Mielipide

Hyvästi, 80-luku! Valmentajien, pelaajien ja fanien pitäisi unohtaa taklauksiin keskittyminen

LIIGA / Kolumni
Torstain kyseenalainen taklaus Liigassa vei keskustelua taas väärille raiteille. Vastuuta pompotellaan taklaajalta taklattavalle, vaikka taklaukset kokonaisuutena ovat varsin epäolennainen osa peliä.

Vieläkö on villihevosia? En tiedä, mutta menneisyydestä pomppaa tasaisin väliajoin ainakin oman elämänsä gladiaattoreita ja luolaihmisiä.

Lehtivuori keskittyi pelaamiseen. eikö se ollutkaan tärkeintä?

Torstaina rysähti Hämeenlinnassa, kun Antti Tyrväinen pamautti Joonas Lehtivuoren kyseenalaisella taklauksella sairauslomalle. Seuraavaksi rysähti internetissä, kun Tyrväiselle ladeltiin kostoksi jopa tappouhkauksia. Järki hoi!

Keskusteluun ilmestyy jostain aina myös taklattavan vastuusta puhuminen. Näin tässäkin tapauksessa, kun Lehtivuori oli varmasti normaalitaklaukseen varautunut − ei selkäänsä kääntäen, eikä valmiiksi "perssilmä" kentälle päin asettuneena. Lehtivuori keskittyi pelaamiseen. Eikö se ollutkaan tärkeintä?

Jääkiekko ei ole enää 80-luvulla. Maalivahditkin teki ennen kymmenen maalia kaudessa, vittu!

Vauhti ja pelaajien koko ovat kasvaneet. Ja kenties tärkeimpänä: tietoisuus aivovammoista on lisääntynyt. Taklauksiin ja koko peliin on terveydellisistä syistä suhtauduttava eri lähtökohdista kuin silloin gladiaattorien aikaan.

Nyt tiedämme, mitä vammoja tappelut ja päähän kohdistuneet taklaukset voivat saada aikaan. Silloin vain pudisteltiin päätä ja mentiin eteenpäin, otettiin aspiriinia. Jotkut ottivat sen oluen kanssa, onko se nykyaikaa? Unohtakaa uhoaminen ja pitäkää järki mukana.

Taklaamista ei tarvitse kieltää. Taklaamiseen keskittyminen taas kannattaa kieltää: valmentajien aloitteesta, pelillisesti.

Toinen asia on se, että kiekko on edennyt niistä ajoista huomattavasti. "Peliväline on vallan väline" on jo sanontana vanha, mutta entistä tärkeämpi jääkiekossa.

Runsas taklaaminen kielii yleensä siitä, että kiekko on vastustajalla. Ovatko siis runsaasti taklaavat joukkueet yleensä kiekonhallintatilastojen tai sarjan kärjessä?

Taklaamista ei tarvitse kieltää. Taklaamiseen keskittyminen taas kannattaa kieltää: valmentajien aloitteesta, pelillisesti. Pelin painopisteen pitää olla kiekollisessa pelissä, ei taklaamisessa. Moderni puolustaminen perustuu enemmän kiekon hallintaan, kiekottomana sijoittumiseen, vastustajan pakottamiseen ja kiekon riistämiseen − ei mahdollisimmina räväköihin taklauksiin.

Eikä varsinkaan eilisen kaltaisiin sokean kulman aivopieruihin.

Vinkiksi Petri Matikaiselle. Jos aiot puolustaa taklannutta pelaajaasi, puhu pelistä. Kerro, että karvaavan joukkueen pitäisi keskittyä ensisijaisesti kiekon riistoon ja pelin jatkamiseen siitä. Näin helposti vältät oman pelaajasi haukkumisen, jos todella näet sen tässäkin olevan paikallaan.

Tämä tietysti siinä tapauksessa, että et ohjeista pelaajiasi hakemaan vastaavia pommeja.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös