BOS - BUF 0.00
CHI - SJS 2.00
WPG - TBL 2.00
VAN - EDM 5.00
Mielipide

Haastattelussa NHL-agentti Petteri Lehto

NHL / Kolumni
Juhannusviikonlopun lauantaista Torontossa on tulossa monien NHL-urasta haaveilevien junnujen elämän toistaiseksi suurin päivä. Humun taustalla omaa työtään tekee pelaaja-agentti Petteri Lehto, koko elämänsä jääkiekossa elänyt mies. Kiireisen viikonlopun valmistelujen keskeltä Lehto antoi Jatkoajalle haastattelun, jossa hän kertoo mm. omasta tiestään NHL-agentiksi sekä nuorista Draft-ikään tulleista suomalaislupauksista.

Puolustuksessa #32..Turkkusta Showhun..

Nykyisin 41-vuotias Ottawassa perheineen asuva Petteri Lehto on
kotoisin Turusta. Suomalaisille jääkiekkofaneille Lehdon nimi on
hyvin tuttu 80-luvun kovaotteisena puolustajana - Lehto pelasi
Suomen maajoukkueessa muutaman kauden ajan, osallistui Leijona-
paidassa Sarajevon olympiakisoihin 1984 - SM-liigassa seuroina
olivat kotikaupungin TPS - jossa ura alkoi ja päättyi sekä Lukko
ja Kalpa.

Pelaajana Lehto tutustui Pohjois-Amerikkalaiseen kiekkoiluun
tämän kirjoittajan mielestä parhaalla mahdollisella tavalla:
jo A-junnuiässä suomalaispuolustaja maksoi itse matkat ja pelasi
kauden kovaa kanadalaista junnukiekkoa Saskatchewanin junnuliigan
Melville Millionaires-seuran paidassa. Joukkueen valmentajana
toimi legendaarinen Gerry "A punch in the mouth never hurt anyone"
James, 50-luvun Maple Leafsin "Rock-Line"-ketjun mies.

Myöhemmin Petteri Lehto toteutti unelmansa kaudella 1984-85 ja
pelasi NHL:ssä Pittsburgh Penguinsissä. Vaikka Showssa otteluja
tuli tilastoon vain kuusi ja vaikka Lehdon sopimus tuolle kaudelle
oli miehen omienkin sanojen mukaan "yksi huonoimmista koskaan
maajoukkuepelaajalle annetuista" - kokemusta nykyinen NHL-agentti
ei vaihtaisi koskaan mihinkään.

Suurimman osan tuosta kaudesta Lehto pelasi Marty McSorleyn ja
Hansonin veljesten nuorimman Steve Carlsonin joukkuekaverina
AHL:n Baltimore Skipjacksissä.

Jääkiekkoura päättyi parin SM-kullan jälkeen Suomessa 29-vuotiaana.
Kolme päivää mestaruusjuhlien jälkeen Lehto muutti perheineen
Kanadaan. Hän toimi ensin vuosien ajan toimittajana kirjoittaen
juttuja kaikkiin NHL:stä raportoiviin suomalaisiin medioihin.

Petteri Lehto oli paras NHL-kiekosta koskaan suomenkielellä
kirjoittanut toimittaja. Mutta hän halusi ryhtyä valmentajaksi ja
siksi muutti syksyllä 1992 Ottawaan, jossa hän toimi yhden kauden
legendaarisen junnuvalmentajan Brian "Killer" Kilrean alaisuudessa
apuvalmentajana Ottawa 67’s-joukkueen kanssa.
Joukkueen paras pelaaja tuolla kaudella oli Michael Peca.

Lehto päätyi agentiksi omien sanojensa mukaan "vahingossa".
Seuraavaksi Hekki Kallionsivun ja Jouni Niemisen tekemiä kysymyksiä
Lehdolle ja tämän vastauksia.

H: Voisitko kertoa hieman taustasi pelaaja-agenttina eli miten
päädyit pelaaja- ja toimittajaurasi jälkeen Octagonin Hockey
Divisionin palvelukseen?

"Siirtyminen agentiksi peli- ja toimittaja-uran jälkeen oli puhdas
vahinko. En ikinä suunnitellut tai edes ajatellut ryhtymistä agentiksi,
vaan tosiasiassa minut vedettiin sinne puolivahingossa.

Veljeni Joni oli pelannut kuusi vuotta Pohjois-Amerikassa ja oli
palaamassa Eurooppaan. Olin tietysti urani aikana tehnyt omat
sopimukseni liigajoukkueiden kanssa ja muistin kuinka vaikeaa oli
neuvotella vanhempien seurapomojen kanssa, joten sanoin Jonille
hoitavani sen homman.

Jonin sopimus Lukon kanssa oli ilmeisesti sen verran hyvä, että
hänen joukkuekaverinsa alkoivat kysellä olisinko valmis tekemään
myös heidän seuraavan sopimuksensa. Vauhtia hommaan tuli Bosmanin
tapauksen ja NHL:n työsulun mukana, kun autoin hyvää ystävääni ja
alan huippumiestä Larry Kellyä sijoittamaan muutaman pelaajan
Eurooppaan.

Kun sain Doug Gilmourin ja Phil Housleyn Sveitsiin, ja Joe Juneaulla
oli valmis sopimus Lukkoon sekä Steve Yzermanilla Berniin ennen
työsulun päättymistä, niin kai se auttoi valtavasti nimen saamisessa.
Loppu on historiaa, niin kuin täällä on tapana sanoa."

J:Mikä on parasta pelaaja-agenttina toimimisessa?

"Eiköhän se ainakin mulle ole se täyttymättömän valmentaja-haaveen
korvaaminen tällä tavalla. Hyvän sopimuksen neuvotteleminen ja vaikka
vain työpaikan löytäminen jollekin pelaajalle on toki tyydyttävää, mutta
neuvotteluhomman ulkopuolinen aika on sitä antoisinta.

Jos puhutaan NHL-pelaajista, niin katselen iltaisin satelliitin kautta
pelejä ja antelen palautetta tarvittaessa. Aina kun oma asiakas on
jäällä ja istun katsomossa, niin se on mahtava tunne. Media keskittyy
aivan liikaa suomalaisten pelaajien tehopisteisiin, jääaikoihin sun
muuhun, kun tosi asiassa pitäisi arvostaa enemmän sitä, että pelaa
maailman kovimmassa kiekkoliigassa ja joku on siitä valmis maksamaan
miljoonia markkoja kaudessa!

Ihmiset eivät oikein tajua, miten kovan työn takana NHL-paikan saaminen
ja varsinkin pitäminen on. Jari Kurrin, Esa Tikkasen ja Teemu Selänteen
mahtava menestys on ikään kuin hämärtänyt todellisuuden kuvaa ja
oletetaan, että tänne vain tullaan ja otetaan pelipaikka ja sen jälkeen
kritisoidaan, kun pelaa vain 13 minuuttia ja tekee vain viisi maalia
kaudessa.

Olen itse käynyt läpi samoja asioita ja osaan arvostaa näitä hommia
hieman eri tavalla kuin pelkästään kiekkoa sivusta seuraava ja
"asiantuntemuksensa" vain näkemiseen eikä kokemiseen perustava ihminen.

Superjuttuja ovat tietysti mitalien ja pokaalien saaminen. En ainakaan
itse tiedä parempaa paikkaa olla kuin katsomossa, kun Ville Nieminen
taistelee maailmanluokan pelaajien keskellä 7. finaalissa ja nostaa
lopulta maailman kauneimman kannun suorille käsille!

Yksi hieno puoli on myös nähdä poikien kasvaminen mieheksi ja lopulta
maailmanmiehiksi.

J:Mikä huonointa?

"Kaikki mikä ei ole hienoa! Tässä hommassa voi tulla burn-out, kun
pääosa työstä on kuitenkin ongelmien hoitamista tai kuuntelemista.

Tulee loukkaantumisia, tulee pettymyksiä. Peliaika on kortilla, seura
tai valmentaja on ottanut silmätikuksi, ei saa uutta sopimusta ja
pitäisi saada rahaa lasten elättämiseen. Stressi on välillä aivan
liian korkealla, kun elää niin paljon tunteella mukana.

J:Mitä hyvältä pelaaja-agentilta vaaditaan?

"Perusasia on nyt ammattitaito hoitaa asiakkaan asioita mahdollisimman
hyvin. Virheitä ei voi tehdä, sillä olet vastuussa niin suurista
asioista. Jos ajatellaan muita ominaisuuksia, niin välittäminen ja
samalla rauhallisuus ovat tärkeitä juttuja. Kun asiakkaalla on murheita,
niin pelkästään niiden kuunteleminen on jo iso asia, mutta jos vielä
pystyy niissä auttamaan ja luomaan uutta uskoa huomiseen, niin sitä ei
voita mikään.

Luotettavuus on kaiken pohja. Asiakkaan on pystyttävä luottamaan
agenttiinsa, koska aina ei puhuta jääkiekosta tai rahasta. Apua
tarvitaan siviilielämän murheissakin."

H:Onko sinulla alalle sopivaa teoreettista koulutusta tukemassa vankkaa
käytännön kokemusta jääkiekosta?

"Mun teoria päättyi ylioppilaskirjoituksiin Turun Normaalikoulusta.
Olen aina sanonut, että laudaturin saaminen matematiikasta on
tarpeeksi koulutusta agentin hommiin jos tukena on oma peliura ja
sen lisäksi vuosia toimittajana.

Tosin pitää muistaa, että esimerkiksi lakimiehen koulutus on näissä
hommissa vain perusjuttu, sillä kysymyksessä on erikoisala. Kaikki
pelaajien sopimukset ja työehtosopimukset ovat ammattiyhdistysten
ja liigojen edustajien neuvottelemia standardi-paketteja, joihin ei
voi edes puuttua.
Neuvotellaan siis vain korvauksista ja sopimuksen pituudesta.

