Koivu sanoi Slovenia-ottelun jälkeen, että tällaisia otteluita ei pitäisi enää pelata ja ketjukaveri Selänne säesti, että kyseiset ottelut ovat täysin turhia, pelkkää showta.
Miltähän Slovenian pelaajista tuntuisi, jos tällaiset kommentit olisivat kaikuneet heidän korviinsa? Tai esitetään kysymys Selänteelle. Kun hänen Sharksinsa hävisivät Ottawalle 9-3 NHL:n runkosarjassa, niin miltä hänestä olisi tuntunut, jos neljän tehopisteen illan pelannut Daniel Alfredsson olisi tullut sanomaan otteluiden tällaisia rupusakkeja vastaan olevan turhia? Teemu on muuten ottanut ammoisina SM-liigavuosinaan tuossa samaisessa Hakametsän hallissa kuokkaansa 11-1, eivätkä silloinkaan isäntäjoukkueen parhaat pistemiehet käyneet haukkumassa vastustajia.
Eihän tämä ole pelkästään Teemun ja Sakun asenneongelma, vaan samaan aliarviointiin ja toisten ivaamiseen syyllistyy kokonainen suomalainen kiekkoyleisö, niin me toimittajat kuin Rauman toriparlamentti ja Pihtiputaan mummo.
Slovenian pelaajat varmasti yrittivät parhaansa ja jokainen taisteli niin hyvin osasi. Eikä tappion karvasta kalkkia varmasti ainakaan lievennä asennevammaisen NHL-laitahyökkääjän typerät lausunnot. Onneksi niitä ei ole julkaistu missään muussa maassa. Jos tuollaisia lausuisi NHL:ssä, siitä nousisi kohu. Törkeintä mitä olen koskaan nähnyt.
"Me ollaan lätkän ihmemaa.."
Suomalaiset ovat 1990-luvulla päässeet tuudittautumaan liian hyvään menestykseen maaotteluissa ja nyt luulemme olevamme jääkiekossa suurmaa. Harhakuvaa.
Eihän John LeClair sanonut vastaavanlaisia kommentteja Suomen joukkueesta, kun leijonat kävivät Salt Lake Cityssä räpeltämässä 6-0 tappion USA:lle? Ja jotkut suomalaiset puhuivat ennen turnauksen alkua jopa mitaleista. Huh huh!
Sloveniassa on 950 rekisteröitynyttä kiekkoilijaa ja yhteensä seitsemän jäähallia. MM-joukkueessa on 23 pelaajaa, eli yli kaksi prosenttia maan kiekkoilijoista pelaa MM-kisoissa. Ja ovat kuitenkin tasollisesti vähintään hyvää Mestis-tasoa. Ei mitään huonoja lukemia.
Kun pohditaan maiden kiekkokulttuuria, ei Sloveniassa voi hyvälläkään syyllä puhua pitkistä perinteistä. Itse asiassa joukkue on noussut MM-kisoihin nopeammin kuin Suomi, kun otetaan huomioon se, että Suomen MM-historian alkutaipaleilla ei ollut B- ja C-sarjoja.
Miksi sitten suomalaisilla on kanttia arvostella pieniä kiekkomaita? Ei tunneta historiaa, eikä muisteta edellisiä kisoja pidemmälle. Tehdään vääriä johtopäätöksiä.
Ensin historiaa. Vielä 20 vuotta sitten Suomi oli Neuvostoliitolle lähes samanlainen heittopussi kuin Slovenia nyt Suomelle? Eivätkä Larionov ja Makarov varmastikaan puhuneet moisia.
40 vuotta sitten Suuri ja Mahtava leikitteli suomalaisten kustannuksella miten tahtoi. Eikä Maltsev sanonut lehdille, että tällaisia otteluita ei pitäisi pelata.
Lyhytnäköisyyttä kuvaa se, että monet povasivat Ruotsin murskaavan Valko-Venäjän, koska kaikki muistivat, että Tommy Salo vain hörppäsi yhden maalin olympialaisissa. Minä kuuluin tähän samaan sakkiin. Ei muistettu, että Valko-Venäjä itse asiassa pelasi erittäin hyvin ja ansaitsi jatkopaikkansa.
Suomi on ollut jääkiekon suurmaa vasta reilun vuosikymmenen ja jotenkin jaksaa ihmetyttää, miten halveeraavasti suuri yleisö kohtelee pieniä jääkiekkomaita.
Jääkiekkoilun leviäminen ja sen ilosanoman levittäminen useampiin maihin on myös suomalaisen jääkiekon etu. Nyt kun tsekkipelaajia kuppaavat useat eri venäläisseurat, on hyvä, että uusia maita syntyy jääkiekkokartalle ja sitä kautta uusia pelaajia löydetään myös kotimaiseen sarjaan.
