Kapasen suosimasta pelitavasta liikkuu jos jonkinnäköistä urbaanilegendaa, ja asiayhteydestä irroitettu lausahdus ”taklattavan tuntojen ajattelemisesta” onkin muodostunut joillekin jo totuudeksi espoolaisvalmentajan näköisestä pelistä. Taklauksia ei mies itse sanallakaan kuitenkaan kritisoinut, päinvastoin. Sen sijaan kiekottoman miehen estäminen ja lisääntynyt mailalla hakkaaminen saivat kuulla kunniansa.
- Eihän se alussa ollut sitä, mutta on se nyt kiihtynyt. Minä en vain näe sitä asiaa oikeaksi. Pelasi sillä lailla sitten Lukko tai JYP tai me tai kuka hyvänsä. Jos siellä ns. kiekottomia miehiä aletaan blokkailla ja karvata pois tilanteista, jottei hän pääsi auttamaan meidän kiekollista miestämme, niin kyllä tästä pelistä jotain kuolee. Se taituruus ja sellainen vauhdikkuus kuolee varmasti. Tuomareiden pitää nähdä se. Estäminen, obstruktio tai blokkaaminen, se kuuluu jääkiekkoon, mutta se on vain hetkellistä. Se ei voi olla jatkuvaa. Maila jalkojen välissä tai kiinnipitämistä tai koko ajan roikkumista kiinni.
- Eihän se johda mihinkään muuhun kuin esimerkiksi Marko Tuomaisen kuumenemiseen. Kun katsotaan filmiltä se Kärppä-peli ja kuinka törkeästi Tenkrat siinä koukkaa. Tuomainen läppää sitä kyllä ensin käsille, mutta sen jälkeen Tenkrat kyllä koukkaa niin törkeästi siltä kaksi kertaa vauhdin pois, että en yhtään ihmettele Tuomaisen takaisin lyöntiä kynsille. En puolustele sellaista iskua tai vahingoittamisyritystä, mutta epäilen, että mitä siellä ylipäänsä oli. Esimerkiksi Tappara ottaa kylmästi kiekottomat pelaajat. Jos se pääsee kiinni meidän kiekolliseen pelaajaan, niin kaksi lähintä seuraavaa liimataan pois. Se jos mikä on kiekottoman pelaajan estämistä ja silloin pitäisi pillin soida.
- On myös sovittu juttu, että kärkikarvaajaa saa vain kerran estää ja kiilata johonkin tiettyyn suuntaan ja sen jälkeen ei enää. Minä löisin paskaksi sen blokkaavan pakin mailan. Lavat rikki vaan. En nyt usko, että siellä yhdellä pakilla kovin montaa mailaa on kun ne kalliimmat maksavat 1600 kappale. Tuskin kovin montaa kertaa sitä tekisi. Minusta se on niin naurettavan törkeää. NHL on saanut sen pois. Miten me ei täällä saada sitä pois?
NHL:n tappelukulttuuria onkin esitetty yhdeksi ratkaisuksi Suomessa rehottavan mailapelin kuriinsaamiseksi. Rapakon takanahan tappelusta ei ajeta ulos, kuten Suomessa ja pelaajilla on omat kirjoittamattomat sääntönsä, jotka karsivat pahimpia koiruuksia jäältä.
- Parempihan tuollainen spontaani tappelu, joka ei yleensä johda mihinkään eikä vahingoita ketään kuin tuollainen, että siellä läpsitään ja hakataan ja tehdään kaikkea muuta kolttosta ja koiruutta. Se on ihan luontaista kun ihminen vähän lämpeää jostain ja tulee sellainen spontaani olotila, että vähän nyrkit heilahtavat tällaisessa lajissa. Mutta en minä käske tai kehoita ketään mennä tappelemaan. Jos se tulee joltakin niin se tulee ihan spontaanisti. En ole kellekään myöskään sanonut, että siellä ei voi tapella; ollaan kuin pyhäkoulun pojat. Eihän se mene läpi. Ethän sinä voi kentälle mennä pitämään pelaajia käsistä kiinni.
