Kolminkertaisista juhlista huolimatta iloa riitti vielä perjantain tiedotustilaisuuteenkin. Puheenjohtaja Irja Mällönen-Valkeinen ei yrittänytkään pidätellä koko tilaisuuden ajan loistanutta hymyään, ja vitsit olivat herkässä koko seurajohdolla. Eikä syyttä, sillä Mestis-paikka on heinolalaiselle jääkiekolle suuri asia. Viimeksi kaupungissa on pelattu toiseksi korkeimman sarjatason kiekkoa vuonna 1989.
1980-luvulla Heinolaa edusti vanhassa ykkösdivisioonassa Peliitat. Toisin kuin joskus luullaan, se ei ollut HeKin edeltäjä. HeKin juuret tosin ovat Peliittojen junioriorganisaatiossa, mutta seura irtautui omilleen jo 1980-luvulla ja perusti oman edustusjoukkueen. Peliittojen pudottua ykkösdivisioonasta nähtiin kakkosdivisioonassa vähän aikaa jopa kaksi heinolalaisseuraa, ennen kuin Peliitat löi lopullisesti lapun luukulle.
Mestis-haasteeseen vastatessaan HeKi voi muistella Peliittoja niin kannustavana kuin varoittavanakin esimerkkinä. Yhtäältä seura osoitti, että Heinolassa voi pelata ykkösdivarikiekkoa, toisaalta se näytti toteen vanhan sanonnan kaivosta ja kannetusta vedestä. Peliittojen paidassa nähtiin jopa legendatason kiekkoilijoita, mutta 1990-luvun alussa jäljellä olivat enää tyhjä kassa ja ostojoukkueen maine.
Peliittojen kova kohtalo saattoi vaikuttaa siihen, miksi HeKin seurajohto vielä suuren menestyksen aattonakin oli nousupuheissaan korostetun varovainen. Pikkukaupungissa vanhat asiat muistetaan.
Vaihtoehtona taantuminen
HeKille tarjottiin mahdollisuutta nousta KalPan tyhjäksi jättämälle Mestis-paikalle jo viime keväänä. Armopalat eivät kuitenkaan kiinnostaneet, vaan joukkue ja koko seura halusivat nousta nimenomaan pelaamalla. Samaa urheilullisten arvojen kunnioittamista on myös päätöksessä ottaa sarjapaikka nyt vastaan.
Seuran urheilullinen menestys oli viime kausina sen laatuista, että toiminnan jatkaminen entisellään ei ollut enää vaihtoehtojen joukossa. Noususta kieltäytyminen olisi vienyt mielenkiintoa seuraavien kausien peleiltä ja samalla tukijoita seuralta ja yleisöä katsomosta. HeKin johdolla oli valittavanaan suuri haaste tai hallittu taantuminen.
HeKin tapaus osoittaa, millä tavoin urheilulliset ja taloudelliset tekijät lomittuvat jääkiekossa toisiinsa. Suomalaiseen kiekkoiluun viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana imeytynyt talousalueiden riittävän koon ja taloudellisen järkevyyden korostaminen ei sovellu kilpaurheiluun kuin tiettyyn rajaan asti. HeKin yritys voi Suomen kartan tai lähikuntien väkilukujen perusteella vaikuttaa uhkarohkealta, mutta urheilullinen menestys ajoi sen tilanteeseen, jossa taloudellisesti järkevän toiminnan sisältö kääntyikin ylösalaisin. Varovaiseen toimintaan olisi sisältynyt yhtä paljon riskejä kuin rohkeaankin.
Heinolassa urheilu ohjaili taloudellisia ratkaisuja. Niin pitääkin.
