Mielipide

Christina Andersson: ”Pressa, lätkä ja isänmaa”

MAAJOUKKUE / Kolumni
Kaksitoista vuotta sitten pressavaalien toisella kierroksella olivat vastakkain Tarja Halonen ja Esko Aho. Kannatus oli varsin tasaista ja kummallakin oli mahdollisuus onnistua rekrytointiprosessissa ja päästä Anssi Salmelan sulosyleilyyn.

Mutta sitten tuli ratkaiseva kysymys: "Mitä jääkiekkojoukkuetta kannatat?". Esko Aho vastasi ensin ja kertoi kannattavansa Tapparaa. Tapparaa! Eihän presidentti voi kannattaa Tapparaa tai muutakaan liigajoukkuetta.

Sitten tuli Tarja Halosen vuoro ja hän vastasi presidentillisen miehekkäästi kannattavansa Suomen maajoukkuetta. Taivas varjele! Se oli siinä. Halosen ilmaveivi kutisti Ahon rusinaksi ja sinne menivät Eskolta ratkaisevat äänet.

Urheilu ja erityisesti jääkiekko ovat isänmaallisuuden viimeisiä lippulaivoja. Maamme-laulu soi, ristikuvioiset kasvomaalaukset hehkuvat ja sinivalkoiset peruukit tutisevat kun Suomi-armada lipuu jäällä kohti uusia uljaita voittoja.

Siksi onkin aiheellista hieman pohtia: Kuka ehdokkaista olisi paras lätkäpressa?

Presidentit ja muut arvokkaat henkilöt patsastelevat mielellään suurissa finaaleissa urheilupomojen rinnalla. Tähän galleriaan sopisi parhaiten Timo Soini edustamaan suomalaista jääkiekkoeliittiä Kalervo Kummolan ja Timo Jutilan rinnalle. Mutta Soinihan on Bluesin kannattaja. Mahtaako kuitenkaan kannattaa Suomen maajoukkuetta yhtä suurella sydämellä kuin Halonen?

Eräs lätkäjätkä kerran tokaisi, että "jääkiekossa ei ole rasismia, kun joukossa ei ole yhtään neekeriä". Jääkiekossa liigatasolla merkittävimmät vähemmistöjen edustajat ovat Toni Söderholm ja Camilo Miettinen. Riittäisikö Eva Biaudet'lle mielenkiintoa jääkiekon saralla? Nousisiko Eva barrikaadeille vaatimaan vähemmistöille paikkaa maajoukkueessa?

Entä Sauli Niinistö? Kannattaako hän Jokereita, kun Hjallis on kampanjapäällikkönsä? Vai kuitenkin TPS:aa, kun on kotoisin sieltä Salon puolesta? Entä Väyrysen Paavo? Varmaankin Kärppien kannattaja. Pohjoisen miehiä ja muutenkin puolen Suomen Paavo.

Eduskuntavaaleista pääministerivaaleja yrittänyt Mari Kiviniemi puki hädissään viime metreillä HIFK:n paidan päälleen ja toivoi, että se toisi Maalaisliitolle... siis Keskustalle... stadilaisten äänet. Ei tuonut. Mutta yrittääkö Kiviniemen tapaan töölöläinen Paavo Lipponen samaa? Nähdäänkö Lipponen Jaskan grillin jonossa Hexi Riihirannan pelipaidassa?

Pekka Haavisto on ilmoittanut olevansa formulafani. Mitä isänmaallisuutta se on? Onko edes Kimi-fani tai kannattaako Kovalaista? Kannustaisiko Haaviston presidenttiys homoseksuaalisia urheilijoita tulemaan ulos kaapista? Sari Essayah on urheilunaisia, mutta lätkäkatsomon meno saattaa olla liian jumalatonta touhua hänelle.

Paavo Arhinmäen kanssa olen jopa hoilannut kannustuslauluja Jokereille – tosin Pasi Rautiaisen aikaan – ja lukenut hänen toimittamiaan Idän kaiku -kannatus- ja mielipidelehtiä. Intohimoinen urheilumies siis on Arhinmäki. Mutta Paavo on kuitenkin jalkapallomiehiä... eikä edes suomifudis ykkösenä (mutta se on toki ymmärrettävää). Arhinmäenkin voi helposti nähdä lehtereillä tykittämässä nuuskaa huulen alle Jutin kanssa, että siinä mielessä hyvää pressamateriaalia.

Jääkiekko markkinoi itseään isänmaallisuudella ja miehisyydellä. Tilaa ei jää pehmeille arvoille. Mainoksessa äiti ja lapset jäävät ikävissään kotiin, kun isä lähtee sotisovassa yön selkään. Isä istahtaa joukkojen kuljetusautoon muun upseeriston (lue: toimittajat) kanssa, perässä marssivat sotilaat – jääkiekkomaajoukkue.

Mutta mikä on kansallisen urheilun merkitys globaalistuvassa maailmassa? Mauno Koivisto taisi sanoa aikoinaan, että kansalliset tunnukset voitaisiin poistaa ja urheilijat voisivat edustaa itseään, lajiaan ja mahdollista seuraansa.

Pressiklubin kommentaattori Jussi Lähde tokaisi, että hän viis veisaa jääkiekkomaajoukkueen menestyksestä, kunhan vain Ilves voittaisi Suomen mestaruuden.

Kysytte tietysti mitä mieltä itse olen? No, olen hyppinyt kansainvälisissä lätkäturnauksissa sinivalkoiset tupsut tukassa, joten repikää siitä. Silti mietin, että suomalaisella liigakiekolla olisi loistava mahdollisuus tehdä globaalia bisnestä. Rakentaa kiinnostava urheilutuote, joka tuo vientituloja maahan.

Se olisi tosi isänmaallisuutta, mutta vaatisi luovaa irrottautumista pysähtyneestä suomihegemoniasta. Kysymys kuuluu: Kuka uskaltaa voittaa isosti? Vienninedistäjänä toimisi ei vähempää eikä enempää kuin Suomen Tasavallan Presidenttí. Se, viennin edistäminen, nimittäin kuuluu presidentin toimenkuvaan.





» Lähetä palautetta toimitukselle