JYP - IFK
KOO - SPO
PEL - TPS
SAI - TAP
BOS - STL 2.00
NYI - NJD 2.00
NYR - CHI 2.00
TBL - TOR 2.30
NSH - WPG 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - LAK 3.30
Mielipide

Brandon Gormley – loistoa ilman häikäisyä

NHL / Kolumni
QMJHL:n ykköstähdeksi rankattu puolustaja Brandon Gormley hakee kesän varaustilaisuudessa tosissaan jopa parhaan puolustajalupauksen titteliä. Kanadalaisnuorukainen ei ole pelityyliltään jääkiekon näkyvintä sorttia, vaan on kerännyt kannuksensa eleettömän varmalla virheettömyydellään.

Murray Riverissä syntynyt kanadalaisnuorukainen Brandon Gormley on pelaaja, jonka pelityyliä voitaisiin parhaiten kuvata sanalla "turvallinen". Näyttävyyden ja räväkkyyden ohella kaivataan myös pelaajia, jotka osaavat käyttää älyään ja rauhoittaa peliä. Gormley ei ole tähän mennessä loistanut pistepörssien kärjessä, eikä sitä ehkä tee jatkossakaan, mutta voittajaksi voidaan kulkea myös toista reittiä.

Kaikki toimitusjohtajat eivät hae ensisijaisesti pelaajaa, joka on varma ja turvallinen. Nuorukaisia varattaessa täytyy kuitenkin muistaa, että joskus Gormleyn tyylisen, hyvin todennäköisen tulevan runkopelaajan, valitseminen voi auttaa joukkuetta paljon enemmän kuin uhkapeli juuri täysikäiseksi tulleilla taikurioppilailla. Mutta tuleeko Gormleystä enemmän kuten esikuvansa Nicklas Lidström, vai kolmosparin ja katsomon välillä tasapainotteleva harmaa seurantaoppilas?

Valittiin QMJHL:een ykkösenä

Gormley on kotoisin samasta kylästä kuin nykyinen Dallas Starsin tähti Brad Richards. Pelaajien välillä on enemmänkin yhteistä, sillä Richardsin perhe toimi myös Brandonin lapsenvahtina tämän ollessa pieni. Ei olekaan ihme, että reilut kaksitoista vuotta vanhempi keskushyökkääjä oli pikkuisen Brandonin idoli kiekkouran alussa. Myöhemmin Brandon seurasi Bradin reittiä jääkiekon suhteen päästessään Notre Dame Houndsin kiekkolinjalle collegeopinnoissaan.

Kyseinen reitti ja kova harjoittelu kannatti, sillä Gormley varattiin kuusitoistavuotiaana QMJHL:n varaustilaisuudessa 2008 ensimmäisenä valintana Moncton Wildcatsiin.

Monctonissa ja koko junioriliigassa nuorukainen teki vaikutuksen nopeammin kuin osattiin odottaa. Gormley nousi jo tulokaskaudellaan 2008–2009 joukkueensa puolustuksen kärkinelikkoon, vaikka monet liigaa jo pari vuotta pelanneista vanhemmista kilpakumppaneista olivat etenkin fysiikassa loikan edellä 16-vuotiasta nuorukaista. Se ei kuitenkaan estänyt Gormleyn nousua. Kenties lähimpää läpimurtoa seurasi joukkueen valmentaja Danny Flynn.

– Olen aina uskonut että 16-vuotiaalle tämä sarja on todellinen haaste, mutta vielä kun otetaan huomioon isot minuutit vakioroolissa puolustajana, se on kova juttu. Saatat pelata tammikuussa 21 vuotta täyttävää pelaajaa vastaan ja se on tässä iässä iso kuilu. Kun Gormley tuli mukaan, odotimme että hän saattaisi päästä viidenneksi pakiksi, mutta jo parin viikon sisällä hän oli napannut kakkosparista paikan, eikä antanut sitä pois. Brandon vain paransi pitkin kautta, Flynn muistelee.

Pisteitäkin Gormleylle kertyi ensimmäisen kauden aikana 27 kappaletta 62 ottelussa. Varsinainen dominointi hyökkäyspäässä oli muiden heiniä, mutta tärkeintä oli Gormleyn luotettavuus ja rauhallisuus tilanteessa kuin tilanteessa. Etenkin omalla puolusalueella pelattaessa huomio kiintyi Gormleyn älykkäisiin ratkaisuihin ja kykyyn rauhoittaa peliä. Moncton Wildcats menestyi puolustuksellisesti myös joukkueena. Se teki Quebecin junnuliigan ennätyksen päästäessään vain 149 maalia runkosarjassa. Pudotuspeleissä tahti riitti toiselle kierrokselle asti. Gormley keräsi 10 pudotuspeliottelussaan neljä pistettä.

