Liigan rahamahdit voivat tälläkin kaudella rauhassa pudottaa yhden huolen hartioiltaan pois. HPK ei heitä rienaa. Pariin vuoteen Kerho ei ole enää siihen urotekoon kyennyt eikä yllä nytkään.
Edelliskausi oli oranssipaidoille todellinen surunäytelmä. Urheilullisesti se meni täysin penkin alle, joukkueen sijoittuessa kolmanneksitoista. Euroissa tuli turpiin vielä hurjemmin.
Taloudellista tappiota kertyi peräti 150 000 euroa. Se oli melkoinen takaisku jo ennestään seuran pahasti hoikistumaan päässeelle säästöpossulle. Velkaa Kerholla on tällä hetkellä noin 1,2 miljoonaa euroa. Suvivirren HPK hoilasikin toimistoväkeään koskevissa yt-neuvotteluissa.
Tällä hetkellä Pallokerho kyntää syvällä pohjalla. Hämeenlinnalaisten toimitusjohtaja Risto Korpela uhosi Jatkoaika.comissa keväällä julkaistussa haastattelussa seuran tähyävän uutta nousua, mutta rappusia siihen ei hetkessä rakenneta.
Tulevalle kaudelle joukkue on kasattu ilman minkäänlaisia riskejä. Pelkän runkosarjamenestyksen varaan.
Hämeenlinnassa tehtiin suurremontti
Rivistönsä kasaamiseen HPK asetti tavoitteekseen materiaalinsa perusteellisen remontoinnin. Se halusi tarjota seuran uudelle päävalmentajalle Ari-Pekka Selinille parhaimmat mahdolliset kortit. Tämä edellytti remppausta viime kaudella pahasti kontanneeseen porukkaan.
Hämeenlinnasta lähtikin tukku miehiä niin omasta tahdostaan kuin sen vuoksi, ettei Kerholla ollut enää kiinnostusta sorvata jatkosopimuksia osan pelaajistonsa kanssa. Jäähyväiset ritareille heiluttelivat kolme valmentajaa ja jopa yksitoista kiekkoilijaa.
Pallokerhon toimistolla käytiinkin keväällä ison urakan kimppuun, sen verran monella naulalla joukkue vasaroitiin uusiksi. Uskottavuutta urakoinnin onnistumiseen horjuttivat seuran talousvaikeudet ja kahden edelliskauden pahat epäonnistumiset pelaajahankinnoissa.
Rahaongelmista huolimatta HPK-pomo Korpela vakuutti jo keväällä Jatkoaika.comissa seuran tähtäävän pelaajistonsa rakentamisessa saman kokoiseen 1,7 miljoonan budjettiin kuin kahdella edelliskaudellakin.
Talous saneli kuitenkin ehdot pelaajakaupoille. Nyt Kerho pyrki hankkimaan riveihinsä vain sellaista, jonka laadun se tiesi varmasti kolikoillaan saavansa. Riskejä vältettiin. Joukkueeseen haalittiinkin monta jo liigassa kykynsä todistanutta soturia. Ulkomaalaisvahvistuksia ei vastaavasti avainrooleihin värvätty kuin yksi.
Pallokerho on roolittanut pelaajistonsa niin hyvin kuin se sen resursseilla on mahdollista. Peräpäätä voi luonnehtia liikkuvaksi ja kiekolliseksi, mutta puolustuksen onnistumiseen kohdistuu monta kysymysmerkkiä.
Minkälainen arpa ulkomaalaispakki David Spang on? Lyökö lupaava Aleksi Laakso itsensä läpi? Entä yltävätkö Juha Mielonen ja Joni Tuominen sille tasolle kuin he ovat aiemmin Selinin alaisuudessa päässeet?
Joukkueen hyökkäys on ennen kaikkea fyysinen, materiaalista löytyy rutkasti puolustus- ja taklaustaitoa. Viimeistely saattaa tosin koitua hankalaksi kontaktipelaamista korostavalle hyökkäysosastolle.