Kun sopimuksia tehdään moneen eri maahan, niin yhdessä maassa
hankittu koulutus ei juurikaan toisessa päde. Meillä on firmassa
lakimiehiä varmaan useita satoja ja esimerkiksi Suomessa olemme
aina ongelmatapauksissa käyttäneet huippukaverin Ari Huhtamäen
lakitoimistoa.

Eli jos jotenkin summaisin koko asian, niin koulutuksesta ei ole ikinä
haittaa ja se on hieno juttu, mutta samaan aikaan en ikinä vaihtaisi
kiekkokokemustani johonkin koulutukseen. Tämä erikoisala pitää joka
tapauksessa oppia oli pohjakoulutuksena mitä tahansa, mutta mistä
koulusta saa kokemusta Kanadan juniorikiekosta, liigasta,
olympiakisoista, AHL:stä ja NHL:stä? Se on korvaamatonta kokemusta
ja olen onnellinen että peliurasta on sen jälkeenkin todellista hyötyä."

J:Onko sinulla joku agentti, jota pidät toimintatavoiltaan ja tyyliltään
esikuvana itsellesi, ja miksi?

"Minun esikuviani ovat Larry Kelly ja Don Baizley, joiden lisäksi
arvostin aina Mike Barnettia - nykyisin Phoenix Coyotesin GM. Don
Baizley oli minun agenttini Pohjois-Amerikassa, kuten siihen aikaan
melkein jokaisella suomalaispelaajalla. Sekä Don että Larry ovat ns. old
school-kavereita, joille pintaliito ja pullistelu ei kuulu ohjelmaan.
Kun viime kesän Draftissä suomalainen agentti ajeli limousiinilla mustat
lasit päässään, niin näitä herroja ei ikinä nähtäisi vastaavassa
naurettavassa tilanteessa. Ja nämä kaverit ovat neuvotelleet sopimuksia
miljardien markkojen edestä asiakkailleen. Molemmat toimivat vain
käden puristuksella ennen kuin NHLPA alkoi vaatimaan agentin ja
pelaajan välille sopimuksia.

Jos maailmassa olisi vain heidän kaltaisiaan luotettavia agentteja, ei
NHLPA:n olisi ikinä tarvinnut näitä sopimuksia vaatia. Pidän myös
molempien tavasta laskuttaa jokaista pelaajaa samalla tavalla, eli 3% ja
sillä siisti.

Luonteeltaan Larry on hieman tulisieluisempi kuin aina rauhallinen
Don, mutta yhdistävä tekijä heillä on asiakkaista välittäminen ja suuri
kunnioitus kiekkopiireissä. Kun Street&Smith Sports Business Journal
julkaisi viimeisen agenttilistansa, missä eri lajien agentit laitettiin
syksyllä järjestykseen kahdessa kategoriassa, niin siellähän molemmat
olivat kärkipaikoilla Mike Barnettin kanssa. Toinen kategoria oli eniten
neuvoteltuja dollareita edellisellä kaudella ja toinen eniten asiakkaita
TOP 100 tienaajien joukossa.

Kuvaavinta Donin ja Larryn vaikutuksesta suomalaishuippujen elämään
nähtiin Salt Lake Cityn olympiakisoissa, missä Leijona-joukkueessa oli
vakiopelaajien joukossa vain kaksi muiden agenttien asiakasta!"

J:Kerro Octagonista lyhyesti tietämisen arvoiset

"Octagon on yhdessä IMG:n kanssa mailman johtava urheiluagentuuri.
Urheilijoiden edustaminen on vain yksi osa toiminnasta, sillä Octagon
tuottaa myös urheiluohjelmia, järjestää tapahtumia ja tekee lähes
kaikkea urheiluun liittyvää. Octagonilla on toimistoja 30 maassa ja yli
2000 työntekijää. Octagonin pääomistaja on mediajätti IPG, joka on
listattu New Yorkin pörssissä ja liikevaihto on ollut 30 miljardin
dollarin luokassa.

"Athlete Representation"-osasto on jaettu lajeittain. Tennis-osasto
hoitaa mm. Martina Hingisin ja Anna Kournikovan asioita, sen lisäksi
löytyy omat osastot golfille, baseballille, korikselle,
moottoriurheilulle ja tietysti jääkiekolle.

Hockey-osastolla väkeä on ehkä 30, kun otetaan sihteeritkin mukaan.
Mullakin on käytössä kolme sihteeriä, mutta kun yksikään ei osaa puhua
tai kirjoittaa suomea... Octagon edustaa päivästä riippuen, n. 60-70
NHL-pelaajaa, joista tunnetuimpia ovat Steve Yzerman, Sergei Fedorov,
Adam Oates, Doug Gilmour, Phil Housley ja Sean Burke.

Suomalaisia asiakkaitamme ovat mm. Berg, Jokinen, Kallio, Nieminen,
Kiprusoff x 2, Hurme, Lydman, Aalto, Alatalo, Pakaslahti, Turunen,
Tukio, Mäntylä, Pirjetä, Nummelin, Varis, Peltola, Norrena,
Niittymäki... ja nuoremmasta polvesta mm. Tero Määttä, Joni Pitkänen,
Markus Seikola, Kari Lehtonen, Topi Jaakola, Mikko Kalteva, Teemu
Nurmi, Ville Mäntymaa...

Toivomme, että muutamien vuosien kuluessa meillä olisi suomalaisia
asiakkaita NHL:ssä yli 20, mutta tavoitetta ei suinkaan yritetä saavuttaa
tekemällä viime kesän kaltaisia NHL-sopimuksia, missä moni
suomalaispelaaja veti nimensä paperiin, jolla olisi ollut parempi
pyyhkiä takapuolensa."

H:Amerikkalaisissa urheiluelokuvissa, esimerkkinä "Jerry Maguire",
pelaaja-agenttibisnes näytetään välillä varsin tylyssä valossa. Miten
business toimii reaalimaailmassa, syntyykö pelaajien ja hänen
agenttinsa välille pysyviä ystävyyssuhteita vai onko kyseessä vain
liikeystävyydestä?

"Bisnes on aika raakaa kun miettii ensinnäkin mitä viime aikoina on
tapahtunut jo pelkästään agenttien keskinäisessä kilpailussa. Asiakkaita
suorastaan ostetaan joko rahalla tai piilorahalla, eli ilmaisilla
matkoilla Torontoon tai New Yorkiin. Huhtikuussa yhden suomalaisen
lupauksen tavatessani pelaajan äiti kertoi saaneensa tarjouksia
"lähteä Nykiin shoppailemaan" ja "tutustumaan Torontoon juhannuksen
aikana".
En tiedä, miten tällä tyylillä voi ikinä saada täydellistä luottamusta
agentin ja pelaajan välille. Se vähän kuin menisi ilotytön kanssa
naimisiin...

Ainakin minulle luottamus asiakkaan ja itseni välillä on kaiken
lähtökohta. Tämän jälkeen heistä tulee yleensä hyviä ystäviä ja
tunnen usein kuuluvani osana perheeseen, varsinkin kun postissa
tulee kutsuja lakkiaisiin ja häihin tai sitten lähetetään kuvia
vastasyntyneistä.

Kun tulen heinäkuun ajaksi Suomeen, niin minulla on jo nyt pitkä lista
juhlia, tupaantulisia ja vastaavaa. Mutta kyllä asiakkaat ymmärtävät,
että jos minulla on samaan aikaan jotain työhön liittyvää, niin työt
menee huvin edelle. Näin se menee heidänkin elämässä."

H:Miten te Octagonissa valitsitte pelaajat jotka haluatte asiakkaiksenne?
Käytättekö te samoja kriteerejä kuin NHL-scoutit vai vaikuttaako teillä
asiaan esim. pelaajan markkinoitavuus jääkiekkobisneksen ulkopuolella?
Eli eroavatko pelaaja-agentin ja NHL-scoutin arviontikriteerit mitenkään
toisistaan?

"Eiköhän meillä ole aivan samat kriteerit kuin scouteilla, eli toivotaan
saavamme mahdollisimman hyviä pelaajia asiakkaiksi. Agentit ovat vain
liikkeellä aikaisemmin. Scouttien ei myöskään tarvitse murehtia saavatko
he jonkun pelaajan varatuksi seuraan, vaan heidän pitää vain analysoida
pelaajan taso ja potentiaali - se minne pelaaja päätyy ei ole enää
scoutin murhe."

J:Mitkä ominaisuudet ovat tärkeimpiä suomalaiselle nuorelle
jääkiekkoilijalle, joka haluaa menestyä NHL:ssä?

"Lahjakkuus on aina ensimmäinen asia, luonnollisesti, mutta heti
perässä tulee kyky luistella. Mutta näistäkään avuista ei ole mitään
hyötyä ilman kovaa luonnetta, enkä tarkoita pelkästään fyysistä peliä
vaan myös sitä, että paineen alla saa itsestään aina parhaan esiin.
NHL on 82 peliä kovalla tasolla ja siihen matkat, harjoitukset,
edustustilaisuudet ja media päälle - ei siitä selviä montaa kautta
ilman henkisiä valmiuksia. Fysiikan suhteen voisi sanoa, että tällä
tasolla sen pitäisi olla kunnossa automaattisesti."

J:Mihin kiinnität huomiota, ja mihin mielestäsi pelaajien itse tulee
kiinnittää huomiota ennenkuin ovat valmiita?

"Minusta tuosta "koska pelaaja on valmis"-ajattelusta voitaisiin hiukan
luopua. Ensinnäkin onko pelaaja ikinä valmis? Kehitystä tapahtuu
alkuvuosina joka osastolla, mutta sen jälkeen kokemus tuo aina jotain
uutta ja lopulta voi näyttää, että pelaaja kehittyy vaikka taso on sama,
mutta edestä lähtee pelaajia eläkkeelle tai aika ajaa ohi.
Minusta pelaaja on valmis pelaamaan NHL:ssä juuri silloin kuin hän
siellä pääsee pelaamaan ja pystyy pitämään pelipaikkansa. On se sitten
18, 23 tai 33-vuotiaana.

Yksi asia mistä yleensä mainitsen on oma fysiikka. Voisin sanoa, että
90% tänne tulevista suomalaisista sanoo heti harjoitusleirin aikana,
että "ensi kesänä täytyy treenata paremmin". Varsinkin voimaominaisuudet
ovat usein riittämättömät, kun isossa kaukalossa, erilaisessa
pelityylissä ja pienempiä vastustajia vastaan asia ei ole aikaisemmin
noussut samalla tavalla esiin.

Jos olet 190-senttinen ja 90-kiloinen SM-liigassa, niin eihän sulla ole
voiman kanssa mitään hätää. Mutta kun vastaan tulee saman pituinen,
mutta 100 kiloinen kaveri, niin paljastuukin pientä heiveröisyyttä
kulmakahinassa.

Kielitaidostakin puhutaan paljon ja ihanne olisi tietysti lontoon
taipuminen jo ennen tänne saapumista, mutta olen myös sitä mieltä, että
jos älykkyysosamäärä on enemmän kuin huoneen lämpötila, niin kyllä sen
peruskielen oppii aika nopeasti. Tärkeintä on olla rohkea ja liikkua
kaverien kanssa. Täällä katsotaan kaveria aika kieroon, jos vain häipyy
harjoitusten jälkeen pikavauhtia kotiin."

J:Mikä on hyvää suomalaisessa jääkiekossa
NHL-pelaajien kasvattajana ja mikä vähemmän hyvää?

"Suomalaisessa jääkiekossa on aika hyvä kilpailutilanne, koska laji vetää
nykyään parhaat urheilijalahjakkuudet mukaansa. Harjoitella voi vaikka
aamusta iltaan, mutta ellei harjoituksissa ja peleissä ole kunnon
vastusta, niin juniorimylly ei hiero timantteja pintaan.

Huippulahjakkaita pelaajia tulee kuitenkin aika harvoin, joten seuraavan
tason pelaajien kova keskinäinen kilpailu tekee heistä valmiimpia.
Nykyisin liigajoukkueiden käyttämä venäläinen systeemi, eli 11 kuukautta
joukkueen kanssa kaksi kertaa päivässä on toisaalta erinomainen
koulutus, mutta pieni huolestuminen senkin suhteen on noussut esiin.
Tuntuu kuin kaadettaisiin vettä täyteen lasiin, eikä tuhansien tuntien
työ näy välttämättä kuin joidenkin kropassa. Vertailen paljon
testituloksia eri ikäluokkien kanssa ja samaan aikaan 80-luvun
tuloksiin, ja ikävä kyllä tulokset ovat yllättävän vaisuja. Liian moni
pelaaja on liian kauan katabolisessa tilassa, eikä lihakset pysty
kehittymään.

Mutta kaiken kaikkiaan suomalainen nykysysteemi on vaativa ja
arvostettu. Jos vielä saataisiin useammassa seurassa harjoitukset
pienryhmiin pelaajien iän ja fysiikan vaatimusten mukaisesti, niin
tulos paranisi entisestään.
Juniorikiekossa suurin huoli on varmaan liian kurinalainen pelityyli,
jolloin luovat pelaajat alistetaan peruuttelemaan keskialueella. Huikea
sentteripula juontaa alkunsa juniorikiekosta, sieltä aivan alimmasta
ikäluokasta alkaen. Suomesta tulee nykyään paljon hyviä maalivahteja,
puolustajia ja puolustavia laitahyökkääjiä. Maalintekijöistä ja luovista
senttereistä on pulaa kuin vedestä Saharassa."

H:Sinun asiakkainasi ovat lähes kaikki tämän vuoden varaustilaisuuden
suomalaiset huippunimet. Miten kauan olet seurannut esim. Joni Pitkäsen
ja Topi Jaakolan kehitystä? Pohjola-leiriltä alkaen vai jo aiemmin?

"Kaverit oli pari vuotta sitten Kanadassa turnauksessa ja he yhdessä
Henrik Juntusen kanssa erottuivat positiivisesti. Oululaisten kanssa on aina
synkannut hienosti, kun maajoukkuevuosina tuli tosi hyvin toimeen
Ruotasen Arton kanssa, ja sen jälkeen asiakkaina on pohjoisen poikia,
kuten Mika Alatalo, Lasse Pirjetä ja Ilkka Mikkola."

H:Juhannukseen ja NHL:n varaustilaisuuteen on vielä jonkin verran aikaa.
Käyvätkö NHL-seurat ja pelaajien edustajat tässä vaiheessa minkäänlaisia
tunnustelevia kyselyjä keskenään esim. sopimusten pituudesta ja
bonusrakenteesta? Vai onko neuvottelujen aika vasta varauksen jälkeen?

"Vanhempien pelaajien kohdalla sitä tapahtuu, koska seurat eivät halua
uhrata varausvuorojaan 27-vuotiaaseen ilman tietoa mahdollisista
palkkavaatimuksista tai yleensä halusta tulla NHL-maailmaan. Nuorempien
kohdalla tämä on mahdollista periaatteessa vain ykkösvaraajan tietäessä,
kuka on heidän varauksensa. Seurojen pitää reagoida omissa valinnoissaan
aikaisempiin valintoihin, joten kukaan ei tiedä etukäteen ketä pelaaja
on vapaana kyseisellä vuorolla.

