Mielipide

Hoki-Hemmo nimeltä Emma, osa 2

MAAJOUKKUE, Muut Sarjat / Kolumni
Jatkoajan uusi bloggaaja Emma Terho kertoo avauskirjoituksensa toisessa osassa, miten Jääkiekkoliiton hallituksen ensimmäisen naisjäsenen ura on jatkunut yliopistovuosien jälkeen.

Eräs todella vaikea hetki urallani oli USA:sta Suomeen palaaminen. Silloin olin ensi kertaa joutunut miettimään, otanko vastaan saamani koulutuksen mukaisen työtarjouksen vai jatkanko pelaamista. Muutamista kommenteista huolimatta päätin palata Suomeen ja jatkaa pelaamista, sillä palo oli neljän upean yliopistovuoden jäljiltä kova. Torinon olympialaisiin oli aikaa puolitoista vuotta, ja päätin järjestellä muun toiminnan täysin pelaamisen ehdoilla.

Kävin taas aamujäillä ja palasin Bluesiin. Arki oli kuitenkin kova kolaus, osin tietenkin siksi, että omat odotukset olivat hieman hämärtyneet ulkomailla vietettyjen vuosien aikana. Sarjan kilpailullisuus oli kaukana siitä, mitä se yliopistossa oli ollut, ja joukkueen treenit järjestetty niin kuin ne töissäkäyvien ehdoilla ja jäänjaon mukaisesti on pakko järjestää.

Ylivoimaisesti vaikeinta paluussa oli kuitenkin jatkuva tekemisensä perustelu. Olin tottunut siihen, että urheileminen, siinä menestyminen ja sen onnistunut yhdistäminen opiskeluun on hieno asia. Siitä sai buustia tekemiseen. Nyt sen sijaan joutui jatkuvasti vastailemaan sellaisiin kysymyksiin kuin "vieläkö sä nyt oikeasti meinaat pelata" ja "miksi ihmeessä, eihän tuosta edes makseta", "kannattaisi panostaa vain työuraan" ja "etkö sä ollenkaan meinaa perustaa perhettä?".

Pahinta oli, että lopulta valintoja joutui hetken perustelemaan itselleenkin. Nykyään tässä tilanteessa olleita on monia, joten on myös mahdollista valmistautua paremmin puolin ja toisin. On hienoa, että alkavan kauden SM-sarjassa on taas uusia yliopistosta palanneita pelaajia näyttämässä esimerkkiä joukkueissaan. Näiden palaajien osaamisen hyödyntäminen myös muilla tasoilla on tärkeää.

Torinon jälkeisenä keväänä 2006 pääsin työskentelemään silloisen OKO-pankin kaupankäyntisaliin. Tuo työ on hetkittäin hyvinkin nopeatempoista, joten päivän aikana ei tarvinnut miettiä edellisen päivän epäonnistumisia treeneissä. Olin myös näkemässä aitiopaikalta, kun finanssikriisi kesällä 2008 alkoi näyttää ensimmäisiä merkkejään.

Väitän, etten olisi pärjännyt tuossa työssä samalla tavalla ilman urheilun kautta saamiani kokemuksia. Olin hyväksynyt, ettei urheilun ja työn yhdistäminen välttämättä enää onnistu, mutta loistava työantaja, joustavuus ja ajankäytön suunnittelu mahdollistivatkin sen, että edessä oli vielä ammatilaisuuspesti Venäjälle ja urani sekä suurin onnistuminen että valtavin pettymys. Näistä kerron lisää toisella kertaa.

Lyhyesti voisin siis todeta, että näiden 26 vuoden aikana, jotka itse olen ollut mukana, pelaamisen mahdollisuudet ovat merkittävästi monipuolistuneet, myös tytöillä ja naisilla. Samalla on kuitenkin otettava huomioon, että viime vuosina pelaajamäärän nousun kulmakerroin on laskenut.

Naiskiekon parissa toimivien on tehtävä paljon töitä tämän kehityksen eteen, mutta paljon on myös kiinni siitä, haluavatko jääkiekon ympärillä toimivat ihmiset antaa siihen aidon mahdollisuuden

Olemme tilanteessa, jossa pikkutyttöjen joukkuemäärän nousu ja sitä kautta sarjojen mahdollistuminen ovat pysyvän kehityksen kannalta kriittisiä. Samoin myös naisten SM-sarjan on voitava kehittyä, jotta pikkutytöillä on olemassa mielekäs pelaajapolku aina maajoukkueeseen ja arvokisoihin saakka. Naiskiekon parissa toimivien on tehtävä paljon töitä tämän kehityksen eteen, mutta paljon on myös kiinni siitä, haluavatko jääkiekon ympärillä toimivat ihmiset antaa siihen aidon mahdollisuuden.

Jääkiekon avulla olen oppinut liikunnallisen elämäntavan. Olen myös oppinut haastamaan itseni, iloitsemaan onnistumisista ja nousemaan pettymyksen jälkeen ylös. Olen itsevarmempi ihminen ja myös parempi tiimipelaaja kuin olisin ilman jääkiekkotaustaani. Olen saanut paljon kansainvälisiä kokemuksia ja matkustanut sekä asunut paikoissa, joihin en ikinä muutoin olisi päässyt. Ennen kaikkea, olen tavannut valtavan määrän hienoja ihmisiä ja saanut upeita ystäviä.

Sen vuoksi haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että jatkossakin mahdollisimman monella ja yhä useammalla lapsella olisi mahdollisuus kokea niitä juttuja, joista itse olen saanut iloita. Keskeistä tässä on meidän vanhempien ja laji-ihmisten kannustus lapsen tekemiseen. Haluammeko antaa tytöillekin aidon mahdollisuuden olla mukana?

Syksy tarjoaa taas monta mahdollisuutta tulla kokeilemaan, joko maailmanlaajuisena GHD-viikonloppuna 10.-11.10. tai vaikka suoraan paikalliseen kiekkokouluun. Naisten SM-sarjasta taas saa laajan kattauksen 12.-13.9. Hämeenlinnassa, kun kaikki joukkueet esiintyvät avausturnauksessa. Suosittelen molempia!

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös