Rexall Place, Edmonton, marraskuun 28. 2006, kello 11.32
Edmontonin Rexall Placen maailmankuululla nopealla jäällä treenaa tänä aamuna vain neljä Anaheim Ducksin kenttäpelaajaa tehden harjoituksia apulaisvalmentaja Dave Farrishin johdolla legendaarisen maalivahtivalmentajan Francois Allairen opastaessa Jean-Sebastien Giguerea, Michael Wallia sekä loukkaantuneitten listoilla vielä olevaa Ilja Bryzgalovia.
Runsaslukuinen media-armeija on jo häipynyt paikalta valmistautumaan illan otteluun huomattuaan Ducksin joukkuebussin tuoneen hallille vain kymmenisen miestä - ei Chris Prongeria, ei Scott Niedermayeria, ei Teemu Selännettä, jotka ovat päättäneet jättää vapaaehtoisen luistelun väliin.
12-vuotiaan nulikan näköinen Ryan Shannon sekä Selänteen joskus Paul Kariyaan vertaama Andy McDonald ovat pieniä, nopeita ja äärimmäisen teknisiä taskuraketteja. He edustavat pelaajatyyppiä, jota työsulun jälkeisten aikojen uuden sopimuksen ja uusien sääntötulkintojen NHL yhä enemmän tarvitsee. Shannon on tullut tunnetuksi spinnorama-tempustaan uuden NHL:n rankkarikisoissa, jonka hän esitteli viime kaudella jo AHL:n tähtiottelussa ja jonka hän tällä kaudella on näyttänyt jo Showssakin. Siksi molemmat ovat ilmeisesti paikalla, kehittääkseen loistavia taitojaan, joita ennen tyypillisesti pienikokoiset pohjoisamerikkalaiset pelaajat saivat lähteä esittämään kauas Eurooppaan ellei ura ollut päättynyt jo muutenkin koulusarjoihin.
35-vuotias tällä kaudella 1000:n NHL-ottelunsa pelaava veteraanisentteri Travis Green taas on ehkä pitkän ammattilaistaipaleensa viimeisessä joukkueessa valmiina ottamaan paikan pelaavassa kokoonpanossa kun kutsu tulee. Ducksin valmentaja Randy Carlyle kuulemma peluuttaa Greeniä sellaisia joukkueita vastaan, joissa ei ole tappelijaa. Mutta jos vastaan tulee joukkue, jonka pelaavaan kokoonpanoon kuuluu perinteinen raskaan sarjan mies, kutsu menee pitkänhuiskealle George Parrosille, Anaheim Ducksin tappelijalle.
Edmonton Oilersilla ei ole varsinaista raskaansarjan miestä enää joukkueessaan seuran päätettyä olla tekemättä jatkosopimusta suositun Georges Laraquen kanssa viime kesänä. Silti, koska illan ottelusta odotetaan kiihkeää, Parros saa käskyn pukea, Greenin saadessa komennuksen pressiboxiin.
George Parrosin harjoittelua katsellessa ei mene kovin kauaa kunnes oivaltaa mikä tämän miehen rooli on. Huomattavasti kavereitaan hitaampana ja kömpelömpänä hän sisukkaasti tekee samat harjoitukset. Parrosin paksut viikset ja pitkät mustat hiukset saavat miehen näyttämään 25-30-vuotta sitten samoja kaukaloita terrorisoineilta vanhan NHL:n gooneilta. Dave Semenko näytti aivan samalta samalla jäällä joskus 1981 pitkissä hiuksissaan, tai Dave Brown vähän myöhemmin. Tämän jutun kirjoittaneelle Parrosin cooli retrolook tuo lämpimät ja rakkaat menneitten aikojen NHL-muistot mieleen. Kuten sen kerran kun Tiger Williams suututti Semenkon jo ennen ottelua haukkumalla tämän TV-haastattelussa. Tai ottelun, johon Calgary Flames toi paljon mainostetun Stu Grimsonin tappelemaan Dave Brownia vastaan. Tappelun jälkeen Grimsonin maatessa leukaluu murskana kaukalon kulmassa Brown luisteli Flamesin pelaajapenkin eteen sanoen "please do not bother sending anybody else" naama vakavana ennen poistumistaan jäähyaitioon.
- He looks like something straight out of Slapshot, sanoo vieressä katsomossa istuva Edmonton Sunin kiekkotoimittaja keskeyttäen nostalgisen muisteluhetkeni kuin lukien ajatukseni. Niinpä. Suosikkielokuvani.
Harjoitusten jälkeen Ducksin pukukopissa Parrosin riisuessa vanhanaikaisia Jofa-hartiasuojuksiaan hänet piirittää joukko paikallisia kiekkotoimittajia. Mutta he eivät kysy mitään tappeluista. Kukaan ei edes mainitse tappelua paria iltaa aikaisemmin Anaheimissa, jossa Parros voitti selvästi Darren McCartyn. Siirryttyään Ducksin paitaan Parros on otellut kolme kertaa, McCartyn lisäksi San Jose Sharksin Scott Parkerin ja New Jersey Devilsin Cam Janssenin kanssa.
Läpimurtokaudellaan viime vuonna Los Angeles Kingsin paidassa Parros otteli kolme kertaa harjoituspeleissä ja otettuaan paikan Kingsin tappelijana 18 kertaa lisää runkosarjassa. Fight Cardista löytyy kunnioitettavia nimiä kuten Todd Fedoruk, Wade Brookbank, Todd Simpson, Jody Shelley ja Chris Simon. Muuten Parros teki kauden 63:ssa ottelussaan kaksi maalia ja viisi pistettä 159:n jäähyminuutin lisäksi.
Ennen viime kautta Parros suoritti oppisopimuksensa ottelemalla kaksi kautta AHL:n Manchester Monarchsissa tappelemalla viitisenkymmentä kertaa. Tämän kauden alussa Parros menetti työpaikkansa LA Kingsin tappelijana latvialaisgooni Raitis Ivanansille ja joutui waiver-listalle, josta Colorado Avalanche nappasi hänet runkosarjan ensimmäisenä päivänä lokakuun kolmantena.
Takaisin Etelä-Kaliforniaan kävi tie marraskuun 13. pelaajakaupassa Anaheimin kanssa. NHL-tappelija on kauppatavaraa joka voidaan myydä tai vaihtaa nopeasti.
Mutta kukaan Edmontonin kiekkojournalisteista ei ole kiinnostunut mistään tästä. George Parros saa vastata kysymyksiin koulutuksestaan. Tämä perusgoonin näköinen mies on ennen ammattilaisuraansa suorittanut taloustieteen tutkinnon Princetonin yliopistossa, koulussa, josta ei yleensä NHL-kiekkoilijaksi mennä. Vain viisi Princeton Tigersin yliopistojoukkueen pelaajaa on pelannut NHL:ssä, näistä viimeiseksi Dallas Starsia nykyisin edustava Jeff Halpern.
Kysymykset ovat luokkaa: "Miksi olet täällä ja mitä aiot tämän jälkeen?" Kypäränsä riisuttuaan pitkähiuksinen Parros näyttää paljon nuoremmalta kuin jäällä ja tottuneena ja hyväntuulisena vastailee kärsivällisesti kysymyksiin.
Princetonin lähes kaksi ja puolisataa vuotta vanha yliopisto New Jerseyn osavaltiossa on yksi Yhdysvaltojen kuuluisimmista ja rikkaimmista yliopistoista. Sinne pyrkivistä vain noin 10 prosenttia otetaan sisään. Lukuvuosimaksu kaudelta 2005-06 oli yli 43 tuhatta USA:n taalaa. Princeton on huippuesimerkki elitistisestä amerikkalaisyliopistosta jonne ei ole mitään asiaa muilla kuin rikkaitten ihmisten jälkeläisillä. Urheilustipendejä ei tunneta ollenkaan esimerkiksi Harvardin tai Yalen tapaan. Princeton rankataan yhdeksi maailman kymmenen parhaimman yliopiston joukkoon joka vuosi ja se on rankattu ykköseksikin monta kertaa. Koulusta valmistuminen on varma tiketti parhaille paikoille Yhdysvaltojen työmarkkinoilla. Neljä USA:n presidenttiä on opiskellut siellä - heistä yksi oli John F. Kennedy, joka tosin ei valmistunut - ja lista koulusta valmistuneista valtio-, tiede- ja muista kuuluisista miehistä on todella, todella pitkä.
Albert Einstein piti toimistoa Princetonissa ja Russell Crowen esittämä matemaatikko John Forbes Nash Oscar-palkitussa elokuvassa A Beautiful Mind opiskeli ja myöhemmin toimi professorina Princetonissa. Näyttelijä David Duchovny opiskeli laitoksessa ennen ryhtymistään alhaiseksi näyttelijäksi. Loistavien papereitten lisäksi kouluun pyrkivien tulee osoittaa muutakin toimeliaisuutta valitsijoitten vakuuttamiseksi kuten hyväntekeväisyys tai järjestötoimintaa.
Hockey´s First American Superstar
Hobey Baker oli 1900-luvun alun tarunomainen amerikkalainen urheilutähti, joka edusti Princetonin yliopistoa sekä jääkiekossa että amerikkalaisessa jalkapallossa. Baker syntyi hopealusikka suussa ja kieltäytyi urheilemasta rahasta, vaikka sai vuonna 1915 tarjouksen siirtyä ammattilaiseksi Kanadaan 3500:n dollarin summasta. Hän pelasi puhtaasti rakkaudesta lajiin ja oli joka tavalla oman aikansa ideaaliurheilija, komea vaaleahiuksinen herrasmies, Princetonin prinssi, joka oli amerikkalaisen jalkapallojoukkueensa kapteeni ja jääkiekkojoukkueensa tähti vieden molemmat mestaruuksiin sarjoissaan.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin Bakerin vuonna 1914 jäällä nähnyt entinen Princetonin opiskelija sanoi ettei koskaan elämässään ollut nähnyt ihmistä joka pystyi liikkumaan niin nopeasti oman vartalonsa vauhdittamana kuin satumainen Hobey Baker. Princetonin joukkue kävi pelaamassa Kanadan puolella useita kertoja nostaen amerikkalaisen kiekkotähden legendan tunnetuksi myös jääkiekon kotimaassa. Koko yliopistouransa aikana Baker tuomittiin jäähylle vain yhden ainoan kerran.
Valmistuttuaan Baker pelasi New York Cityssä St. Nicholasin jäähallissa, jossa oli yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä tekojäistä paikallisen St. Nicks joukkueen tähtenä. Manhattanilla sijainneen hallin valotaulu mainosti suurin kirjaimin "Hobey Baker Plays Here Tonight" ennen jokaista kotiottelua. Miljonäärit saapuivat limusiineillaan ihmettelemääm tätä blondia ihmeritaria jäällä.
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Baker liittyi kuuluisaan Lafayetten eskadroonaan ja lentäjä-ässänä oli mukana taisteluissa saksalaista paroni Richthofenia eli itse Punaista Paronia vastaan. Sota-ansioistaan Bakerille luovutettiin Croix De Guerre-mitali.
Kuukausi sodan päättymisen jälkeen vasta 26-vuotias Hobey Baker menetti traagisesti henkensä ohjaamansa lentokoneen pudottua maahan.
Hobey Baker oli esikuva useille myös Princetonissa opiskelleen kirjailija F. Scott Fitzgeraldin kirjojen sankarihahmoille ja ainoa amatööripelaaja, joka on valittu Kanadan Hockey Hall of Famen jäseneksi. Hänen muistoaan kunnioitetaan hänen nimikkopalkinnollaan, joka vuosittain annetaan Yhdysvaltojen yliopistokiekon parhaalle pelaajalle.
