Suomi pelaa maksimissaan kaksi erää
Aravirran peruuttelutaktiikkaa ollaan saatu todistaa vuodesta toiseen, eikä muutosta ole luvassa. Kun Suomi johtaa maalilla tai kahdella, vetäydytään aivan käsittämättömään kilpikonnapuolustukseen, josta vastustaja pääsee usein rankaisemaan. Ääriesimerkkiä tästä kilpparipuolustuksesta ei tarvitse hakea kuin vuoden takaa, kun Tsekki nousi MM-finaalissa kahden maalin tappioasemasta tasapeliin ja aina voittoon asti jatkoajalla.
Nyt takautumia näistä tapahtumista ollaan nähty viimeksi sekä tiistai-iltana USA:ta vastaan että välisarjan viimeisessä ottelussa Ruotsia vastaan. Molemmissa otteluissa viimeiseen erään on tultu jo valmiiksi aseista riisuuntuneina ja luotettu lähinnä omaan puolustukseen sekä Jussi Markkaseen.
On täysin käsittämätöntä, miksei sitä omaa peliä voida pelata täyttä kuuttakymmentä minuuttia? USA:ta vastaan pelattiin ainoastaan 20 minuuttia. Tällä kertaa peli onneksi voitettiin kahden erän surffailusta huolimatta. Mikäli Suomella ei olisi ollut avauserässä huikean tuurin lisäksi verratonta veskari Markkasta, olisi Suomi-pojalle hyvin suurella todennäköisyydellä tullut noutaja jo esileikissä. Tällä kertaa vain kävi näin, että yhden erän pelaamisella voitettiin kiekko-ottelu.
Ottelussa Ruotsia vastaan isäntämaa onnistui viimeistelemään paremmalla prosentilla kuin USA, ja tappio tuli ansaitusti. Ruotsalaisia vastaan sentään pelattiin kaksi erää, mutta kolmannen löysäilyn johdosta vastustaja vei ansaitusti pinnat kotiin.
Jatkossa Suomen pitää pelata omaa peliään täydet kuusikymmentä minuuttia, mikäli joukkue mielii finaaliin ja sitä kautta maailmanmestaruuteen. Onko tämä peruuttelu sitten ihan Aravirran taktista vedätystä vai mitä? Allekirjoittanut veikkaa sen olevan juuri sitä, ja Aran olisi syytä ymmärtää, että joukkueen pitää pelata sata lasissa aina ensimmäisestä potkusta loppusummeriin asti.
Markkasen henkinen kantti testissä
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Suomen maalissa jatkaa niin välierän kuin mahdollisen finaalinkin Jussi Markkanen. Markkanen on kovissa liemissä keitetty kaveri, mutta MM-välierä lienee silti tähänastisista keitoista tulisin, johon imatralainen on lusikkansa työntänyt. Markkanen on pelannut Suomen mestaruudesta, Markkanen on pelannut maailman kovimmassa liigassa NHL:ssa, mutta mies ei ole vielä koskaan pelannut Suomen kansalle oikeasti suuressa ottelussa.
Maajoukkuepaita on aina maajoukkuepaita ja se näkyi hieman Jussin otteissa Ruotsia vastaan. Sähinää oli ilmassa rakkaiden vihollisten kohdatessa ja toisessa päässä torjunut Edmonton-kollega Tommy Salo toi vielä lisäjännitystä. Luoja ties mistä syystä loistavasti kulmiin reboundit ohjaava Markkanen on saanut NHL:ssa liikanimekseen "Juicy Rebound", joita mieheltä ei ole montaakaan näissä karkeloissa päässyt.
Ensinnä Markkasta testaa Venäjä, joka Tsekkiä vastaan nähdyllä esityksellään laukoo harvoin, mutta tehokkaasti. Näistä vedoista Markkasen täytyisi ottaa teho pois. Siinä mies onkin muita maita vastaan onnistunut toistaiseksi sangen hyvin. Maalivahtipörssin kärjessä majaileva Markkanen on ennakkokaavailuissa se mies, joka on Suomen kivijalkana tulevissa otteluissa, ja kun henkinenkin kantti kestää, ei ainakaan maalivahtipelistä jää menestyminen riippumaan.
SM-liigan maalipörssin voittaja nelosessa?
Tänään maalihanansa lopulta auki saaneen Vesa Viitakosken peluutusta täytyy ihmetellä. Mitä ihmettä SM-liigan maalipörssin voittaja tekee nelosketjussa, puolustavassa roolissa? Totta on, että puolustustehtävät ovat kyseiseltä kentälliseltä onnistuneet mainiosti, mutta Viitakosken potentiaali on aivan muualla kuin nelosketjun laiturin paikalla.
SM-liigassa tehdyt maalit tuskin ovat tulleet Pyhällä hengellä, puhumattakaan koko pörssin voitosta.
Samaan hengenvetoon voidaan kyseenalaistaa Antti Aallon pelaaminen ykkösvitjassa Olli Jokisen ja Niklas Hagmanin kanssa, kun miehellä on selvästi Viitakoskea pienempi potentiaali ratkaista pelejä tosipaikoissa. Vääntäjänä Aalto on ehdottomasti mies paikallaan, mutta jos tämä vääntäjä lyödään ykkösketjuun enemmänkin hyökkäävään rooliin Viitakosken sijasta, ei kaikki ole kohdallaan. Aravirta on perustellut Aallon valinnan ykkösketjuun sillä, että hänen mielestään Aallossa on ratkaisijan ainesta. Missähän Ara on päässyt näitä ratkaisuja todistamaan?
Nyt kun Viitakoski lopulta sai takalukon auki ja tämä ketsuppipullo avautui, on viimeistään nyt aika ottaa Veskun potentiaali todelliseen käyttöön. Sillä ei ole mitään käyttöä nelosketjun "pitkä päätyyn ja perään" -taktiikan kanssa, sillä maalitykki ajautuu auttamatta laitavääntöihin eikä sieltä ole ennenkään niitä maaleja tehty. Ei siinä mitään, kyllä Viitakoski saa ne kiekot sieltä laidasta väännettyä mikäli tarve on, mutta miehellä on vain enemmän käyttöä maalin edessä kuin sen takana.
He's a man, not a mouse
Tiistain pelin perusteella Rintaselle on löytynyt jostakin aimo annos rohkeutta lisää, sillä nyt ajetaan täyttä höyryä maalille eikä välitetä parista poikittaisesta. Myös hän sai maalitilinsä auki USA:ta vastaan, mutta kerkesi hieman ennen maaliansa tyrimään yhden rangaistuslaukauksen. Kävelyvauhdilla maalivahti Ryan Milleria kohti edenneen Rintasen ratkaisu oli ehkä surkeimpia yrityksiä MM-historiassa, mutta onneksi turkulainen korjasi erheensä pari vaihtoa myöhemmin. Hyvin tilanteen loppuun seuranneena mies ei edes pelännyt iskuja, vaan painoi rohkeasti tilanteen loppuun asti.
Nyt Suomea vastaan tulevalla Venäjällä fyysisyyttä riittää, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että joukkue olisi siitä yhtä tunnettu kuten perinteisesti fyysiset maat USA ja Kanada. Rintanen on useamman kerran kisoissa kieputtanut pikkunätit kikat vastustajan puolustuksen läpi ja päättänyt kieputuksensa kiekonmenetykseen. Tällä hetkellä kikkailu kyllä passaa, mutta kynäily olisi syytä lopettaa laukaukseen, jolloin maalin syntymisen mahdollisuus olisi aavistuksen korkeampi kuin kiekon menettäneenä. Aavistuksen kankea venäläispakisto lienee vaikeuksissa Rintasen kanssa, kunhan vain Rintsi pitää saman intensiteetin ja iloisen hyökkäävän ilmeen läpi ottelun, eikä Aran kilpikonnataktiikalla pelattaessa vaivu harmaaseen massaan
Tosin vieläkin, jos Peter Bondra pudottaa hanskat tapellakseen Rintasen kanssa, lienee Aallon syytä rynnätä jälleen paikalle mustan ratsun selässä hopeanhohtoisessa haarniskassaan.
Kapaset tehottomia
Niko Kapasen johtama kolmikko laidoillaan Antti Miettinen ja Timo Pärssinen kärsii pahasta ummetuksesta. Jotain on tulollaan, mutta ei kuitenkaan tule. Pojille lienee syytä tarjoilla hieman ihmejauheita, jolla maalihanat saadaan aukeamaan, sillä nykyisellään kolmikon pyöritys on ainoastaan näennäistä ja varsinkin Miettinen on kunnostautunut tuhlaajapoikana. Dallasiin mahdollisesti jo ensi kaudeksi suuntavalta Miettiseltä kaivataan ehdottomasti terävämpiä ratkaisuja, mutta toisaalta Antin karvauspeli on hienoa katseltavaa.
Kapasen trioa ei missään nimessä sovi rikkoa, koska peli kulkee toisinaan kuin mahdollisesti jo edesmenneellä Teletappi-kolmikolla, mutta tulos ei ole välttämättä toivotunlaista. Ainoastaan alkusarjassa kentällinen juhli lilliputtimaita vastaan, mutta suurempien maiden edessä viimeinen terävyys, jolla maalit tehdään, on jäänyt puuttumaan.
Kolmikon pyörityksillä on vain sen verran pikantti jälkimaku, että yletön hyökkääminen johtaa toisinaan pahoihin vastahyökkäyksiin. Sentteri Kapanen tunnollisena puolustuspään pelaajana sentään on kerennyt kohtuullisesti auttamaan puolustusta, mutta varsinkin jenkkejä vastaan Lalli jäi kakkoseksi voimassa ja yhdysvaltalainen porskutti ohi käyttäen Kapasta pujottelukeppinään.
Kolmannen lenkin eli Pärssisen meno on hieman hyytynyt siitä mitä se oli turnauksen alkupuolella ja harjoitusotteluissa, mutta se menkööt loukkaantumisten piikkiin. Kahdella puujalalla tepastelevan Pärssisen otteet kuitenkin tulevat vielä paranemaan välierissä sekä finaaleissa ja NHL-scoutit seuraavat H.Moilasena Pärän juonia.
Raipe on kone
Ei voi muuta kuin ihmetellä meidän nuorukaisen menoa. Kohta nelikymppisen Helmisen pelaaminen ei kalpene pätkääkään nuorempiin verratessa. Raipen rauhallisuus ja loistava puolustuspelaaminen ovat omaa luokkaansa, vaikka jo pelkkään Helmisen valintaan suhtauduttiin skeptisesti, kuten aina Helmisen nimen maajoukkuelistaltalta löydettäessä.
Monta kertaa on Raipen valintaa arvosteltu ja yhtä monta kertaa Maestro on lyönyt jauhot suuhun arvostelijoille. Puheet valinnasta vain maailmanennätyksen saavuttamiseksi konkari on kuitannut lähinnä olankohautuksella ja antanut peliesitysten puhua puolestaan.