Kenet Florida Panthers varaa ykkösenä vai kauppaavatko he vuoronsa?
He tuskin kertovat valinnastaan etukäteen Atlantalle, Columbukselle tai
Tampalle, joten kaikki on ilmassa.

Neuvotteluja käydään yleensä tilaisuuden jälkeen, mutta haluan tosiaan
muistuttaa kaikille lukijoille, että varaus ei suinkaan tarkoita
automaattisia neuvotteluja. Suurin osa varatuista ei tule ikinä näkemään
sopimustarjousta ja tämä on asia mikä tuntuu unohtuvan liian helposti
myös pelaajilta tai heidän vanhemmiltaan. Ykköskierroksenkin pelaajia
jää nykyään ilman sopimusta!"

H:Florida Panthers voitti varausvuorojen arvontatilaisuudessa (draft
lottery) ja nyt sillä on ensimmäinen valintavuoro ennen liigan
viimeiseksi jäänyttä Atlantaa. Miten uskot tämän tuloksen vaikuttaneen
Kari Lehtosen varausnäkymiin?

"Ensin se vaikutti siltä, että Roberto Luongon nuoren iän ja pelipaikan
takia Karia ei ykkösenä varata, mutta nyt asiasta ei olla enää niin
varmoja. Florida saattaa kaupata vuoronsa tai jopa ottaa Lehtosen -
ainakin toistaiseksi seura on avoin kaikille mahdollisuuksille.
Periaatteessa suurin osa joukkueista varaa parhaan mahdollisen
pelaajan pelipaikasta riippumatta.
Lehtonen, Pitkänen, Bouwmeester ja Nash ovat eri seurojen listoilla
eri järjestyksessä, joten katsotaan mitä Torontossa tapahtuu."

H:Mitkä ominaisuudet tekevät Karista näinkin korkealle rankatun
maalivahdin?

"Ekaksi tietenkin kaikki se mikä näkyy katsomoon. Iso, nopea,
peittävä ja yksinkertaisesti loistava nuori maalivahti.

Mutta mikä Karin erottaa monesta muusta nuoresta lahjakkuudesta
on hänen kykynsä nousta seuraavalle tasolle, kun sitä vaaditaan.
Paineet auttavat Karia, kun joillekin niistä tulee käsiraudat.

Kari Lehtonen on pelityyliltään ja peliluonteeltaan kuin Patrick Roy,
mutta samaan aikaan pitää sanoa, ettei Karilla ole lainkaan Roy-maista
egoa. Mutta pelihommien suhteen on vaikea hakea parempaa
vertailukohdetta kuin Roy.
Kari on iso ja pelaa lähitilanteet peittäen kaiken alhaalta ja aika
paljon muualtakin - samoin kuin Roy. Kari on myös tähän mennessä
osoittanut nostavansa tasoaan pelien koventuessa ja tämäkin on ollut
tyypillistä Roy'n uralla.

Tietysti pitää muistaa, että kun nuoria pelaajia verrataan pelipaikan
legendoihin ja ennätysmiehiin, niin tarvitaan myös jäitä hattuun.
Karissa on siis samoja ominaisuuksia, mutta sukunimi on Lehtonen ja
ikää 18 vuotta.

J:Janne Niinimaa kertoi Joni Pitkäsen treenaavan osan kesästä kanssaan.
Kerro Joni Pitkäsestä. Uusi Janne?

"Jos puhutaan puhtaasti lahjakkuudesta, niin Joni Pitkäsen kanssa
samalla viivalla on vain Reijo Ruotsalainen. Esimerkiksi NHL-huippumme
Teppo Numminen, Jyrki Lumme ja Janne Niinimaa eivät olleet saman
ikäisinä yhtä hyviä tai lahjakkuudeltaan samaa tasoa.
Mutta lahjakkuus on vain yksi merkittävä tekijä siinä, kuinka hieno ura
pelaajalle lopulta siunaantuu. Jos unohdetaan asiat joita ei voi
kontrolloida, kuten loukkaantumiset ja joukkueen taso, niin oppimiskyky
ja asenne nousevat huikeaan arvoon.

Jonilla on pelissä asioita, joita ei voi valmentaa tai oppia. Olen
nähnyt Jonin luistelevan muutamia kertoja hakemaan kiekkoa päädystä
kahden karvaajan puhaltaessa niskaan, mutta hän on luistellut kiekon
kanssa ulos kulmasta ilman karvaajien hipaisuakaan. Siinä vain voi
pyörittää päätään ja miettiä, mitä tapahtui?

Monet huippupelaajat ovat omalla tavalla "hermottomia", he uskaltavat
tehdä kovaan paineen alla samoja asioita kuin muut uskaltavat vain
harjoituksissa. Jonia ei paineet tunnu häiritsevän, joten puhtaan
fyysisen lahjakkuuden ohella hänellä tuntuu olevan henkisiä
ominaisuuksia, joilla maailman huippu olisi saavutettavissa.

