Viime viikolla Espoon Bluesista uutisoitiin paljon. Ensin syynä olivat ulkourheilulliset asiat, loppuviikosta joukkueen hieno venyminen ja fanien tuki kaiken keskellä.
Tässä tekstissä pohdin, ihan katsojan ominaisuudessa, miksi juuri Espoossa on ollut niin vaikeaa saada ihmiset paikan päälle kannustamaan omiaan tai ihan vain viihtymään ottelutapahtumassa. En nyt puhu pelkästään Bluesista, vaan samalla tavalla jalkapallon ja koripallon pyörittäminen on ollut kaupungissa vähintäänkin yhtä haastavaa. On ollut jopa muodikasta päivitellä, että miten se Espoon juttu ei vaan toimi, vaikka talousalue on niin iso.
En kommentoi tässä itse pääasiaa, eli peliä, sillä sen tasosta ei homma ole ollut kiinni. Menestystä ja mitaleita on miestenkin pääsarjatasolla tullut monestakin lajista, naisista puhumattakaan.
Itse voin kai sanoa olevani perusespoolainen. Onko kyseinen määritelmä sitten juureton ja ei-oikein-mistään kotoisin? "Kun eihän sillä kaupungilla ole sitä keskustaakaan." Minulla on itselläni kaikki kliseet eli pari lasta, koira, farmariauto ja olen töissä tuolla rajan takana - siis siinä viereisessä ihan Oikeassa Kaupungissa. Silti sanon hyvin mielelläni olevani espoolainen ja asuneeni aina Suomessa ollessani täällä.
On ollut jopa muodikasta päivitellä, että miten se Espoon juttu ei vaan toimi, vaikka talousalue on niin iso.
Jääkiekosta olen erittäin kiinnostunut ja yksi vahva lapsuudenkokemus on Helsingin jäähallissa pelattu Kiekko-Espoo-Jokipojat -ottelu, joka ratkaisi kotikaupunkini joukkueen nousun liigaan. Se oli hieno hetki. Olin myös aikoinani kesätöissä tekemässä nykyisen Metro Areenan loppusiivousta, joten betoniset rappukäytävät ovat tuttuja pitkän ajan takaa. Silti, olen ollut hävettävän harvoin paikalla Areenalla.
Aikaisempina vuosina esteenä on ollut lähes poikkeuksetta tapahtumien kanssa päällekkäin osuvat omat treenit tai pelit. Tänä syksynä noitakaaan syitä ei aivan yhtä usein ole ollut, joskin aikaa on edelleen muissa halleissa tullut vietettyä. Silti ensimmäinen pelini oli vasta pitkällä lokakuuta, vaikka tuloksia ja tapahtumia seuraankin aktiivisesti.
Ison talousalueen kääntöpuoli on, että se tuo myös paljon tarjontaa ja samalla hajontaa mielenkiinnon kohteisiin. Ei urheilutapahtuma ole juttu, johon automaattisesti tulee tietty prosenttiosuus väestöstä tai paikka, johon tullaan ihan vaan koska varaa on. Shoppailua joskus tehdään sen vuoksi, mutta urheilutapahtumaan tullaan kokemaan elämys ja ehkä jännittämään omien puolesta yhdessä muiden kanssa.
Yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden kokemus on keskeistä tapahtuman houkuttelevuuden kannalta. Espoon kaltaisella laajalla ja monien vaihtoehtojen alueella tuon yhteisöllisyyden luominen on vaikeampaa kuin pienemmässä ja tiiviimmässä paikassa. Vaikka vieressä istuva luokkakaveri olisikin innostunut juuri urheilusta, hänellä on monta ihan lähialueen seuraa, joista valita suosikkinsa. Jos kyselisi naapuriseuran otteluissa käyneiltä, kuinka moni heistä onkin itse asiassa Espoossa asuvia, niin tämäkin varmasti kertoisi, ettei kannatus pääkaupunkiseudulla ole asuinkaupunkiin sidottua.
Ison talousalueen lisäksi on mainittu se, että Espoossa on niin isoja yrityksiä. Mutta samoin kuin yleisön, isoimpien espoolaisten potentiaalisten yhteistyökumppaneiden pelikenttä on paljon paikallista laajempi. Pelkän espoolaisyleisön ostovoima ei ole se, millä maailmanlaajuinen yritys pyörii, eikä espoolainen urheiluyleisö näin ole välttämättä se kohdeyleisö, jota ensisijaisesti tavoitellaan. Espoossa on tietenkin myös paljon hyvin tärkeitä pk-yrittäjiä ja yrityksiä. Osalle näistä urheiluyleisö on houkutteleva kohde, eikä varmasti isoille globaaleille firmoille ole haitaksi näkyä siinäkin yhteisössä, jossa asuu paljon heidän työntekijöitään.
Mutta: palatakseni siihen omakohtaiseen juttuun, miksen ole hallilla niin usein ollut. Syitä löytyi oikeastaan kaksi: samaan aikaan on muutakin mielekästä tekemistä, ja hallille tulo vaatii logistista suunnittelua, sillä kävelyetäisyydellä emme asu. Epäilen, että nämä tekijät jarruttavat monen tuloa paikan päälle, sillä espoolaiset lienevät maan kärkipäätä siinä, kuinka paljon autoilua, kulkemista ja parkkipaikan etsimistä ihan normaali arki sisältää. Aika usein oma koti/koulu/työ, lasten hoitopaikat/koulut sekä omat ja lasten harrastukset ovat ripoteltuna eri puolille laajaa pääkaupunkiseutua.
