Mielipide

HPK:ssa paljon tuttua ja paljon uutta

LIIGA / Kolumni
Viime kauteen lähdettäessä HPK joutui uusimaan lähes koko hyökkäykalustonsa pakkien pysyessä käytännössä samana. Tällä kertaa joukkueenjohdon suurin haaste on ollut pois lentäneiden runkopuolustajien paikkaaminen. Menneestä kaudesta ei taskuun mitalia jäänyt. Onko parempaa menestystä odotettavissa tänä vuonna?

Ritaripaidat lähtevät kauteen jo neljännen kerran Jukka Jalosen käskyttämänä. Seurajohdon ja valmennusjohdon välillä vallitsee siis selvä luottamus joka takaa työrauhan. Saman valmentajan alaisuudessa pelaamisella vuodesta toiseen on myös omat haittapuolensa, kuten "valmentajan suosikkipelaajat". Joukkueen runsas vaihtuvuus on kuitenkin ehkäissyt tämän ongelman ilmaantumista.

Kerho on pelannut Jukka Jalosen aikana erittäin hyvää ja näyttävää kiekkoa. Saavutuksina neljästä kaudesta on kolme pronssimitalia ja viime kauden nelossija. Kaudella 2002-03 Jalosen HPK pystyi runkosarjan voittoon uudella liigan piste-ennätyksellä. Tämän kauden ryhmä ei ainakaan ennakkoarvioiden mukaan pysty aiempien vuosien tapaan kulkemaan voittoihin näyttävällä pelillä, mutta odotusten hautaaminen tässä vaiheessa on täysin turhaa.

Kokkolasta Ritaripaitaan torjumaan

Parhaimmillaan loistava torjuja, välillä pompottelee kiekkoja ja mailapelissä on toivomisen varaa. Siirtyi HPK:hon Kokkolan Hermeksessä pelatun loistokauden jälkeen ja takana on ura juniorimaajoukkueessa. Kyllä, kyse on Kerhon ensi kauden maalivahdista - tai itse asiassa molemmista.

Joni Puurula kiinnitettiin Kokkolasta Kerhon mieheksi jo viisi vuotta sitten. Näistä vuosista ensimmäinen kului Forssassa, mutta nyt Puurulalla on vasta 22 vuoden iässä takana neljä kautta SM-liigassa.

Täksi kaudeksi Kokkolasta torjumaan saapunutta Miika Wiikmania kuvaillaan hyvin samanlaisin sanoin kuin Puurulaa aikoinaan. Harjoitusotteluissa Wiikman on esiintynyt edukseen, joten Puurula saa tehdä töitä tosissaan mikäli mielii pitää ykkösvahdin paikan.

Wiikman ei ole juuri Puurulaa isompi maalivahti, mutta pystymmän tyylinsä takia näyttää peittävämmältä ja varmemmalta. Tärkeintä on jokatapauksessa pitää kiekko poissa omasta verkosta ja tässä kumpikin herra on mainio.

Puolustuksessa suurta myllerrystä

Kerhon pakkikalustossa jouduttiin tekemään paikkausliikkeitä runkopuolustajien lähdön myötä. Joukkueen kapteeni Marko Tuulola sekä hurjin harppauksin kehittynyt Teemu Aalto lähtivät ulkomaille tienaamaan. Ulkomaiden suunnasta löytyivät myös uudet herrat lähteneiden tilalle.

HPK:n oma kasvatti Veli-Pekka Laitinen palaa Hämeenlinnaan Ruotsista ja Brynäsin joukkueesta. Kerhon edustusjoukkueessa Laitinen ei ole vielä juuri esiintynyt, vaan liigaura on kulunut Lahdessa. Toinen ulkomailta haalittu puolustajavahvistus on kolme viimeistä kautta Pohjois-Amerikan farmisarjoissa kolunnut lappeenrantalaissyntyinen, mutta monen muun HPK-pelaajan tapaan KalPan junnujalostamon tuottama Mikko Jokela. Lisäksi HPK:hon liittyi Ilveksestä kiekollisen pelin taitava Jukka-Pekka Laamanen.

