ykkösvahdin asemaa.

Rämö palaa Pelicansiin ensi kaudeksi.

Joni Puurula

Tilastot kertovat Puurulan olleen runkosarjassa heti Niklas Bäckströmin jälkeen liigan toiseksi varmin ykköstorjuja. Pelasi monia erinomaisia otteluja, mutta mukaan mahtui myös satunnaisia hapuiluja. Erityisesti pelit Ilvestä vastaan menivät penkin alle.

Puurulan nilkka pyörähti heti kauden ensimmäisessä torjunnassa ja edessä oli pitkä sairasloma. Kokoonpanoon palattuaan peliaikaa oli luvassa, sillä Tallasin sydänvaivat veivät vuorostaan toisen HPK-vahdin sairastuvalle. Puurula piti loppukauden kiinni ykkösveskarin paikastaan, vaikka Tallas ja Rämö hieman nousivatkin uhkaamaan.

Pudotuspeleissä haparoi avausottelussa Lukkoa vastaan, mutta sen jälkeen piti nollansa yli 180 minuuttia putkeen. Semifinaaleissa turkulaisia vastaan Puurula pelasi hyvin, mutta ei juuri saanut apuja kenttäpelaajilta. Kokonaisuutena erittäin hyvä kausi nuorelta mutta jo varsin kokeneelta maalivahdilta - vielä kuitenkin jäi parannettavaakin.

Puurula jatkaa joukkueessa, aisapariksi tulee Hermeksestä Miika Wiikman.

Robbie Tallas

Aloitti kauden erinomaisesti, mutta hyytyi hieman kovan työtaakan alla Puurulan loukkaannuttua. Tallas joutui pelaamaan kauden ensimmäiset 18 ottelua putkeen, eivätkä pelit enää kulkeneet yhtä mallikkaasti lokakuun lopulla kuin syyskuun puolella.

Tämän jälkeen kuvaan astuivat erittäin valitettavat sydänvaivat. Ensin Tallas joutui pelin jälkeisenä yönä sairaalaan selittämättömien sydänongelmien vuoksi, jotka myöhemmin diagnosoitiin sydänlihastulehdukseksi. Levon ja toipumisen jälkeen Robbie pääsi palaamaan kaukaloihin, mutta joulukuun lopun Tappara-ottelun jälkeisenä yönä hän sai kotonaan sydänkohtauksen.

Kaikkien onneksi Tallas kuitenkin toipui erittäin hyvin ja pystyy tällä hetkellä elämään täysin normaalia elämää. Pelit kuitenkin loppuivat, ainakin toistaiseksi. HPK:ssa pelaamissaan otteluissa Tallas torjui odotetun mukaisesti. Varmaotteinen ja rauhallinen pelityyli vakuutti monet, mutta aivan silmiähiveleviin suorituksiin ei kanukkikaan kyennyt.

Tallasin uran jatkosta ei ole tietoa, todennäköisesti hän kuitenkin on pakotettu lopettamaan kiekkoilun.

Puolustajat

Vladimir Sicak

Väkevä tsekkipakki jatkoi nousuaan erittäin hyväksi liigapakiksi. Täytti paikkansa HPK:n pakistossa hienosti, erityisesti ilahdutti ailahtelevaisuuden katoaminen Sicakin peliotteista. Kehittyi odotusten mukaisesti, ensi kaudella taas toivottavasti yksi harppaus eteenpäin.

Sicak voisi käyttää nopeuttaan ja ketteryyttään vielä enemmän hyväkseen, varsinkin hyökkäyssuuntaan. Nykyiselläänkin kuitenkin varmaotteinen peruspakki. Kauden saldoa kohentavat 13 maalia, joka on melko yllätyksellinen lukema. ”Ziggyn” maalinteko perustuukin enemmän älyyn kuin taitoon tai voimaan.

Sicak jatkaa HPK:ssa.

Tuomas Immonen

Immosen kausi oli kaksijakoinen, päätyen kuitenkin yhteenvetona hieman miinusmerkkikseksi. Alkukaudesta ei pystynyt lunastamaan roolia HPK-pakistosta ja jäi penkinlämmittäjäksi. Pelasi varovaisesti, eikä uskaltanut käyttää vahvuuksiaan.

Immonen lähetettiin Lahteen joulukuun ajaksi vauhtia hakemaan ja reissu täytti tarkoituksensa. Pelasi paluunsa jälkeen käytännössä koko loppukauden ykköspakkiparissa Tuulolan kanssa parantaen koko ajan suorituksiaan. Tuomaksen parhaat pelit nähtiinkin pudotuspeleissä, vaikka tehosaldo jäikin pahasti miinukselle.

Vielä tällä kaudella ei nähty Immosen osalta toivotun kaltaista esiinmarssia, mutta varsinkin loppukaudesta jo hieman väläytyksiä siitä. Nyt kehitys junnasi paikoillaan, ensi kaudella on iskun paikka.

Immonen on mukana ensi kaudellakin.

Olli Korkeavuori

Korkeavuoren alkukausi kului katsomon puolella, kun peliaikaa ei irronnut ollenkaan. Liike ei riittänyt millään liigatasolle, eikä pystynyt korvaamaan vauhdinpuutetta fyysisyydellä riittävässä määrin.

Pääsi kuitenkin loppukaudeksi Pelicansiin, jossa pelit kulkivatkin astetta paremmin. Odotukset HPK:ssa eivät olleet kovin korkealla, mutta silti Korkeavuoren aika Kerhossa jäi pettymykseksi.

Tällä hetkellä Korkeavuorella ei ole sopimusta minkään joukkueen kanssa.

Marko Toivonen

Kolossimainen raumalaispakki saapui keikkamieheksi Kerhoon ja hoiti ruutunsa lähes täydellisesti. Toivoselta ei odotettukaan mitään erityistä suoritusta, ehkä pari maalia hurjalla lämärillä ja tarvittavia kurinpitotoimenpiteitä.

Noihin odotuksiin puhelinkopin kokoinen ja kovaotteinen puolustaja vastasi erinomaisesti. Toivonen piti jöötä HPK:n maalinedustalla sekä varmisti hieman heiveröisempien pelureiden pelirauhan. Muutama maalikin kertyi pistesaldoon, joten Toivosen osalta kausi meni lähes nappiin.

Toivonen ei jatka HPK:ssa.

Aki Heino

Heinon kausi HPK:ssa meni penkin alle. Alkukauden otteluissa pelisuoritukset olivat selvä pettymys ja edessä oli komennus ”farmiin” Forssaan. Siellä Heino kuitenkin sai harjoituksissa polvivamman, joka esti pelaamisen parin kuukauden ajaksi.

Toipilasaikanaan Heino kuitenkin lähetettiin vaihtokaupassa Pelicanseihin. Lahdessa letkeälantioinen puolustaja onnistuikin hyvin loppukaudesta. HPK:ssa Heinon esitykset olivat silti paha pettymys.

Heino jatkanee todennäköisesti Pelicansissa.

Tuomas Eskelinen

Eskelinen otti jälleen hurjan harppauksen kohti aivan liigapuolustajien eliittiä. Erinomaista kahdensuunnan peliä, jota Tuomas höysti maukkailla avojään taklauksilla. Tuulolan hiipumisen myötä nousi HPK-pakiston johtavaksi puolustajaksi.

Sekä Eskelisen että Aallon peliotteita paransi erinomaisesti kulkenut yhteispeli. Pakkiparin tulos oli tällä kaudella suurempi kuin osiensa summa. Eskeliseltä odotettiin kehitystä, mutta koko kauden kestänyt tasainen ja vahva suoritus oli silti lievä yllätys. Ensi kaudella ”Tumpille” on tarjolla vielä entistäkin suurempi rooli Hämeenlinnassa.

Eskelinen on mukana HPK-ryhmässä ensi kaudellakin.

Marko Tuulola

Kahden edelliskauden ajan Tuulola oli SM-liigan paras puolustaja, kenties jopa Euroopan paras. Suoritustaso oli huima, mutta nyt konkarin pelit eivät sujuneet läheskään yhtä hyvin. Päällisin puolin Tuulola suoriutui kaudesta jälleen hienosti, pistesaldo pullisteli ja peliaikaa tuli minuuttitolkulla.

Silti kausi oli paha pettymys, sillä Tuulola ei kyennyt pitämään asemaansa Kerhon johtajana ja liiderinä. Flopin kruunasi todella heikko esitys pudotuspeleissä. Tuulolan peli hidastui pahasti ja meni melkoiseksi kiekon hieromiseksi. Odotukset olivat kahden huippukauden jälkeen korkealla, niihin nähden Tuulolan kausi oli varsin huono.

Tuulola suuntaa Sveitsiin, Rapperswilin joukkueeseen.

Teemu Aalto

Aiempina kausina Aalto tuli tunnetuksi hurjasta siniviivalämäristään sekä ongelmista puolustuspäässä, jotka johtivat roikkumisjäähyihin. Tällä kaudella Aalto kuitenkin nosti tasoaan huimasti, erityisesti puolustuspelaamisen osalta.

Nyt ylivoimalla kerättyjen pinnojen tueksi löytyi myös kokonaisvaltainen hyvä peli, jonka myötä Aallosta tuli HPK-ryhmän luottopakki. Kehityskäyrä HPK-vuosien aikana on koko ajan osoittanut ylöspäin, mutta suurin hyppäys taisi tulla juuri viimeisellä kaudella. Odotuksiin nähden erinomainen onnistuminen, joka palkittiin rahakkaalla Elitserien-sopimuksella.

Aallon uusi osoite Ruotsissa on Timrå IK.

Tuukka Mäkelä

Mäkelän esitykset kauden aikana olivat odotetun kaltaisia. Rymistelyä, kovaa peliä ja hölmöjä ryntäilyn aiheuttamia virheitä. Kolmen HPK-kautensa aikana isokokoinen Mäkelä on pelannut lähes identtiset kaudet, kovin kummoista kehitystä ei siis kannata odottaa.

Fyysisen voimansa myötä Mäkelä pärjää kaksinkamppailuissa, mutta paljon olisi tarvetta vielä lisäpeliälylle, jotta turhista syöksyistä päästäisiin eroon. Kausi kulki kuten odotettua olikin, välillä paikka oli seitsemäntenä puolustajana, mutta useimmiten kolmosparissa yhdessä Sicakin kanssa.

Mäkelä jatkaa HPK:ssa.

Hyökkääjät

Oliver Setzinger

Itävallan Olli liittyi Kerhon ryhmään tammikuussa ja teki huiman vaikutuksen Hämeenlinnassa. Kuopioon farmitettu Setzinger oli löytänyt peli-ilonsa KalPassa, siitä kiitos Pieniniemelle ja Kapaselle. Iloinen Oliver takoi maaleja ja pisteitä HPK:ssa mainioon tahtiin ja oli yksi loppukauden parhaista onnistujista.

Erityisesti pudotuspeleissä Setzingerin nopeus ja taitavuus nousivat arvoon arvaamattomaan, kun hän oli HPK-ryhmän paras hyökkääjä - ja lähes ainoa maalintekoon tasaisesti pystynyt pelaaja. Ollin aika Kerhossa oli lähes täydellinen, odotuksiin nähden suorastaan fantastinen - kauden yllättäjä #1.

Loistavat otteet palkittiin jatkosopimuksella HPK:ssa, ensi kaudella odotukset ovat korkealla.

Jyrki Louhi

Edelliskauden pudotuspelien maalitykki oli kaukana samasta tasosta, joka olikin Louhen parasta tähän mennessä. Vajosi kolmosketjun ”liigajyräksi”, jolta oli turha juuri pistetehtailua odotella. Kauden huippuhetkeksi taisi jäädä tappelu Erkki Rajamäen kanssa sekä vajaan kymmenen pelin jakso loppukaudesta, jolloin kolmosketju takoi maaleja kuin liukuhihnalta.

Louhelta odotettiin hyvän kauden jälkeen paljon enemmän ja alkukaudesta tarjolla oli entistä isompi roolikin. Jo seitsemättä kauttaan Hämeenlinnassa pelannut laituri oli kuitenkin yksi pahimpia pettymyksiä, ensi kaudella edessä on pakko olla paluu ainakin lähemmäksi toissa kauden esityksiä.

Louhi jatkaa HPK:ssa. Edessä kahdeksas kausi ja pelimäärät alkavat jo lähestyä Kerhon ennätyslukemia.

Mika Skyttä

Skyttä saapui Lappeenrannasta kokeelle, mutta ei onnistunut pitämään paikkaansa kokoonpanossa. Kahdeksassatoista ottelussa saldona vain kaksi syöttöpistettä, eikä SaiPasta tuttua duunarivääntöäkään nähty entiseen malliin. Edessä oli siirto Englantiin, jossa Skyttä onnistuikin melko hyvin. HPK:ssa kokenut laituri kuitenkin floppasi, vaikka odotuksetkaan eivät olleet korkealla.

Tony Virta

Kohuttu paluumuuttaja pelasi suoraan sanottuna surkeasti alkukaudesta, jolloin Virta itsekin luonnehti omaa pelaamistaan ”laamailuksi”. Ei päässyt vauhtiin mukaan sitten millään ja Token otteet olivat paha pettymys - varsinkin kokeneeseen huippumieheen kohdistettuihin odotuksiin nähden.

Tammikuussa kuitenkin peli loksahti paikoilleen ja yht’äkkiä Virta olikin yksi SM-liigan parhaista hyökkääjistä. Pisteitä kertyi kuin liukuhihnalta ja kasvaneen roolin myötä Virta myös otti harteilleen joukkueen liiderin viitan. Pudotuspelit menivätkin sitten plörinäksi, oli syynä mikä tahansa. Ei maalin maalia pleijareissa ja Virran kaudesta jäi hyvin kaksijakoinen kuva. Alkukausi ja pudotuspelit pahasti penkin alle, runkosarjan loppu sen sijaan kulki lähes täydellisesti.

Virta ei jatka HPK:ssa, vaan edessä on todennäköisimmin siirto Zürich Lionsiin.

Toni Mäkiaho

Mäkiahosta oli Rinkelinmäellä kultaiset muistot vuosien takaa. Mäkkäri liittyi Kerhon joukkueeseen tammikuussa Pelicansista ja oli mukana nostamassa Kerhoa loppukauden hurjaan kiriin. Pelit kulkivat ja Mäkiaho nautti roolistaan kolmosketjussa sekä järjestyksenpitäjänä.

Runkosarjan otteet olivat ensi alkuun aivan loistavia, hiipui kuitenkin hieman alkuhurman jälkeen - erityisesti taklaukset katosivat lähes täysin. Oli kuitenkin Lukko-sarjassa erinomaisessa vedossa, semifinaaleissa yksi pahimmista pettymyksistä. Kokonaisuuten Mäkiaho täytti paikkansa ja pelasi juuri kuten häneltä odotettiinkin, kuitenkin hieman liian ailahtelevasti.

Mäkiaho ei jatka HPK:ssa.

Olli Sillanpää

Sillanpäälle piti olla tarjolla mahdollisuus napata itselleen aiempaa suurempi rooli. Kovin kummoista näytönpaikkaa ei kuitenkaan tarjoutunut, eikä Sillanpä itsekään onnistunut lisää peliaikaa otteillaan ansaitsemaan. Joutui välillä hakemaan vauhtia Forssan vihreäpaitaistenkin riveistä.

Jumittui nelosketjun laituriksi ja itse asiassa otti kehityksessään takapakkia, sillä joutui katsomaan monta ottelua katsomon puolelta. Kykyjä olisi parempaankin, mutta jokin puuttuu - ehkä sitten tulevalla kaudella.

Sillanpää jatkaa HPK:ssa.

Vladimir Vujtek

Hurjan kohun saattelema juhannushankinta oli plässähtää flopiksi jo ennen ensimmäistäkään ottelua HPK:n paidassa. Vujtek tuskaili akillesjännevammansa kanssa ja oli sivussa alkusyksystä pitkään. Kokoonpanoon palatessaan takoi pisteitä kyllä entiseen tahtiin, mutta ei ollut samaan tapaan maaginen kuin edellisellä Hämeenlinnan visiitillään.

Vujtekin pelityyli ei sopinut Kerhon pelitaktiikkaan. Kun yksi ketju pelasi eri lailla kuin kaikki muut - ja muut tyytyivät odottamaan maaleja vain tuolta kolmikolta -, Kerhon peli sekosi pahoin. HPK:n johto teki ainoan järkevän ratkaisun ja purki sopimuksen tsekkitähtensä kanssa. Vujtek pelasi erittäin hyvin, varsinkin kuntonsa huomioon ottaen, mutta oli kuitenkin pettymys. Tämän kauden HPK ja Vujtek eivät vain sopineet yhteen.

Joni Lappalainen

Lappalaisen alkukausi sujui junioreissa, kun peliaikaa liigajoukkueesta ei irronnut. Onnistui kuitenkin vakuuttamaan Jalosen otteillaan nelosketjussa pelaamaan päästessään ja ansaitsi pelipaikan koko loppukaudeksi.

Joni paransi peliään kauden vanhetessa ja oli runkosarjan viimeisissä peleissä sekä pudotuspeleissä parhaimmillaan. Vielä nuorukaisen rahkeet eivät riittäneet isompaan rooliin, mutta sai kuitenkin jalkansa liigaoven väliin. Kausi kulki odotusten mukaisesti lukuunottamatta alkukauden juniorikomennusta.

Max Kenig

Vielä edelliskaudella Kenig pelasi koko kauden kolmosketjussa ja teki todella paljon pisteitä. Nyt peliaikaa ei kuitenkaan herunut juuri ollenkaan, aivan ansaitusti. Junioreissa pelatessaan ylimielisyys puski esiin, eikä kiinnostusta junnupeleihin löytynyt.

Kenig suostui mukisematta katsomossa istumiseen, eikä motivaatiota peliajan ansaitsemiseen löytynyt. Erittäin paha pettymys, varsinkin asennepuolella.

Kenig ei jatka HPK:ssa.

Hannu Väisänen

Ennen kauden alkua try-outin kautta sopimuksen saanut Väisänen pääsi yllättäen todella isoon rooliin HPK:n joukkueessa. Peliaikaa tuli roppakaupalla, kun Väisänen pääsi valmennuksen suosioon.

Taidot eivät riitä kakkosketjussa pelaamiseen, mutta kykenee pelaamaan isossakin roolissa nolaamatta itseään. Kaksikymmentä pistettä on hyvä saldo, vaikka peliaikaan nähden pinnoja olisi voinut tulla enemmänkin. Odotuksiin nähden selvä onnistuja tienattuaan liigapaikan monikäyttöisyydellään.

Väisäsen tulevaisuus on yhä auki, HPK:nkin kanssa on neuvoteltu.

Tomas Kucharcik

Edelliskauden maali- ja pistepörssin voittaja oli alkukauden kuin pikkulapsi, jolta ilkeä setä oli vienyt tikkarin. Näytti olevan jotenkin hukassa, eikä kyennyt pelaamaan kuten tsekiltä kahden erinomaisesti sujuneen kauden jälkeen odotettiin. Oli lähes täysin riippuvainen Laakkosesta rinnallaan, jotta tehoja kertyi.

Kauden huipennuksen lähestyessä pikku hiljaa kuitenkin nosti pelitasoaan ja oli ainakin lähempänä sitä tuttua Kucharcikia. Asenne oli kunnossa läpi kauden ja ”Kuha” jaksoi painaa ja tehdä haalarihommia. Odotukset olivat huippukauden jälkeen todella korkealla ja niihin nähden Kucharcik oli ehkä HPK:n pahin pettymys Tuulolan ohella.

Kucharcikilla on ensi kaudesta sopimus HPK:n kanssa.

Harri Suutarinen

Suutarisen piti Sillanpään kanssa raivata tiensä isompaan rooliin, mutta toisin kävi. Suurempi rooli kyllä löytyi kuin löytyikin loppukaudesta, mutta Pelicansin paidassa. Alkukaudesta peliminuutteja oli tarjolla, mutta Suutarinen pelasi itsensä ulos kokoonpanosta.

Janne Laakkonen

Jälleen kerran Laakkosen loppukausi meni pilalle pahan loukkaantumisen takia. Siihen asti pelit olivat kulkeneet mallikkaasti ja pisteitäkin kertynyt tuttuun tahtiin. Aiemmilla kausilla oli päässyt nauttimaan tsekkitähtien kanssa pelaamisesta, nyt tsekkitähdet saivat nauttia Laakkosen kanssa pelaamisesta - suhde oli kääntynyt päälaelleen.

Juonikas ja huipputaitava laituri ei ole vielä näyttänyt parastaan. Kausi sujui kuten odotettiinkin, mutta vielä Laakkosen pitäisi ottaa se yksi ratkaiseva askel aivan terävimmälle huipulle. Kykyjä ja taitoja löytyy vaikka kuinka paljon, mutta aivan kuopiolaisjäynän peli ei ole vielä kuitenkaan loksahtanut paikoilleen.

Laakkonen jatkaa HPK:ssa.

Juha-Pekka Loikas

Loikas takoi edelliskaudella Hyvinkään Ahmoissa hurjat tehot, jotka palkittiin sopimuksella HPK:n kanssa. Alkukaudesta peliaikaa ei kummemmin herunut ja rooli jäi hyvin pieneksi. Joulukuussa joutui hakemaan vauhtia Forssasta.

Loppukaudesta nosti tasoaan valtavasti ja oli pudotuspeleissä TPS:ää vastaan lähes Kerhon ykkössentteri. Samalla nähtiin hieman väläyksiä Loikkaan taidoista, joita toivottavasti saadaan kaivettua lisää esiin ensi kaudella. Kovin kummoisia odotuksia ei hyvinkääläispelaaja saanut niskaansa, mutta onnistui yllättämään hyvillä suorituksillaan - varsinkin kauden tärkeimmissä otteluissa.

Loikas on mukana myös tulevalla kaudella HPK:n joukkueessa.

Janne Lahti

Lahti tuskaili alkukauden loukkaantumisten kanssa, mutta väläytteli jo osaamistaan satunnaisesti. Täyteen pelikuntoon toivuttuaan nappasi pelipaikan ykkösketjusta, eikä siitä luopunut enää missään vaiheessa.

Kausi oli Lahdelle läpimurto SM-liigassa ja tulevaisuudessa häneltä on lupa odottaa entistä enemmän. Onnistui lähes nappiin, ehkä pudotuspelejä lukuunottamatta. Ei ollut vielä aivan valmis ykkösketjun luottomiehen rooliin, mutta maaleja kertyi silti hienosti runkosarjassa.

Lahti jatkaa HPK:ssa.

Jukka Voutilainen

Voutilainen istuskeli syksyllä katsomon puolella nivusleikkauksen jäljiltä. Kaukaloon palattuaankin oli vielä pitkään todella kaukana parhaasta pelikunnostaan. Paransi kuitenkin keväällä peliään suurin harppauksin ja nosti Kerhon kolmosketjun hurjaan pistetahtiin.

Nivusvamman myötä kausi jäi vain keskinkertaiseksi. Jos sen sijaan arvosanoja jaettaisiin pelkästään kevätkauden osalta, olisi Voutilainen yksi HPK:n parhaita pelimiehiä. Taitoa löytyy roppakaupalla, mutta liikkeen täytyy olla samalla tasolla - ja siihen ei repaleisilla nivusilla pysty.

Voutilainen on mukana myös tulevalla kaudella.

Juhamatti Yli-Junnila

Yli-Junnilan peliminuutit jäivät jälleen vähäisiksi, vaikka jättikokoinen hyökkääjä ajoittain väläyttelikin näppäriä käsiään ja hyvää peliälyään. Ei lukeudu Jalosen lempipelaajiin, joten asema oli melko vaikea. Juhamatti ei vieläkään kyennyt pelaamaan itseään nelosketjusta ylöspäin, joten kausi oli pienoinen pettymys.

Yli-Junnilalla on edessään seuran vaihto, joka toivottavasti toimii herätyksenä - suuntana saattaa olla Rauma.

Anders Burström

Elitserienissä monta erittäin hyvää kautta pelannut Burström floppasi lähes niin pahoin kuin ulkomaalaisvahvistus vain voi SM-liigassa flopata. Odotuksetkaan eivät olleet valtavat, mutta olisihan niitä pisteitä voinut tulla useamminkin kuin kerran kahdessa kuukaudessa...

Jaksoi pelata jokaisen vaihdon joukkueen parhaimmalla asenteella, mutta se ei riittänyt, kun hyökkäyspeli oli täysi nolla. Putosi kakkosketjusta kolmoseen, sieltä neloseen, sieltä katsomoon ja viimein Jokereihin. Ehkä pahin pettymys HPK:n tämän kauden joukkueesta.

Jani Keinänen

Pelikaaneista Hämeenlinnaan siirtyneistä Keinänen sai suurimman roolin. Ykkössentterin viitta sopi hyvin hämeenlinnalaiskasvatin harteille ja pistesaldo karttui erinomaiseen tahtiin. Onnistui HPK:ssa pelaamissaan otteluissa loistavasti.

Pudotuspelit menivät hieman penkin alle. Lukon Hancockin taklaus aiheutti aivotärähdyksen, eikä Keinänen pelikuntoon toivuttuaankaan ollut entisen veroinen. Älykäs ja hyvin puolustava keskushyökkääjä täytti paikkansa ja pelasi paljon odotuksia paremmin.

Keinänen jatkaa HPK:ssa myös tulevalla kaudella.

» Lähetä palautetta toimitukselle