Suurimmat vastuut maalinteosta lepäävät joukkueen ykköshyökkääjän Ville Viitaluoman ja tutkapariksi kaavaillun Jesse Saarisen ja Tuomas Santavuoren harteilla.
Häkkien nakuttelussa on ratkaisevaa löytyykö Viitaluoman rinnalle Juuso Puustisen kaltaista viimeistelijää. Roolia on harjoituskaudella kaavailtu erittäin potentiaalisille Teemu Rautiaiselle ja Borna Rendulicille. Näistä jomman kumman otsikoihin nousu on hyvin mahdollista.
HPK elvyttää talouttaan
Kerhoa voi luonnehtia aivan eri joukkueeksi kuin mitä se oli viime kaudella. Niin paljon sikermä on etenkin avainpaikoiltaan muuttunut. Jo pelkästään valmennusta on maalailtu uusiksi kovalla kädellä. Siinä missä edelliskaudella oranssipaitaisten päitä ensi alkuun silitteli Harri Rindell, niin nyt joukkuetta käskyttää vaatimustason korkealla pitävä Selin.
Lisäksi seuran maalivahtivalmennus on harpannut tähän päivään. Osa-aikaisesti operoinut Hannu Nykvist on vaihtunut täysillä Kerhon nuorten torjujien treenaamiseen panostavaan Kari Lehtoseen. Onkin todennäköistä, että ainakin 24-vuotias Mikko Tolvanen murtautuu lopullisesti liigan eliittiveskareiden sakkiin.
Talouttaan tervehdyttämään pyrkivä HPK voi olla ensi kaudella haastavassa tilanteessa. Seuralla ei ole ollut käytössään suuria seteleitä, joilla se olisi takuulla saanut kasattua jokaisessa ottelussaan voitosta kamppailevan joukkueen. Tästä huolimatta sen pitäisi saada houkuteltua yleisöä runsain mitoin matseihinsa koko kauden ajan.
Korpela linjasikin jo keväällä Pallokerhon pyrkivän taistelemaan jokaisessa ottelussaan. Se on sitä, mitä katsojatkin arvostavat. Hämeenlinnalaisten tavoitteena on säilyttää peli-ilmeensä läpi kauden yritteliäänä. Periksiantamattomuuden lisäksi Kerhon aikomuksena on olla vauhdikas joukkue. Nämä tavoitteet ovat näkyneet oranssipaitaisten esiintymisissä jo treenikaudella.
Harjoitusotteluissaan HPK on esittänyt pirteää kiekkoilua, joukkue liikkuu aktiivisesti. Omassa päässään hämeenlinnalaiset eivät kumilaatan saadessaan paljoa aikaile vaan pyrkivät kääntämään hyökkäyksiään lyhyillä syötöillään. Oranssipaitaiset yrittävät olla myös säntillisesti vastustajien kiekollisten pelaajien ihoilla kiinni eikä joukkue kaihda fyysistä pelaamista.
Valmennuksella on seurassa tänä kesänä riittänyt hommia. Sen verran roimasti HPK on muuttunut. On ottanut jo oman aikansa, kun suuresti uudistunut Pallokerho on ruvennut puhaltamaan samaan hiileen. Puhumattakaan niistä tunneista, jotka ovat kuluneet Selinin vaaliman pelisysteemin iskostamisessa oranssipaitaisten nuppeihin tai joukkueen roolittamiseen. Hämeenlinnalaiset tosin toimivat järkevästi rakentaessaan jo kesäkuun alussa ryhmänsä miltei valmiiksi.
Merkittäviä tavoitteita koko organisaatiolla tuskin on tulevaisuudelleen muuta kuin taloutensa elvyttäminen. Uuden nousun luominen. Viime kauden painajainen ei enää saa toistua. Siitäkään huolimatta, vaikka Korpelan mukaan seuran rahakirstu sen kestäisi. Kerhon uskottavuudelle se olisi nimittäin jo liian kova isku.