Potentiaalia Jonilla on jonain päivänä olla maailman TOP 10-pakki,
jopa Norris Trophy-ehdokas, mutta oman potentiaalin saavuttamiseen
tarvitaan valtavasti töitä, onnea ja terveyttä. Muuten Jonia voisi
luonnehtia tyypilliseksi pohjoisen teeskentelemättömäksi jätkäksi,
ei mitään roolinvetoa kavereille tai muille."

H:Red Line Reportin mukaan Floridan valmentaja Mike Keenan olisi
ihastunut Joni Pitkäseen jopa enemmän kuin draftin ennakkosuosikkiin,
kanadalaiseen puolustajaan Jay Bouwmeesteriin. Vertaile "Meester":iä
ja Pitkästä.

"Red Line taisi kirjoittaa, että Bouwmeester olisi parempi
hyökkäyspelissä, mikä nyt kuullostaa aika erikoiselta arviolta.
Vaikka Joni on erinomainen luistelija, niin Bouw tuo kiekon ylös
vieläkin lennokkaammin. Mutta hyökkäyssiniviivan jälkeen ottaisin
Jonin koska tahansa, sillä hänen kätensä, pelisilmänsä ja laukauksensa
ovat parempia kuin Bouwmeesterillä.
Minusta näin hyvien pelaajien ylianalysointi on hieman turhaa, sillä
molemmilla on paljon samoja ominaisuuksia ja omat erikoisvahvuutensa.
Melkein käy Bouwmeesteriä sääliksi, kun miehen henkisiä voimavaroja
kyseenalaistetaan vain sen takia, että hänen joukkueensa ei ole ikinä
mennyt playoffseihin!
Kuka heidät varaakin, niin hyvän kaverin saavat."

H:Asiakkaistasi Lehtosen ja Pitkäsen lisäksi ainakin Sean Bergenheim
tullaan valitsemaan varaustilaisuuden ensimmäisenä päivänä
(kolmella ensimmäisellä kierroksella). Sean ei saanut 20-vuotiaiden
MM-kisoissa peliaikaa nimeksikään, mutta oli 18-vuotiaiden MM-kisoissa
Suomen paras pistemies ja johtava pelaaja. Uskotko sinä tämän kauden
näyttöjen nostavan Seanin sijoitusta Draftissä?

"Minusta Sean antoi tänä vuonna ekan kierroksen varaukseen tarvittavat
näytöt, mutta hänen varaussijoituksensa olisi ollut varmasti parempi
jos hän olisi pelannut vain 18-19-vuotiaiden turnauksia ja Jokereissa
pelkkää A:ta.
Nyt liigassa ja 20v. joukkeissa Sean oli nelosketjussa tai 13. hyökkääjä
ja sieltä on vaikea tehdä tehoja. A-junnuissa Sean taisi tehdä pinnoja 1.5
otteluvauhdilla ja Slovakiassa mies näytti epäilijöille, että tehoja
löytyy.
Torontossa järjestetyn testileirin ja siellä pidettyjen haastattelujen
jälkeen vaikuttaisi siltä, että Sean saisi ansaitsemansa kunnian tulla
varatuksi ekalla kierroksella.

Olen täysin puolueellinen Seanin agenttina, joten tämän kommentin voi
ottaa vastaan varauksin, mutta ainakaan minä en ole nähnyt kymmenen
joukkoon, ja jopa viidennelle sijalle, rankatun Scottie Upshallin tehneen
mitään, mikä nostaisi hänet paremmaksi NHL-lupaukseksi kuin
Bergenheim. Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, niin agentti voi puhua
niin kauan kuin lehmät tuleelypsylle navettaan eikä scoutit muuta
mielipidettään.

H:Millaisena pelaajana pelaajana sinä näet Seanin eli
millaiseksi pelaajaksi ja millä aikataululla uskot hänen kehittyvän?

"Ensinnäkin Sean pystyy pelaamaan missä ketjussa tahansa, koska hän on
tarpeeksi nopea ja tehokas kahteen ensimmäiseen ketjuun, mutta myös
tarpeeksi vahva ja aggressiivinen 3-4. ketjuun. Sean ei ole ns. natural
scorer, mutta hänen työkapasiteettinsa on niin huikea, että tulosta
syntyy tavalla tai toisella.

Nuorista pelaajista on hyvin vaikea sanoa, mihin he lopulta päätyvät
varsinkin kun puhutaan NHL-tasosta, mutta muutamasta asiasta olen Seanin
suhteen vakuuttunut: 1)Hän tulee olemaan loistava joukkuepelaaja, joka
tulee toimeen kaikkien kanssa ja antaa aina kaikkensa itseään säästelemättä,
ja 2)Sean on myös älykäs kaveri, joka NHL-tasolla tulee tajuamaan mitä
koutsi, organisaatio ja pelikaverit häneltä haluavat, minkä jälkeen hän
ottaa oman ruutunsa kokoonpanosta."

