Kenellekään ei ole eduksi, että yksi mies valitaan päävalmentajaksi ilman minkäänlaista julkista keskustelua tai spekulaatiota, joka pistäisi valitsijoita konkreettisesti miettimään vaihtoehtojaan. Kukaan ei halua huutoäänestyksiä, mutta useammasta konkreettisesta valinnasta tehty kunnollisen arvioinnin ja analyysin pitäisi varmistaa, että on valittu oikea mies. Siis pitäisi.
Se on toinen juttu, miksi tällaisessa valintaprosessissa edes keskustellaan Doug Sheddenistä. Vajavaisella taktisella osaamisella varustettu kanadalainen alasarjakoutsiko pystyisi johdattamaan Suomen maajoukkueen menestykseen? Tuskin. Siellä tarvitaan jotain muutakin kuin f-sanan viljelyä ja hyvää psyykkausta.
Yksi kysymys on kokonaan se, onko Jukka Jalonenkaan oikea mies maajoukkueen peräsimeen. Ei sillä, etteikö Jukan kanssa voitaisi pärjätä, mutta onko se resurssien hukkausta? Kiekko-Aamulehden Kirvesmies-kolumnisti totesi taannoin, että on parempi että Jalonen keskittyy maajoukkuepelaajien kehittämiseen jossain seurajoukkueessa. Maajoukkue tarvitsee paljon kipeämmin uutta pelaajasukupolvea kuin uutta valmentajaa.
Miehen, joka on tehnyt Ville Leinosta jääkiekkoilijan, on parasta pysyä siinä roolissa missä on paras. Eri asia on sitten, missä organisaatiossa se tapahtuu. Jalosen perässä varmasti juoksevien Jokerien ja IFK:n maine nuorten pelaajien esiintuojina on lähes legendaarinen*
Muista kotimaisista ei kannata edes keskustella. Hannu Jortikka ei ole tarpeeksi kiltti, Kari Jalonen ei osaa muuttaa ketjuja edes kerran kuussa, saatikka sitten kerran pelissä ja noh, siinähän ne vaihtoehdot sitten olivatkin.
GM Kurri voisi ottaa puhelimen kauniiseen käteen ja soittaa Kanadaan. Siellä on tukuittain hyviä, ja Sheddeniä arvostetumpia ja parempia valmentajia, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet NHL:ssä paitsioon tai ovat tilapäisesti työttöminä. Mahdollisuus nousta parrasvaloihin kotimaassa järjestävissä MM-kisoissa 2008 tai kotoisissa olympiakisoissa Vancouverissa 2010 kiinnostaa varmuudella useampaakin henkilöä. Muitakin kuin Sheddeniä. Kontaktit pitäisi Kurrin kautta olla valmiina, soitellen sotaan ei tarvitse lähteä.
Sillä ei ole mitään merkitystä, tunteeko hän suomalaiset pelaajat vai ei. Jokainen tuntee Mikko Koivun, Joni Pitkäsen ja Miikka Kiprusoffin. Ei Curt Lindströmkään tuntenut suomalaisia kun tuli Leijonien päävalmentajaksi. Ja ainahan voi valita valmentajan, jolla on jo kokemusta Euroopasta. Dave King on kirosana Suomessa, mutta miten olisi Eisbären Berliniä valmentava Pierre Page?
Valinnassa pitää olla avoin ja unohtaa turhat läpinät siitä, että Suomessa on laadukkaita valmentajia. Suomi on ottanut ennenkin ulkomaalaisten valmentajien kanssa suuria askeleita eteenpäin, miksi ei ottaisi nytkin?
Kunhan vain jätätte Ken Hitchcockin rauhaan.