Toinen kausi nousukiitoa

Vuonna 2009 Gormley noteerattiin myös kansainvälisellä tasolla. Vuoden 2009 Ivan Hlinkan muistoturnauksessa puolustaja oli hallitseva pelaaja ja se johti kutsuun myös 20-vuotiaiden maajoukkueen valintaleirille. Kisoihin asti taso ei vielä riittänyt, mutta 18-vuotiaiden MM-kisoissa nuorukainen toimi varakapteeninä kultaa voittaneessa joukkueessa.

Seurajoukkueessa menestys oli edelliskautta parempi niin yksilönä kuin joukkueenakin. Tuloksena oli 43 pistettä 58 ottelussa runkosarjassa. Pudotuspeleissä kävi tällä kertaa vielä paremmin, kun 17 pistettä 21 ottelussa auttoi osaltaan viemään joukkueen loppuun asti. Moncton juhli QMJHL:n mestaruutta, eikä vähiten Gormleyn hienon monipuolisen pelin ansiosta. Tuloksena oli henkilökohtaisella tasolla myös valinta liigan kakkostähdistöön. Kuinka pitkälle nuorukaisen taidot riittävätkään?

– Kun hänen kokemuksensa karttuu, tulee hänen kosketuksensa kiekkoon ja taitotasonsa vain paranemaan ja paranemaan. Hän on ollut erittäin luotettava ja tasainen apu joukkueellemme. Hän on iso, vahva jannu, joka pitää kunnostaan hyvää huolta. Kuten useimmilla junioripelaajilla, voimaa tarvitaan lisää – hän on reilut 185 senttiä pitkä, lähestymässä 190 senttiä ja runkooon tarvitaan vielä runsaasti lisää täytettä, valmentaja Flynn pohdiskelee.

– Hänellä on erinomainen peliäly, Brandon tajuaa luonnostaan milloin voi rauhassa katsoa tilannetta ja milloin pitää vain pelata kiekko nopeasti pois. Hänen kiekollinen vaistonsa ja itsevarmuutensa ovat oivat lähtökohdat oppimiselle ja kehittymiselle paineen alla. Lisää pelejä ja kokemusta vain plakkariin, Flynn jatkaa valmennettavansa analysointia.

Yksi ydinkysymyksistä on myös varaustilaisuuden jälkeinen pelipaikka, jatkaako vielä junioreissa vai yrittää hypätä suoraan NHL:ään? Viime vuosina on nähty kesällä varattujen puolustajalupausten siirtyvän suoraan samana syksynä NHL:ään, mutta se ei ole välttämättä pelaajan kehityksen kannalta paras ratkaisu. Tyler Myersin esimerkki ei ainakaan heikennä yhden lisäjuniorivuoden pelaamista lahjakkaimpienkaan pelaajien kohdalla.

Varman päälle vai koko potti?

Etukäteisarvioissa varaustilaisuuden kärkinimiä puolustajista ovat olleet Gormleyn ohella OHL-liigan Cam Fowler ja Eric Gudbrandson. Kuka heistä varataankaan lopulta ensimmäisenä puolustajana, ja kuka heistä onkaan lopulta se kannattavin valinta?

Vaikka ISS rankkaa Gormleyn kolmikosta korkeimmalle, niin hänen huippupotentiaalinsa ei ole aivan yhtä korkea kuin OHL-kaksikon. Videopelien kansikuvaa tai fanimyynnin ykköstykkiä rennosta nuorukaisesta tuskin koskaan tulee, mutta toisaalta kyseessä on triosta todennäköisin pärjääjä. Lupaus itse ei ole antanut ennakkorankingien hämätä keskittymistä kiekkoon.

– Ei siihen oikein kannata kiinnittää huomiota. Jokaisella on mielipiteensä pelaamisestani, joten on vain mentävä ja tehtävä parhaansa ja jätettävä miettimättä mitä skoutit ja rankkaukset lehdissä sanovat, toteaa vaatimaton Gormley tilanteesta.

Kun varaustilaisuus koittaa, Gormleyn vuoroa ei välttämättä tarvitse kauaa odottaa. Vaikka Fowler ja Gudbrandson livahtaisivat sädekehänsä turvin nuorukaisen ohitse, on esimerkiksi viidentenä ja kuudentena varaavilla NY Islandersilla ja Tampa Bay Lightningilla selkeä tilaus nuorille luottopakeille kannattelemaan organisaation takalinjoja tulevina vuosina.

Lähteet: tsn.ca, hockeysfuture.com, nhl.com, moncton-wildcats.com, nhl.fanhouse.com & thehockeywriters.com

» Lähetä palautetta toimitukselle