H:Topi Jaakola tulee olemaan ensi kaudella yksi Suomen nuorten
MM-joukkueen puolustuksen tukipilareista. Mitä Topin varaava
NHL-seura oikeastaan saa, missä ovat Topin vahvuudet ja heikkoudet?
Mitkä ovat hänen mahdollisuutensa kehittyä NHL-tason pelaajaksi?

"Topissa ylivoimaisesti parasta on se, mitä ei ensisilmäyksellä näe.
Topi ei ole erityisen kookas, hän ei ole hyökkäyspään virtuoosi tai
peräpään betoniseinä. Topin "salaisuus" löytyy rinnasta ja korvien
välistä. Hänellä on mieletön taistelijan sydän ja pelipäätä selviytyä
tilanteesta kuin tilanteesta kuivin jaloin.
Topin varaussijoitus saattaa olla hänelle itselleen ja monelle mulle
hänet paremmin tuntevalle pettymys, mutta hänet varaava seura tulee
muutamien vuosien kuluttua hakkaamaan itseään selkään. Topilla on
vielä matkaa saada itsensä valmiiksi fyysisesti, mutta kun fyysiset
arvot alkavat olla huippuammattilaisen tasolla, niin en ihmettele
yhtään jos Topi tekee "lydmanit". Eli nousee vuosi vuodelta isompaan
rooliin, pelaa maaotteluja, lähtee rapakon taakse ja kaikkien
hämmästykseksi nykäisee 20 minuuttia pelissä. Ja pelaa sen jälkeen
vuosia."

H:Uskallatko nostaa esiin omista asiakkaista sellaisia kavereita, jotka
sinun mielestäsi ovat ennen draftia selkeästi aliarvostettuja? Ja mikä
on saanut sinut vakuuttuneeksi, että juuri ko. pelaajat ottavat jonakin
päivän paikan NHL-joukkueen kokoonpanossa?

"No, jos Red Linea lukee, niin jo edellä mainitut Bergenheim ja Jaakola
ovat aliarvostettuja. Mun mielestä Mikko Kalteva on Suomessa täysin
tuntematon, mutta ei ehkä aliarvostettu scouttien piireissä. Mikko on
192-senttinen, hyvä 1-1 tilanteissa ja erinomainen pelin avaaja.

Jypin Tuomas Mikkonen on listattu monessa paikassa viisi senttiä
lyhyemmäksi ja monta kiloa kevyemmäksi kuin mitä hän todella on.
"Tume" pelaa voimakasta kontaktipeliä, luistelee isoksi mieheksi
erinomaisesti ja ampuu kovaa - minusta hänestä saa joku joukkue
todellisen "varkauden".

Jypiin ensi kaudeksi siirtyvä Jarkko Immonen on parantanut luisteluaan
ja näytti nuorten kisoissa jälleen kerran, että aloitukset tulee kotiin ja
kovat pelit sopii luonteelle. Ilveksen isoa Karri Akkasta ei välttämättä
varata, koska hän pelasi koko kauden B-junnuissa, mutta Venäjän alle
18v. turnauksen jälkeen saimme monta puhelua, joissa kysyttiin "mistä
hitosta tämä kaveri tuli?"

Tepsin menokone Tomi Sykkö ja maalivahti Teemu Lassila ovat muutaman
seuran "varalistalla", joten varaus olisi hieno juttu, mutta varaamatta
jääminen ei olisi katastrofi. Heidän aikansa saattaa tulla myöhemmin
tyyliin Ville Nieminen ja Jani Hurme, jotka molemmat katselivat
ikäkaverien varauksia muutamia vuosia ennen omaa vuoroa.

Tietysti toivon kovasti Petri Pakaslahden ja Fredrik Norrenan
varauksia, mutta heidän kohdallaan tieto voi tulla jo etukäteen
kiinnostuneiden seurojen kysellessä sopimusehtoja.

Ja pitää muistaa, että vaikka kovasti haluaisinkin olla se ainoa
agentti maailmassa, niin kilpailijoillani on monia hyviä asiakkaita.
Ilveksen Jesse Niinimäki ja HPK:n Hannu Toivonen saattavat nousta
ekalle kierrokselle, Jokerien Valtteri Filppula ja Kevin Kantee ovat
hekin korkealle arvostettuja. Bluesilla on monta mahdollisesti
varattavaa pelaajaa, joista Jarkko A. Immonen on ehkä lupaavin.
Tapparan Anssi Salmela ei ehkä saa varausta, mutta miten on muutaman
vuoden kuluttua hänen noustessa uudeksi Tuukka Mäntyläksi
liigajoukkueen perälinjoille? Kaverilla on taitoa.

Kuulin, että Jypin Jaakko Viljanen ja Tepsin Arne Köhler eivät
laittaneet papereita sisään, joten heitä ei voi varata vielä tänä kesänä."

Kiitokset Petteri Lehdolle kärsivällisestä vastaamisesta
emaililla lähetettyihin kysymyksiin sekä Heikki Kallionsivulle
hyvien kysymysten keksimisestä.

» Lähetä palautetta toimitukselle