- Minun mielestäni NHL:n malli on hyvä. Vitonen kummallekin jos se ei vahingoita ketään. Se on ihan tarpeeksi, Kapanen toteaa.
Syksyllä pelatussa HIFK-Blues –ottelussa espoolaisten Mike Stapleton aiheutti tarkoituksella tappelun herättääkseen omaa joukkuettaan. Kapasen mukaan tilanteessa ei kuitenkaan ollut kysymys käskytyksestä. Mies näkeekin tilanteen kehittyneen jo aiemmin, mutta tuomarit eivät tilanteeseen ymmärtäneet reagoida.
- Ei missään tapauksessa ollut käskytys. Se oli ihan spontaani tilanne. Siinä oli jo vähän aikaisemmin kiehunut se tilanne. Tuomari ei vain nähnyt mitä siellä oli tapahtumassa. Tuomarin olisi pitänyt reagoida siihen tilanteeseen. Sanallista kopuahan siinä oli, mutta sehän kärjistyi sitten siihen, että Zidlicky veti poikittaisella mailalla Mikea käsivarteen. Eihän kanukille mitään muuta tarvitse tehdä, sehän alkoi sitten siitä välittömästi päättyen meidän vaihtoaitioon se kahakka. Sitä ei millään tavalla ollut haettu tai käskytetty. Ei kuulu tapoihin, kuuluu tiukka vastaus.
Mike Stapletonia Kapanen äityykin kehumaan. Parannusta viime kauteen on kuulemma tullut, vaikkakin viime aikoina joukkueen toiseksi vanhin pelaaja on ollut astetta normaalia vaisumpi.
- Mike on hyvin lungi tyyppi. Näkee selvästi, että hänellä on satojen NHL-ottelujen kokemus takanaan. Huomaa, että mies on nähnyt vähän kaikkea eikä hätkähdä pienistä. Hän on sellainen isähahmo ja johtohahmo myös, joka puuttuu asioihin silloin kun on tarvis. Tällä kaudella pelaamisen intensiteetti molempiin suuntiin on parantunut samoin kuin kaksinkamppailupelaaminen. Mike oli ehkä viime vuonna vähän yllättynyt SM-liigan tasosta. Mies itsekin sanoi yllättyneenä, että täällähän vedetään tosi kovaa ja vauhdikkaasti. Tällä kaudella se on ollut jo tiedossa.
Blues-faneja loppukesästä kohahduttaneesta Pasi Nielikäisen tapauksesta Kapasella ei ole enää kummempaa sanottavaa. Nielikäinenhän oli Bluesissa try-outilla, mutta sai lähteä tapeltuaan harjoituksissa Detroitin Suomeen lähettämien pelaajien kanssa.
- Meidän fanipuoli ja Salonojan Jussikin oli sitä mieltä, että Pasi pitäisi palkata. Mikä ettei joissain peleissä miehelle olisikin ollut käyttöä, mutta sanoin Pasille kun hän tuli tänne, että nyt keskityt siihen pelaamiseen, koska tiedän hänellä olevan lahjoja myös pelata. Hänet on ehkä roolitettu aina vaan siihen poliisin rooliin ja taklaavaan rooliin. Toki jääkiekossa taklataan. Jokaisen pitää taklata kun paikka tulee. Tämähän päättyi sitten sillä tavalla onnettomasti, että se rupesi uhoamaan näiden kanukkien kanssa. Averyn, joka nyt pelaa Detroitin ykkösessä ja on pelannut tosi hyvin. Niitten kanssa on turha ruveta painimaan, kyllä ne ovat yleensä sen painimispuolen oppineet siellä jo pienestä pitäen. Ei minulla mitään Pasia vastaan ole, mutta mielestäni Pasi ei vain siinä tilanteessa sopinut meidän joukkueeseemme.
Kritiikkiä tuomareille
Kapanen on myös tullut tunnetuksi tuomareiden suuntaan lennelleistä, varsin kärkkäistä kommenteistaan. Miehen mietteet tuomaritoiminnan suhteen ovat kuitenkin sangen normaaleja myös fanien keskuudessa.
- En minä kyllä monesti ole tuomareita kritisoinut, mutta olen tänä vuonna ehkä kolmesti sitä tehnyt. Silloin kun on aihetta kritisoida niin kyllä minä sen teenkin, ja silloin kun on aihetta kehua niin teen senkin. Muun muassa Turussa pelatessamme kun Japa Levonen oli tuomarina, niin en ole tällä kaudella niin hyvää tuomaritoimintaa nähnyt kuin silloin. Silloin ruusuja kun on paikka ja silloin risuja kun on paikka. Minun mielestäni heitä pitää pystyä arvostelemaan samalla lailla kuin meitä valmentajiakin tai pelaajiakin arvostellaan median toimesta. Samassa kirkkoveneessä heidän pitäisi olla. Siellä on sattunut huonoja hetkiä ja hyviä hetkiä. Eniten harmittaa se, että jäähymääriä tasoitellaan. Virheiden mukaanhan niitä pitää viheltää, selittää Kapanen.
- On liian paljon sellaisia tuomareita, jotka reagoivat kotiyleisön huutamiseen. Ne ei kestä sitä henkistä prässiä kun yleisö yrittää saada jäähyjä vastustajan joukkueelle. Toinen asia on ehkä tuo linjatuomareiden pilkkiminen aloituksissa. Siellä vaihdatetaan liian mielivaltaisesti aloittajia. Yleensähän parhaat aloittajat ovat paikalla. Kolmas ehkä on tämä vaihtoalueen hyödyksi käyttäminen. Me olemme saaneet tällä kaudella kaksi niin tyhmää jäähyä näistä ja molemmat ovat olleet täysin laillisia vaihtoja. Aivan laillisia. Jälkikäteen se onkin myönnetty, mutta mitäs se meitä enää lohduttaa kun molemmissa tapauksissa vastapuoli on tehnyt maalin ja tavallaan vienyt samalla pelin itselleen. Minulla on tällaisissa tapauksissa valta kritisoida.
- Ehkä se tapa, jolla sen Jyväskylässä tein oli väärä, mutta se johtui ehkä myös tästä toisesta osapuolesta. Kokeneita erotuomareita on yhä vähemmän liigassa, ja minun mielestäni meidän pitäisi pienemmällä kalustolla pyörittää tätä. Meidän pitäisi hankkia vähintään viisi ammattituomaria tänne. Kyllä liiga sen verran isoilla budjeteilla pelaa, että sen pitäisi pystyä tuollainen muutos kustantamaan. Nämä tuomarit voisivat sitten harjoitella niin paljon, että pystyisivät hoitamaan näitä asioita, Kapanen jyrähtää.
Mainitussa Jyväskylän ottelussahan Kapanen sai toimitsijakiellon kuittaillessaan suuttumuksen vallassa erotuomari Siipolle jo legendaksi muodostuneen lausahduksen. Rangaistustaan Kapanen pitää kuitenkin kohtuuttomana.
- Kyllä se minun mielestäni oli kohtuuton, jos ajatellaan sitä, että minä olen vähän sanallisesti arvostellut tuomaria ja saan siitä kolme peliä, kun taas jostain toisen pelaajan tahallisesta vahingoittamisesta saa saman verran. On se kyllä suoraan sanottuna terveisiä p……ä.
Aika heikko hipiä täytyy tuomarilla olla jos näistä asioista tehdään raporttia. Sitten kuitenkin on jätetty raportoimatta sellaisia, joista on tullut aivotärähdyksiä.