Maailma kohti suurta isoa jääkiekkoyhteiskuntaa
Kun kansainvälisen kiekon taso nousee, nousee myös MM-kisojen taso. Se tason nosto on vain pakko aloittaa joskus. Ei voida ajatella nirppanokkaisia suomalaisia ja lykätä sitä tulevaan, vaan sen noston pitää tapahtua nyt. Kaiken logiikan mukaan pieniä maita pitäisi tuoda ensikertalaisina mukaan nimenomaan suurissa kiekkomaissa järjestettävissä kisoissa, sillä juuri niissä maissa yleisön pitäisi olla asiantuntevinta ja pitäisi osata arvostaa hienoja suorituksia, olivat ne sitten minkä maan suorituksia tahansa.
Ei tietenkään voida olettaa, että toisia MM-kisojaan pelaava Slovenia olisi heti haastamassa suuria kiekkomaita tasapäisesti. Suomella meni siihen ikuisuus.
MM-kisojen tason nousu yleismaailmallisesti voisi auttaa myös siinä ongelmassa, että Pohjois-Amerikan joukkueitakin, lähinnä tietty USA:ta, kiinnostaisi nämä kiekkoliiton kevätturnaukset. Kanadassa oli viime keväänä 60 pelaajaa kieltäytynyt kisoista. Sillä vaikka nämä kisat ovat ehkä kovatasoisimmat MM-kisat sitten Suuren ja Mahtavan romahtamisen, ovat nämä kaukana todellisista maailman parhaiden kokoontumisista. Maailman parhaat kokoontuivat viime vuonna Salt Lake Cityssä ja niissä karkeloissa Suomi ei päässyt edes välieriin. Suomalaiset kyllä nyt ilkkuvat USA:lle, mutta kannattaa muistaa, että heille nämä kisat ovat pääasiassa vain nuorten pelaajien mahdollisuus saada pelata kansainvälisiä otteluita ja nähdä maailmaa. Kanadalla tilanne on eri. Heille jääkiekko on jotain Jumalasta seuraavaa.
Suomi oli ensimmäisen kerran mukana jääkiekon MM-kisoissa 40-luvulla ja ensimmäiseen mitaliin arvokisoissa aikuisten tasolla meni siis nelisenkymmentä vuotta. Nykyään suurmaaksi kasvamiseen ei mene niin kauaa. Maat saavat ensin pelata tasaisempia pelejä alasarjoissa ja sitä myöden nousta kohti A-sarjaa. Nykyisin myös pelaajien melko vapaa liikkuminen mahdollistaa sen, että kiekko-oppia voidaan hakea myös muualta. Maailman globalisoituminen siis lisää myös pienten jääkiekkomaiden kasvamista.
Kannattaa kaiken tämän arvostelun ja naljailun keskellä muistaa, että lähes jokainen näistä pikkumaista on ansainnut paikkansa pelaamalla. Toisin kuin Suomi teki muinoin. Nämä joukkueet ovat raivanneet tiensä pelaamalla näihin kisoihin. He ovat maailman kuudentoista parhaimman kiekkomaan joukossa. Sitä ei pysty kukaan kiistämään.
Slovenia, Tanska, Valko-Venäjä ja Japani ovat mielenkiintoisia uusia nimiä. Siellä kiekkoilun taso nousee. Tanskassa ja Japanissa sitä nousua ovat edesauttamassa suomalaiset. En pitäisi suurena ihmeenä, jos joku jatkoon menevistä pikkumaista yllättäisi ja pääsisi puolivälieriin. Siinä vaiheessa kaikki on pienestä kiinni ja kiekko voi pomppia miten sattuu.
Ihanaa Leijonat, ihanaa!
On tämä niin ihanaa. Suomi voittaa mestaruuden ja kaikilla on kivaa. Nämä ottelut ovat harjoitusotteluita matkalla siihen, että Suomi ottaa toisen maailmanmestaruutensa. Ei mitään väliä, että Ruotsi saa Forsbergin ja Sundinin. Pyh! Suomi voittaa, ai miksi? No siksi kun suomalaiset niin sanovat.
Pieni realismin palanen ei tekisi yhtään pahaa itse kullekin. Suomella on ehkä näiden kisojen neljänneksi tai viidenneksi paras joukkue. Totta kai, mahdollisuudet mestaruuteen ovat samanlaiset kuin kaikilla muillakin joukkueilla, todennäköisyys vain pienempi.
Jonain päivänä tapahtuu sekin ihme, kun Slovenia voittaa Suomen. Silloin minä kaivan esiin Sakun, Teemun ja kumppaneiden kommentit sekä tämän kolumnin, sillä..
Kansa unohtaa, minä en.