Kun mietin, mikä hyvän ottelutapahtuman lisäksi saisi kaltaiseni ihmisen tulemaan hallille useammin, niin ainakin lasten harrastus hallin lähistöllä tai jopa pelin yhteydessä saisi varmasti jäämään paikan päälle. Innovatiivisuutta ja jatkuvaa miettimistä tämä tietysti vaatii, mutta yhdessä tilassa voi tapahtuman aikana järjestää vaikka viisi puolen tunnin muskaria ja jos jokaisessa on 10 lasta, niin vanhempineen ja ehkä sisaruksineen se on 100-200 ihmistä.
Myös hallin kylkeen juuri valmistunut harjoitushalli ehkä tarjoaa joitain uusia mahdollisuuksia. Yleisöluistelu ennen peliä tai sopivan ikäisten treenit pelin aikana niin, että samalla keikalla vanhemmat, sisarukset ja osin harrastajakin voi tulla myös peliin. Eihän se vielä paljoa ratkaise, ja toisia ärsyttää entistä enemmän harrastus tapahtuman (=vaikean parkkitilanteen) aikana, mutta erinäisiä hyvinkin luovia keinoja pitänee keksiä. Toki erilaisia juttuja olen huomannut kokeiltavankin.
Samoin kuin Espoo ei ole ihan perinteinen kaupunki, ei myöskään kohdeyleisö ole ihan perinteinen, eikä varsinkaan kovinkaan homogeeninen. Perinteiset keinot eivät yksinään pure. Moni espoolainen on tapahtumatarjonnassa tottunut hyvään ja, kuten mainittua, tarjonta on laaja. Olemme voineet noukkia rusinat pullasta ja tulla paikalle kun sattuu sopimaan.
Perheelliset tulevat peliin, kun lapset viihtyvät. Pienimmät kysyvät, onko siellä se hahmo eli maskotti ja saako pelissä popcornia. Viime kerralla oli muuten molemmat.
Olemme voineet noukkia rusinat pullasta ja tulla paikalle kun sattuu sopimaan.
Vähän isompia ja varsinkin lajia harrastavia kiinnostavat pelin hienoudet, mutta usein hekin tarvitsevat valvojan tai Espoon kaltaisella alueella ainakin kyydin paikan päälle. Olisiko paikalla enemmän väkeä, jos halli olisi Leppävaaran kasvavan keskuksen yhteydessä, liikenteen solmukohdassa ja junaradan varrella? Voi olla, mutta kun ei ole, niin sitä on turha tässä kohtaa miettiä.
Olemassaoleva suuri määrä junioreitakaan ei tarkoita suoraan katsojia pelissä, sillä kiinteä suhde kannatettavaan joukkueeseen ei synny automaattisesti. Samassa hallissa treenatessa luonnollisia kohtaamisia tulee aina enemmän, ja näihin paikkoihin usein syntyy tiivitäkin yhteisöjä, mutta kun halleja on monta ja eri puolilla, täytyy löytää lisäkeinoja houkutella juniorit ja vanhempansa, mukaan laajempaan juttuun.
Otaniemen opiskelijat ovat aktiivisia, mutta opiskelijabudjetilla ei ole varaa kustantaa joka peliin lippua ja paria olutta. Toisaalta heidän, eli tulevaisuuden tekijöiden, huomiota haluavat myös erilaiset yritykset, joten ehkä heidän saamisensa peliin houkuttelisi myös erilaisia yhteistyökumppaneita.
Tapiolaan tuleva metro tuo kaivattua helpotusta logistiikkaan ainakin Matinkylän suunnasta tuleville, ja kyllähän metron liityntäpaikoilta myös muualta päässee paremmin. Helsinkiläiset eivät ehkä jatkossakaan sankoin joukoin saavu tämän vuoksi Espooseen, mutta jos ne työmatkalaiset. Ainakin on helpompaa halutessaan tulla peliin viettämään aikaa. Valmiina alue tulee varmasti olemaan hyvin houkutteleva, mutta kyllä jo tuo pysäkin avaaminen on iso juttu ja tärkeä steppi.
Hallille päästyä puitteet ovat periaatteessa kunnossa. Paikka on mielestäni sopivan kokoinen, fanit tehneet näyttäviä juttuja ja heillä on hyviä kannatuslauluja. Nämä mukana aktiivisesti kannustaneet fanit ansaitsevat kyllä ison hatunnoston ja ovat halunneet näyttää vääräksi lauseen kun kukaan ei oikeasti ole Espoosta ja kaikki vaan muuttaneet jostain, niin kulttuuria ei ole.
Eka kerta hallissa tuolloin lokakuussa ei ole itsellänikään jäänyt ainoaksi, ja tiistaina oli hieno nähdä, että ainakin statementin tilanteeseen halusi moni kannattaja antaa, ihan vaan saapumalla paikalle.
Niin, moni asia voisi lähteä rullaamaan jos homman ympärille tulisi positiivinen kierre, joka vetäisi ihmisiä mukaan. Mutta. Paljon helpommin sanottu kuin tehty. Se on nähty. Tälläinen huutelu on helppoa.
Olisi se kuitenkin hienoa, että tapahtumia ja tiistain kaltaisia yleisömääriä nähtäisiin jatkossakin. Että pääsarjaurheilu useammassa lajissa, myös miesten puolella, jatkuisi Espoossa tulevaisuudessakin. Saisikohan meidän espoolaistenkin pariin sittenkin synnytettyä laajempaa yhteisöllisyyttä ja kulttuuriakin, myös urheilun saralla?