Lähteneitä ja tulleita pelaajia on hyvin vaikea vertailla keskenään. Kumpikin menetys oli pitkäaikainen ja taitava HPK-pelaaja. Äkkiseltään voisi sanoa puolustuksen heikentyneen, mutta toisaalta esimerkiksi Tuulolan viime kausi ei ollut aivan miehen parhaita.

Joukkueeseen jääneistä pakeista Tuulolan jättämä johtajuus on selvästi tyrkyllä loistavan viime kauden pelanneelle Tuomas Eskeliselle. Myös pitkäaikaisen tsekkivahistuksen Vladimir Sicakin kehityskaari on kulkenut positiiviseen suuntaan. Tuomas Immoselta ja Tuukka Mäkelältä odotetaan myös, että kesän aikana on harjoiteltu ahkerasti. Etenkin Immosella on nyt aika lunastaa paikkansa ykköskokoonpanosta kiekollisena puolustajana.

Laituriosasto kunnossa, sentterit kovilla

Hämeenlinnalaisilla on heittää jäälle koko joukko liigan eliittiin kuuluvia laitahyökkääjiä. Janne Laakkonen, Jani Hassinen, Oliver Setzinger ja Janne Lahti takaavat ettei maalinteko jää ainakaan laitureista kiinni. Lisäksi Kerholla on vielä heittää kolmosketjuun Toni Mäkiaho. Jyrki Louhi on puolestaan nyt tärkeän paikan edessä. Se lopullinen läpimurto on edelleen tekemättä ja pikkuhiljaa alkaisi olla sen aika.

Jos laituripuoli on liigan huipputasoa, löytyy keskeltä selviä puutteita. Jani Keinänen ja Jukka Voutilainen ovat kelpo senttereitä, mutta he pystyvät täyttämään vasta kaksi kentällistä. Kesän harjoituspeleissä ykkösketjun keskellä on pelannut juniorijoukkueesta nostettu Petteri Wirtanen, joten voisi kuvitella että tuolle pelipaikalle haetaan vielä vahvistusta.

NHL:n työsulku puolestaan on oma luku sinänsä. Todennäköiseltä näyttävän sulun sattuessa Kerhoon liittyy varmuudella laituri Jani Rita. Mikäli työnseisaus kestää jälleen tammikuulle asti, on Kerholla mahdollisuus napata NHL-sentteri tuoksi aikaa. Fiksua saattaisi olla myös kalastella Keski-Euroopassa vähälle peliajalle NHL-vahvistusten takia jääneitä huippusenttereitä, jotka haluaisivat omalle paikalleen ykkösketjuun.

Mainittavaa on, ettei HPK:n hyökkäykseen ole merkittävästi kajottu sitten tammikuun siirtorajan umpeutumisen. Antti Hildénin kanssa on tehty sopimus ja Joni Lindlöf on otettu koeajalle. Tomas Kucharcikin sopimus purettiin, mutta uutta miestä ei Hämeenlinnassa ole nähty.

Uusituissa puitteissa

Rinkelinmäen jäähallin remontti tuo paremmat puitteet HPK:lle. Viime kaudella otteluissa jää ei aina kestänyt kunnolla vaan muuttui sohjoksi. Nyt uusitun jäädytyslaitteiston ansiosta pystytään pelaamaan jokainen ottelu ihan oikealla jäällä. Yleisön viihtyvyystasoa on nostettu, joten toivomuksena on että kansa kiittää kannustamalla.

Jukka Jalonen on luotsannut HPK:n jo kolmeen pronssimitaliin. Hämeenlinnassa halutaan enemmän, mutta nykyisellä materiaalilla Jalosella on edessään mielenkiintoinen haaste.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös