Runkosarjan voittajan paineet painoivat Pallokerhon niskassa sarjassa turkulaisia vastaan. Neljännen ottelun jälkeen näytti jo pahasti siltä, että noita paineita ei HPK:n pukukopissa pystyttäisi käsittelemään. Toisin kuitenkin kävi ja esiin astui todellisia johtajia. Pukukopissa mekastaminen on oma taiteenlajinsa, mutta Kerhon johtajat kulkivat joukkojensa etulinjassa kaukalossa. Maalivahti Joni Puurula rakensi maalinsuulleen tiilimuurin, joka on pitänyt viimeiset neljä ottelua erinomaisesti. Kapteeni Marko Tuulola käänsi ottelusarjan taklauksillaan ja maalillaan.
Muitakin liidereitä ryhmästä löytyy ja pudotuspelien koittaessa yllättäviäkin nimiä on noussut eturiviin. Veteraani Tero Lehterä on syttynyt parhaimpaan vireeseensä juuri oikeaan aikaan ja puolustajien pistepörssin kärkinimi Tuomas Eskelinen on pinnatehtailunsa lomassa ehtinyt nollaamaan vastustajan ykkösviisikon hyökkäykset. Viimeiset neljä ottelua, joissa HPK on kovuutensa, niin henkisen kuin fyysisen, osoittanut, on HPK kuitenkin ollut Tommi Santalan joukkue. Santala on ollut se pelaaja, jonka ympärillä pakka pyörii. Ison miehen leveät hartiat eivät aiemmin ole olleet ne, jotka ovat suurimman taakan kantaneet, mutta nyt tosipaikan edessä SM-liigan paras keskushyökkääjä on näyttänyt olevansa kentän henkisesti vahvin pelaaja.
Jukka Jalosen osaaminen kyseenalaistettiin monelta suunnalta, allekirjoittaneenkin toimesta, HPK:n jäätyä TPS:n taktisen kuvion orjaksi ensimmäisissä otteluissa. Jalonenkin käänsi tilanteen kuitenkin edukseen ja riihimäkeläinen on Santalan ohella suurin Pallokerhon nousun arkkitehti. Mitä Jalonen sitten kopissa tekikään, niin jäällä on nähty aivan toisenlainen ryhmä. Itseluottamus, uhrautuminen, taistelu, peräänantamattomuus. Attribuutteja, jotka HPK:n pelissä ovat näkyneet erittäin vahvoina. Valmentaja ei niitä tietystikään joukkueeseen luo, ne joko löytyvät ryhmästä tai sitten eivät, mutta Jalosen tehtävänä oli kaivaa ne esiin ja siinä hän onnistui täydellisesti.
Henkistä kovuuttaan HPK on esitellyt parhaiten TPS-sarjan viidennessä ottelussa sekä eilisessä välierien avauspelissä. Viime torstaina Kerho joutui kahden miehen alivoimalle ottelun loppuhetkillä ja TPS:n vedettyä Lassilan vaihtoaition puolelle pääsivät turkulaiset kokeilemaan peräti 6-3-ylivoimaa. Tilanne oli tuttu
Rinkelinmäellä, sillä viime keväänä samanlainen kuvio nähtiin kolmannessa välieräottelussa Jokereita vastaan. Tuolloin HPK sortui ja Tom Koivisto maalasi tasoituksen Frank Banhamin puolestaan kuitatessa voitto-osuman jatkoajalla. Silloin Kerho katkesi eikä seuranneella jatkoajalla tai neljännessä ottelussa nähty tuttua Kerhoa, henkien taisto oli kääntynyt Summasen joukkueen eduksi. Tämän kauden HPK ei henkistä kilpailua olekaan sitten hävinnyt kenellekään eikä tällä hetkellä näytä siltä, että vahvempaa ryhmää löytyisi.
Eilinen jatkoaikavoitto oli omiaan osoittamaan tämän seikan, sillä Pallokerhon itseluottamus ei hetkahtanut tippaakaan, vaikka Tappara tuli kolmannen erän loppupuoliskolla kahteen otteeseen tasoihin. Ensimmäiseen tasoitukseen vastattiin uudella johto-osumalla ja Mikko Luoman maalaamaan häkkiin puolestaan jatkoajan valtavalla painostuksella. Heti jatkoajan ensivaihdoista lähtien HPK painoi päälle Jukka Jalosen sanoin kuin susilauma. Vaikka Tappara teki parhaansa, niin vierailijat näyttivät teuraalle vietäviltä lampailta.
Henkisesti vahva susilauma, kuulostaa pelottavalta. Pelkoon HPK:n vastustajilla ei kuitenkaan ole varaa, hetkeksikään. Pääkopaltaan kestävämpi vie aina voiton.
