Kaudella 2002-2003 Tampa oli parantanut edelliskaudesta suoritustaan ja oli päässyt 7 vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin. Bolts pudotti Capitalsin ja selviytyi ensimmäistä kertaa toiselle kierrokselle. Tuleva Stanley Cup-mestari New Jersey Devils oli kuitenkin liian kova vastus ja Boltsin kausi päättyi. Tärkeintä oli kuitenkin se, että joukkue sai elintärkeätä kokemusta pudotuspeleistä sekä joukkueen pelityyli sisäistyi pelaajiin. Seuraavana kesänä joukkue ei juuri muuttunut, joten ryhmän oli helppo lähteä eteenpäin uuteen kauteen.
Allekirjoittanut kirjoitti viime lokakuussa kauden avauskolumnissaan:” Vaikka joukkue pääsi (edellisellä kaudella) mukaan pudotuspeleihin, ei vielä kannata aloittaa mestaruuslippisten tilausta, tai varaamaan paraatiajankohtaa Tampan viranomaisilta.” Niinpä. Tosin se joka väittää tietäneensä NHL-mestarin viime lokakuussa, on parasta tuoda kirjallinen vakuutus asiasta.
Tampa aloitti kauden usealla voitolla mutta niitten jälkeen tuli lama. Joukkue kynti alamaissa loppusyksystä, mutta onneksi, nyt voidaan niin sanoa, johtoporras ei tehnyt mitään radikaalia. Valmentaja John Tortorella uskoi systeemiinsä ja se tuotti tulosta.
Joukkueen pelitapa on nykykiekkoon hyvin piristävä poikkeus. Aktiivinen luistelu ja karvaus hyökkäyksessä, tiukka sekä tarkka puolustus, nopeat vastahyökkäykset omalta alueelta. John Tortorella sanoikin syksyllä The Hockey Newsin haastattelussa:”En edes osaa valmentaa trappia”.
Joukkuetta siivitti menestykseen se, että oikeastaan kukaan ei ollut loukkaantunut vakavasti kauden aikana. Mikäli usea pelaaja olisi ollut pitkään sivussa, tuskin Tampa olisi tällä hetkellä tässä tilanteessa. Kauden edetessä joukkue vain siirteli pelaajia farmin ja show:n välillä. Trade-deadlinella hankittiin kokemusta Columbuksesta, Kannun Dallasissa vuonna 1999 voittaneen Darryl Sydorin muodossa. Sydor toi joukkueeseen lisää kiekollista taitoa siniviivalle ja kokemusta pudotuspeleistä.
Matka kohti Kannua
Pudotuspeleissä Islanders sekä Montreal kaatuivat helpohkosti. Flyers pisti vastaan pahiten, mutta Tampa selätti veteraanijoukkueen seitsemännessä pelissä. Ligtning meni aina johtoon ottelusarjassa, mutta Philly tuli tasoihin.
Lopulta seitsemännessä pelissä Fredrik Modin iski toisessa erässä 2-0 maalin ja Tampa piti johtonsa ottelun loppuun asti vaikka Kim Johnson kavensi vielä Flyersille.
SC-finaaleissa Calgary sen sijaan oli alussa johdossa ja Tampa tuli perässä tasoittaen tilanteen jokaisen Calgaryn voiton jälkeen.
Kuudennessa ottelussa Calgarylla oli voiton avaimet käsissään, joukkueen pelatessa vielä kotikentällään Pengrowth Saddledomessa. Ottelu päättyi tasatilanteeseen 2-2 60 minuutin jälkeen. Ensimmäinen jatkoerä pelattiin kokonaan ilman merkintöjä. Toisen jatkoerän alussa, ajassa 80.33, Saddledome hiljeni täysin. Tampan piskuinen Martin St.Louis iski jatkoaika-maalin ja vei joukkueen seitsemänteen otteluun.
Calgary lyötiin tässä ottelussa täydellisesti. Flames ei enää jaksanut nousta seitsemänteen otteluun täysillä, kun Bolts sai uutta energiaa ja hallitsi selvästi seitsemättä ottelua.
Flames oli lyöty ja Tampa hallitsi viimeistä finaalia luoden maalipaikkoja. Calgary pyristeli mukana ja vain Miikka Kiprusoff piti pintansa ettei Tampa olisi karannut selkeään johtoon. Craig Conroyn tehtyä kavennusmaalin Flamesille joukkue taisteli ottelun loppuun, mutta se ei enää riittänyt. Tampa Bay Lightning on Stanley Cup-mestari vuonna 2004.
Vaikka joukkueet eivät myönnäkään mitään, niin pelaajat olivat aivan puhki finaalisarjan puolessavälissä. Lämmin sää, huono jää ja kova tempo otteluissa syövät keneltä tahansa eväät taisteluun. Tampan pelaajat olivat lopulta kovempia. Iginla & Kiprusoff eivät pärjänneet Richardsille, Lecavalierille, St.Louisille, Fedotenkolle ja Khabibulinille.
Yksinkertaisesti paras
Tampa oli tämän kauden paras joukkue. Piste. Se voitti oman divisioonansa, Itäisen konferenssin ja Stanley Cup-kannun. Joukkue pelasi läpi kauden erinomaisesti ja voitti silloin kuin piti. Moni sanoi, että Tampa ei ole jääkiekkojoukkue, koska sillä ei ole paljoakaan faneja tai että Floridassa ei ole jääkiekkokulttuuria.
Jääkiekkojoukkue on aina jääkiekkojoukkue, vaikka sillä ei olisi ainuttakaan fania. Calgaryssä ehkä juhlittaisiin enemmän, mutta Tampan kannattajat osaavat varmasti juhlia. Jokainen omalla tavallaan.
Tuleva kausi on mielenkiintoinen. Siis kun NHL:ää taas pelataan. Pystyykö Tampa jatkamaan samalla tasolla, vai romahtaako se? Jo tällä kaudella joukkue otettiin vakavasti, mutta nyt kaikki haluavat päästä voittamaan hallitsevan mestarin.
Mikäli Tampa seuraavalla kaudella jatkaa samalla tavalla, jatkossa monet ottavat joukkueen vakavammin.
Palikat menestymiseen ovat olemassa. Venäläismaalivahti Nikolai Khabibulin palaa Tampaan kun joukkue ilmoitti käyttävän option maalivahdin sopimuksesta. Option arvo on 6,5 miljoonaa dollaria.
Runkopelaajien sopimukset loppuvat tähän kauteen, joten GN Jay Feasterilla onkin aikamoinen urakka saadakseen pelaajien nimet sopimukseen. Martin St.Louisin 1,5 miljoonan dollarin sopimus saanee isomman korotuksen kuin 10 %. Ja seitsemännessä finaalissa kaksi maalia tehnyt Ruslan Fedotenko tuskin jatkaa 950 000 dollarin palkalla.
Tampan pelaajabudjetti oli päättyneellä kaudella kaikenkaikkieen 37,5 miljoonaa dollaria. Budjetti nousee väkisinkin ylöspäin, mutta toivottavasti järkevästi nostaen. Joukkueen tähdet ja mestaruuden takaajat ovat palkkansa arvoisia. Vai kuulostaako omituiselta, kun Lecavalierin, St.Louisin sekä Richardsin yhteenlaskettu palkka on Teemu Selänteen palkka? Halpoja pelaajia, sanon minä.
Dave Andreychuk voi lopettaa pitkän uransa, mutta muista muutoksista ei osaa sanoa vielä kukaan mitään. Toivottavasti Jay Feasterilla on juhlien jälkeen selkeät suunnitelmat, kuinka pitää joukkue kasassa tulevina vuosina.
Kiitos pitkästä kaudesta. Kiitos Tampa Bay Lightningille. Bolts-toimitus vaikenee uuden kauden alkuun saakka.