Lajinsa viimeinen
Nyky NHL:ssä jo useampi joukkue on päättänyt luopua tappelijan pitämisestä kokoonpanossaan. On parempi jättää paikka vaikkapa pelaajalle, joka pystyy ottamaan voiton rankkarikisassa. Lisäksi uudet sääntötulkinnat suosivat nopeita ja taitavia pelaajia sekä erikoistilannespesialisteja jättäen nelosketjujen jyrille entistä vähemmän jääaikaa.
Phoenix Coyotesia nyt edustava Georges Laraque on julkisesti sanonut olevansa huolissaan roolin tarpeettomaksi menemisestä ja "veljikseen" kutsumansa ammattikunnan katoamisesta. Shorsh ei itse usko puhtaita tappelijoita nähtävän enää kuin muutaman kauden aikana.
Anaheim Ducksin GM Brian Burke on selvästi vielä sen koulukunnan miehiä, joka uskoo tappelijan tarpeellisuuteen. Kun Minnesota Wildin viime kaudella liigaan tullut talonkokoinen Derek Boogaard rikkoi Ducksissa hyvin pelanneen ja tapelleen Todd Fedorukin naamaluut niin pahoin ettei tämän uskottu palaavan jäille vähään aikaan Burke ryhtyi etsimään uutta miestä tämän tilalle.
Isopäinen irlantilainen Brian Burke saattaa etäisellä tavalla ymmärtää mistä George Parros on kotoisin. Burke oli itse aikoinaan yliopistokiekkoilija Providencen joukkueessa valmentajanaan muuan Lou Lamoriello. Lou rankaisi pelaajaansa kerran järjestämällä tälle luisteluharjoitukset neljältä aamulla yhdeksänä aamuna peräkkäin. Burken rikos oli olla myöhässä joulupäivän harjoituksista. Hän oli nukkunut pommiin vietyään kolme muuta irlantilaiskatolista joukkuekaveriaan keskiyön joulukirkkoon edellisenä iltana.
Brian Burke pelasi ammattilaisena yhden kauden Philadelphia Flyersin AHL-joukkueessa Maine Marinersissa ja otti voiton kaikista kymmenestä tappelustaan. Mutta hän ei uskonut pystyvänsä pääsemään pelaajana pitemmälle ja meni Harvardin yliopistoon hankkien lakimiehen paperit ennen paluutaan jääkiekkoon ensin agenttina ja sitten sikariportaan miehenä.
Marraskuun 15. päivän aamuna George Parros oli Coloradossa Avalanchen harjoittelupaidassa kun hänet kutsuttiin GM Francois Gigueren puheille. George luuli saavansa menolipun Albanyyn, mutta saikin kuulla tulleensa kaupatuksi Anaheimiin. Nyt hän liittyi joukkueeseen, jota vastaan vasta viime kaudella tuli taisteltua monissa kiihkeissä paikalliskamppailuissa. Mutta ammattilaiskiekkoilijoitten tapaan kaikki oli unohdettu Parrosin astuesta uuden pukukoppinsa ovesta sisään.
- Brian Burke on aina uskonut siihen, että pelaajapenkin päässä on oltava vähän lihasta. Sitä ei edes tarvitse aina käyttää, joskus vastustajan otteita voidaan muuttaa rehellisemmiksi pelkällä tiedolla siitä kuka on penkin päässä tai pelkällä tuimalla katseella penkiltä ja varoituksella: "Tee tuo vielä kerran ja tulen erottamaan pääsi irti muusta ruumiistasi", sanoo Anaheimin radioselostajana toimiva bobprobert-kaudella NHL-kaukaloissa tapellut Stanley Cup-mestari Brent Severyn.
- George Parros oli oikea mies tähän tehtävään.
"I´ve never even pursued a Job, a real Job.."
Paljon puhutaan siitä kuinka tappelijan rooli yritetään poistaa NHL-jääkiekosta, mutta ainakin aina kun itse katson illan urheilutapahtumia televisiosta useampia tappeluja näytetään maalien lisäksi.
- Uskon, että tappelijoille on todellakin vielä tilaa ja tarvetta, sanoo George Parros pyyhkien hikeä Rexallilla. Roolia on pienennetty jonkin verran, mutta se on muuttunut enemmän siihen, että nyt tarvitaan kavereita jotka pystyvät pelaamaan roolissa, mutta samalla osaavat pelatakin jonkin verran. Isompia pelaajia tarvitaan edelleen. Jääkiekko on väkivaltainen laji, jossa on paljon kontakteja ja yleisö rakastaa tätä osaa pelistä myös. Mielestäni tappelut ovat osa peliä. En siis usko, että ne ovat poistumassa, mutta varsinkin viime aikoina niitten merkitys on vähentynyt.
George Parrosin tausta jääkiekkoilijana on hieman erilainen. Hänen isänsä toimi yhtenä lelujätti Toys R` Us-ketjun johtajista eikä kukaan hänen perhepiirissään koskaan ollut pelannut jääkiekkoa.
- Synnyin Washington-nimisessä kaupungissa Pittsburghin lähellä, mutta vietin suurimman osan nuoruudestani New Jerseyssä pelaten junnukiekkoa ns. travel-joukkueissa ja lukiokiekkoa jerseyläisen yksityiskoulun joukkueessa. En ollut mitenkään fyysinen pelaaja nuorempana enkä missään tapauksessa lahjakkaimpia pelaajia edes omissa joukkueissani.
- Princetonissa jääkiekko ei ollut suosituin laji Campuksella. Joukkueella oli pieni kannattajajoukko, ehkä viitisensataa katsojaa peleissä ja joukkueemme kävi läpi paljon ylä- ja alamäkiä. Se jääkiekko oli todellakin erilaista kuin tämä mitä nyt pelaan Anaheimissa.
- Olin vähän pettynyt kun jouduin jättämään LA Kingsin, mutta en ollut se kenet he halusivat ja nyt on hyvä olla taas haluttu mies täällä Anaheimissa. Olen todella tyytyväinen siihen miten kaikki loppujen lopuksi meni.
- On hyvä olla Etelä-Kaliforniassa ja nähdä miten laji tulee suuremmaksi siellä. Olen nyt saanut tilaisuuden nähdä ainakin kaksi puolta Kalifornian triangelista. Kilpailu paikallispeleissä on kiihkeää ja hauskaa.
- Princetonissa pääaineeni oli taloustiede. Mutta jääkiekko oli aina ensirakkauteni ja kun tajusin, että minulla saattaisi olla mahdollisuus pelata ammattilaisena yritin ottaa tilaisuudestani kaiken irti.
Parros pelasi yhden kauden A-juniorikiekkoa Chicago Freeze-nimisessä seurassa ennen yliopistoa ja sieltä hänet varattiin LA Kingsin toimesta kahdeksannella kierroksella 222:lla varausvuorolla kesällä 1999.
- Käydessäni kesäisin LA:ssä Kingsin järjestämillä kiekkoleireillä sain tilaisuuden nähdä millaista jääkiekko ammattilaistasolla on ja aloin miettiä omia mahdollisuuksiani pelata ammattilaisena. Yliopistourani loppuvaiheissa olin jo tottuneempi Kingsin systeemeihin ja kun sain mahdollisuuden pelata ensin farmitasolla ja raivata sieltä tieni tänne ylös ymmärsin silloin, että halusin tehdä tätä - pelata ammattilaisena.
- En ole koskaan edes yrittänyt saada työpaikkaa, siis oikeaa työpaikkaa. Ajattelin, että panostamalla kaikkeni tähän mahdollisuuteen saatan päästä ylöspäin ja tässä nyt olen.
- On vaikeaa sanoa vielä mitä jääkiekon jälkeen. Mutta jos voin, ehkä haluaisin yrittää päästä jääkiekossa sikariportaan tehtäviin, jotain sellaista, mutta tietenkin ensin on pelattava itse jonkin aikaa sellaisia paikkoja hakeakseen. En usko toimivani ekonomistina pitkään aikaan ainakaan vielä nauraa Parros.
- Meidän kreikkalaisten tulisi perustaa oma joukkueemme, nauraa Parros vielä kysyttäessä miten NHL:ssä on niin paljon kreikkalaisperäisiä pelaajia - Chelios, Dimitrakos, Kypreos, Parros jne.
"I think this is a great look.."
Illan ottelussa George Parros pelaa yhdeksän lyhyttä vaihtoa saaden pelipöytäkirjaan viisi pelattua peliminuuttia, yhden taklauksen, ei pisteitä. Ei tappelua tällä kertaa, muuten aika normaali ilta. Hän on selkeästi jäljessä muitten pelaajien vauhdista ja pelaa järkevän yksinkertaisesti ja fyysisesti nelosketjussa tilaisuuksien tullen. Toisen erän alussa Oilersin ottaessa 2-0 johdon ja Anaheimin tarvitessa lisäpotkua joukkueen hullut irlantilaiset Sean O´Donnell ja Shane O´Brien aloittavat tappelut Brad Winchesterin ja Matt Greenen kanssa ja Ducks saa tarvitsemansa painopisteen muutoksen, tasoittaa pelin ja ottaa lopulta voiton jatkoajalla.
- Hän on iso kaveri, joka tulee todella erilaisesta taustasta kuin mitä voisi odottaa, sanoo valmentaja Randy Carlyle ottelun jälkeen Parrosista. Hän ei ole tyypillinen NHL-pelaaja, joka tulee juniorikiekosta tai NCAA-yliopistokiekosta. Hän meni IVY-League kouluun, hänellä on loppututkinto ja hän olisi todennäköisesti pystynyt ansaitsemaan isompaa palkkaa koulutustaan vastaavissa töissä kuin mitä hänelle maksettiin kun hän aloitti ammattilaisjääkiekkoilijana. Mutta hän on ansainnut paikkansa ja hänen panoksensa joukkueemme menestykseen on erittäin tärkeä.
36-vuotiaalla hirmukuntoisella Teemu Selänteellä on aina ollut pehmeä kohta sydämessään NHL-tappelijoita kohtaan. Ensimmäisellä kaudellaan Selänne joutui todella rumien otteitten uhriksi kunnes Winnipeg Jets lopulta teki pelaajakaupan, jonka tuloksena Tie Domi saapui Winnipegiin. Selänteen kerrotaan halanneen Domia tämän käveltyä Jetsin pukukoppiin ensimmäistä kertaa. Viime kesänä peliuransa lopettanut Tie Domi on yksi Selänteen hyvistä kavereista edelleenkin.
Selänne tietää George Parrosin kaltaisten pelaajien pitävän huolta siitä, että taitopelaajien työrauha on taattu.
- George on todella mukava kaveri. Tuolla harjoituksissa se on yllättävän hyvä pelaaja, mutta kun peleissä saa pelata neljä viisi vaihtoa ei kannata mitään ihmeellistä edes yrittää. Minä kyllä arvostan noita kaikkia tappelijoita, jotka ovat tulleet tähän liigaan, koska se ei todellakaan ole mikään helppo homma.
Lopuksi oli pakko kysyä vielä George Parrosin ulkonäöstä. Mies on todellakin kuin vanha kuva 70-luvun jääkiekkokortista. Pitkät hiukset ja viikset.
- Tämä on mielestäni hieno tyyli. Jääkiekkoilijat näyttivät ennen kai tältä, luulisin. En aio ajaa viiksiäni vielä pitkään aikaan vaan aion pitää ne.
Mainitessani jonkun kirjoittaneen että paksut viikset ja pitkä tukka tulisi olla pakollisia NHL:ssä Parros oli ehdottomasti samaa mieltä.
- Haha, ajattelen itse samoin, tämän pitäisi olla pakollista.
George Parros on todella erilaisen taustan omaava NHL-tappelija erittäin tarkasti määritellyssä ja erittäin rajoitetussa roolissa liigan ehkä parhaassa joukkueessa.
Jos NHL hankkiutuu eroon tappelijoista se tulee menettämään myös joukon parhaita ihmisiään. Kukaan NHL-pukukoppeja kierrellyt ei koskaan ole tavannut tappelijaa josta ei olisi pitänyt.