- Siinä pelissä oli Kimmo Siipo tuomarina, meillä oli kiekko ja olimme jo ylittäneet JYPin siniviivan. Meillä oli kolme hyökkääjää, joista kaksi lähti vaihtoon. Ne lähtivät seuraamaan sitä kiekollista pelaajaa. Ne olivat jo alueen ulkopuolella. Sitten meiltä tuli kaksi pakkia, jotka olivat vaihtamassa. Mielestäni ne molemmat olivat vaihtoalueen sisäpuolella. Toinen odotti siinä laidan vieressä kun meidän kaksi uutta pakkia hyppäsi kaukaloon. Se oli vaarallinen tilanne, sillä JYP johti yhdellä maalilla. JYPin pelaajat huusivat kaikki että kuusi miestä kentällä. Meillähän oli seitsemän miestä kentällä, se on ihan totta, mutta saahan siellä olla vaikka yhdeksän jos ne ovat tarpeeksi lähellä kentän laidalla odottamassa että uudet pelaajat pääsevät kehiin. Me emme hyötyneet siitä tilanteesta mitenkään. Emme saaneet ylivoimahyökkäystä emmekä vastaiskua siitä koska kiekko oli meillä koko ajan. JYPillä oli koko miehitys jäällä. Se oli vain linjatuomarin, huom. paikallisen linjatuomarin reaktio siihen JYP-pelaajien huutoon.
- Se minun kieltoni ei tullut siitä ”saatanan Siipo” huudosta. Siipo tuli huutamaan meille ylimielisesti siihen, että pitää tulla yhden miehen boksiin. No, meillä oli jo siellä yksi mies. Minä sanoin siinä sitten, että siellähän on jo yksi mies, haluatko että minäkin menen sinne. Sitä tietysti otti päähän se homma ja huusin siinä aikaisemmin sen ”saatanan Siipo”. Sitten totesin meidän pelaajillemme jotain sellaista, mitä tässä en aio sanoa, ja se jäähyn viheltänyt linjatuomari kuuli sen huudon, ja kävi ilmoittamassa siitä Siipolle. Sen jälkiseurauksesta tuli sitten se rangaistus. Vaikka se olikin paskamaisesti sanottu, sitä ei kuullut kukaan muu kuin se linjatuomari ja muutama JYPin pelaaja, Kapanen kertoo.
Kapasen mielestä siirtyminen yhden tuomarin järjestelmään olikin virhe, ja siihen olisi kannattanut siirtyä vain, jos maasta olisi löytynyt riittävä määrä huipputason tuomareita.
- Tarpeeksi päteviä kavereita tarpeellinen määrä. Pelaajilta olisi täytynyt myös tiedustella asiaa, ja päätöshän tehtiin viikkoa aiemmin kun kysely tehtiin. Pelaajista 73 prosenttia olisi halunnut, että jatketaan kahdella päätuomarilla. Silloin minun mielestäni näin olisi myös pitänyt tehdä.
Itse liigan toimintaan Kapanen on kuitenkin tyytyväinen.
- Olenhan minä tyytyväinen tähän toimintaan ollut. Kyllä tähän voisi kuitenkin löytää jonkun tasaparin eli 14. joukkueen. Jospa se olisi KalPa muutaman vuoden päästä. Kyllähän tämä suomalainen jääkiekko-organisaatio toimii muuten hyvin ja kyllä täällä minun nähdäkseni yhteydet pelaa. Ei se mikään ongelma ole. Enemmän meidän pitäisi kuitenkin pystyä saamaan keskustelua aikaan. Tarkoitan esim. valmentajat ja erotuomaripäälliköt.
- Se mitä olen myös peräänkuuluttanut on näitten ”supervisoreitten” toiminta. Mitä niillä tekee, jos ne eivät uskalla tehdä raporttia niistä tilanteista, mitkä sitä vaativat. Mielestäni on naurettavaa, jos minä valmentajana joudun menemään vinkumaan ja kitisemään niille, että nyt pitäisi tehdä raportti. Niitten pitää olla niin ammattimiehiä, että ne näkee jos on tullut esim. 2+10 eikä se ole riittävä. Aina kun tulee 2+10 pitäisi supervisorin tehdä raportti siitä ja sen mukaan tehtäisiin päätös siitä onko se lisärangaistuksen paikka, vaatii Kapanen.
