Finaalisarja on tiistaina ensimmäistä kertaa katkolla ja Tappara pääsisi kotivoitolla juhlimaan mestaruutta 13 vuoden tauon jälkeen. Tapparalla on taitava ja kokenut joukkue, mutta siitä huolimatta suuria vaikeuksia saada kiekkoa pois puolustusalueelta. HIFK:n pelatessa kuudennen finaalin selkä seinää vasten on Tapparan onnistuttava purkukiekoissa nykyistä varmemmin.
Tapparan suurin ongelma on kyvyttömyys saada kiekko hallitusti pois puolustusalueelta.
Tapparan suurin ongelma tällä hetkellä on kyvyttömyys saada kiekko hallitusti pois puolustusalueelta. HIFK on lyönyt kovan paineen Tappara-puolustajiin, ja kuudennessa finaalissa karvaus todennäköisesti kovenee entisestään.
HIFK:n aktiivinen karvaus on aiemmissa peleissä aiheuttanut huomattavan määrän harhasyöttöjä, kiekonmenetyksiä ja pitkiä kiekkoja. Epäonnistuneet purut myös pidentävät vaihtoaikaa ja lisäävät jäähyn tai takaiskun todennäköisyyttä.
Tomi Karhusen huippuvireellä on väistämättä eräpäivänsä. Jos Tappara jatkaa maalipaikkojen lahjoittamista kehnoilla avauksilla ja puruilla, jossain vaiheessa HIFK varmasti rankaisee. Kolmannen finaalin avausmaali esimerkiksi syntyi Juhani Jasun epäonnistuneesta purusta.
Toisaalta Tappara-puolustajilta on nähty myös todella vahvaa suorittamista kiekon kanssa. Erityisesti Nick Plastino avaa peliä ja tukee hyökkäyksiä hyvin. HIFK:n aggressiivinen karvaus on kuitenkin tuottanut vaikeuksia koko Tappara-miehistölle.
Jos Tappara pääsee helsinkiläisten paineen alta nopeasti pois tai saa edes kiekon pois puolustusalueelta, on voittaminen paljon todennäköisempää. Jos taas HIFK saa karvauksellaan pidettyä kiekon ja paineen Tappara-alueella, ovat kirvesrinnat vaikeuksissa.
Yksinkertaiseen ongelmaan ei ole muuta ratkaisua kuin keskittyminen ja huolellisuus. Hosumisesta ei seuraa mitään hyvää.