Hjallis Harkimon valitseminen liigan puheenjohtajaksi on nostattanut suurta vastustusta pääkaupunkiseudun kolmannen seuran riveissä. Suurin osa on toisaalta ollut varovaisen tyytyväisiä valintaan. Samaa linjaa jatkaa espoolaisvalmentaja.
- No ei se minua häiritse, vaikka hän onkin Jokereiden takana tuolla. Kyllä näkisin, että Hjallis on sen verran lojaali tätä koko lajia kohtaan, että hän ei vedä mitään kotiin päin. Hän on kuitenkin näyttänyt, että liiketoiminnoillaan ja teoillaan on saanut tuon yhden joukkueen toimimaan ja organisaation pyörimään. Jos jollakin on sitä vastaan jotain, niin sitten on haettava jostain joku ulkopuolinen.
Mitä sitten vanha konkari muuttaisi, jos saisi vapaat kädet muokata liigan sääntöjä ja pelitapoja?
- Kyllä minä jotenkin tuon vanhan punaviivasäännön ottaisin käyttöön ehdottomasti. Se toisi minun mielestäni tälle lajille jotakin. Nyt se linja vaan on siellä taaempana, riippuen vähän joukkueesta. Jopa harkitsisin sitä vanhan pitkän kiekon takaisin ottamista. Liian usein nimittäin nähdään sellainen tilanne, että on pyritty pelaamaan keskialueella hyvä syöttö lapaan ja se menee viisi senttiä lavan ohi. Sitten pakki menee hakemaan kiekkoa eikä mitään vaaratilannetta kuitenkaan tule päätyyn, ja tuomari silti viheltää pitkän vaikka tämän pitäisi ilmoittaa, että peli jatkuu.
- En minä sen enempää lähtisi muuttamaan. Olen kyllä monta vuotta sitten puhunut siitä, että miksi emme ottaisi tuolta kanukeista jotain hyvää tuomaria johtajaksi tänne vähäksi aikaa. Meidän tuomareiden tasoa voi kyllä ihan huoletta verrata mihin tahansa Euroopan maahan. Se on ehkä Euroopan parasta. Mutta jotakin uutta sieltä tulisi kuitenkin. Sinisalon Ilen kanssa puhuttiin monta vuotta sitten tästä asiasta.
Kapanen kaipaakin vanhaa taitokiekkoa takaisin, vaikka ymmärtääkin nykyisen harjoittelu- ja pelimäärän nostaneen pelaajien fyysistä kokoa sekä koko pelityyliä.
- Kyllä minä kaipaan sitä vanhan ajan taitokiekkoa tähän sekaan hyvinkin vahvasti. Se vaatii vain tietynlaisia pelaajia ja tietynlaiset toiminnat, jotta siellä pystytään tällä tavoin pelaamaan ja tarkoitan tietysti tuomarityöskentelyä. Uskon, että tähän voidaan päästä. Aikansa se kuitenkin kestää vielä. Tai sitten nykyään on ajateltava asioita niin eri tavalla. Voihan se niinkin olla, että ihmiset haluavat erilaista viihdettä. Minä en kyllä ymmärrä miksi ihminen ei haluaisi nähdä taitojääkiekkoa.
- En nyt tiedä onko jääkiekko pelinä muuttunut muuten kuin siten, että vauhtia on tullut lisää ja toiminta muuttunut vielä ammattimaisemmaksi. Tämä on pelaajillekin kokopäiväistä hommaa. Lisäharjoittelun myötä tietysti kunto on noussut ja fyysisyys on noussut ja kaikki tällaiset tekijät. Se on aivan selvä homma, Kapanen jatkaa.
Tuntematon tulevaisuus
Hannu Kapaselta on jo lukuisia kertoja kysytty, valmentaako hän ensi kaudella Bluesissa. Vai valmentaako ylipäänsä missään.
- On jatkosta kyllä puhuttu. Chrisse on kysynyt, että mitä aiot tehdä ensi kaudella. Kyllä minulla sellainen tarkoitus alun perin oli, etten ole päävalmentajana ainakaan missään. Se voi olla, että Ted on sopinut jo asioista; hänellähän oli optio. Luulen, että hän ainakin jatkaa, eikä se mikään mahdottomuus ole, että minäkin jatkaisin tässä. Ted on ainakin toivonut sitä. Miksi emme voisi tehdä yhteistyötä. En usko, että tämä on mistään rahasta kiinni.
- Jos sitä sitten vielä vuoden jatkaisi. Tällöin olisimme ainakin molemmat alusta lähtien mukana joukkueen rakentamisessa ja toiveitamme esittämässä seurajohdolle. Varmaan saataisiin ainakin sellainen halutunlainen joukkue kasaan. Sitten se ei olisi enää mistään muusta kiinni kuin että saadaan se joukkue toimimaan. Kyllä näkisin, että espoolainen jääkiekko on hyvällä tiellä ja oikealla suunnalla. Meillä on hyviä nuoria tulossa omista ja tällä alueella kasvatetaan hyviä nuoria. Sieltä pitää ammentaa ne perustat. Sitten vain oikeat vahvistukset mukaan, Hannu pyörittelee.
Entäpä valmennusuran jälkeinen aika. Mieshän oli aikanaan Nuorsuomalaisten ehdokkaana. Kiinnostaako politiikka vielä?
- Minulla on hyvä suhde politiikkaan. Seuraan tämän päivän politiikkaa niin maailmalla kuin kotimaassakin jatkuvasti. Tunnen paljon poliitikkoja ihan huipputasolta; ministeritasolta. Mielelläni kuuntelen ja keskustelen heidän kanssaan. Kai olen sillä tavalla valveutunut tapahtumista täällä.
- Vaaliehdokkuus oli hyvin antoisaa ja mielenkiintoista aikaa. Tein vain yhden virheen silloin kun sain Jokereista potkut ja lähdin kolme viikkoa ennen vaaleja kahdeksi viikoksi Samin (Kapanen) luokse Amerikkaan. Viikko oli vaalityötä jäljellä, ja menin Pohjois-Karjalaan, enkä kerennyt käydä kaikissa paikoissa. Minulta jäi varmaankin vajaa toistasataa ääntä vain vajaaksi. Olin vielä varttia ennen vaaliajan täyttymistä olin vielä menossa eduskuntaan, mutta siinä meni vielä yksi kaveri ohi. Olisin saanut vaadittavat 150-200 ääntä helposti sieltä, mutta se oli omaa hölmöyttä. Jos näin olisi käynyt, olisin nyt senaattori. Nytkin on taas pyydetty, mutta olen periaatteessa kieltäytynyt. Olin silloin nuorsuomalaisissa, ja olin ainoa, joka nosti huikeasti äänimäärää. Sen jälkeen puolue kuopattiin. Kokoomus on nyt pyytänyt, mutta siellä on sellaista sisäistä taistelua siitä missä minun pitäisi olla ehdokkaana, ja kun ne kerran kiistelivät keskenään niin sanoin etten lähde ollenkaan.
- Valmennusuran jälkeen alan olla jo sen verran vanha, no vasta 56, mutta katsotaan sitten.
- Epäilen, että olen sen jälkeen kokopäivätoiminen vaari. Kimmolle tulee kolmas lapsi ensi heinäkuussa, jolloin minulla on jo kuusi lastenlasta ja siinä vaiheessa voi olla jo kymmenkunta, joten luulen, että minulle riittää. Niiden kanssa on ihan tarpeeksi tekemistä. Rupean taidemaalariksi ja kirjailijaksi, Hannes lopettaa.
Jatkoaika kiittää Hannu Kapasta antoisasta haastattelusta, ja toivottaa oikein paljon onnea jatkoon!
Haastattelun ensimmäisen osan löydät
täältä.