Näin se eteni
Blues lähti joulutauolle voitettuaan TPS:n 5-2. Sitä ennen oli ollut kolmen vieraspelin putki - mukana lokakuulta siirretty HIFK-ottelu. Vierasotteluista saldoksi tuli voitto Ilveksestä, tappiot Ässille ja HIFK:lle.
Joulutauon jälkeen Jarmo Myllys pelasi kaksi nollapeliä peräkkäin, SaiPaa ja Lukkoa vastaan. Sen jälkeen suunta kääntyi, ja erityisesti johtoaseman pitäminen oli hankalaa, mikä näkyi erityisesti JYP:iä ja Tapparaa vastaan vieraspeleissä, molemmat Blues hävisi, vaikka johti kahdella maalilla.
Väliin mahtui voitto HIFK:sta, joka pelasi silloin ensimmäisen kerran Alpo Suhosen komennuksessa. Seuraavaa voittoa edelsi sitten neljä voitotonta ottelua, HPK kaatui lukemin 5-4 kahden alivoimamaalin turvin.
Seuraavissa otteluissa oli vastustajan vuoro tehdä alivoimamaaleja, viiden ottelun aikana niitä tuli kolme, ja kaikki ottelut päättyivät Bluesin maalin häviöön. HIFK:lta Blues sai pisteen, Lukolta kaksi, ja olympiatauko alkoi nöyryyttävällä Ilves-häviöllä 2-6.
Olympiatauon jälkeen jäljellä oli kahdeksan ottelua. Blues oli edelleen viivan yläpuolella, mutta piste-ero oli kaventunut huimasti. Ilves ja JYP olivat myös mukana taistelussa, ja yhden olisi jäätävä rannalle putotuspeleistä.
Blues voittikin kolme ottelua peräkkäin tärkeään paikkaan, maukkaimpana voitto Jokereista 2-1. Myös JYP:ltä Blues otti pisteet neljän pisteen ottelussa. Pelicansille tuli tappio vieraissa, ja Tappara kaatui TV-ottelussa.
Viimeisen viikon torstaina Blues putosi viivan alle maalieron takia, kun HPK voitti Rinkelinmäellä. Ratkaisuksi koitui TPS-ottelu Turussa, jossa Blues nousi voittoon kolmen maalin tappioasemasta. Samaan aikaan JYP sai pisteen Tapparalta, joten Blues oli taas edellä. Viimeisellä kierroksella playoffs-paikka oli omissa käsissä, ja Blues voittikin vajaamiehisen Ässät helposti. Blues ja Ilves jatkoon, JYP lomalle.
Jokaisessa playoffottelussaan Blues teki avausmaalin, muttei pystynyt pitämään johtoaan millään kerralla. Tappara meni lopulta jatkoon voitoin 3-0, ja Bluesin kausi päättyi siihen. Jan Calounia lukuunottamatta joukkue kesti tappion. Tsekkitähti taklasi Esa Pirnestä sääntöjen vastaisesti kyynärpäällä, tuloksena ottelurangaistus, ja Caloun joutuu aloittamaan ensi kauden vasta neljännessä runkosarjaottelussa.
Maalivahdit
Jarmo Myllys oli parhaimmillaan runkosarjan lopussa, ja osittain sitä voi selittää Mika Oksan loukkaantuminen. Näin ollen takaa ei ollut paineita keneltäkään toiselta maalivahdilta, koska Jaakko Valkamasta tai Ari-Pekka Tehirannasta ei vielä ole liigatasolle.
Myllys oli kuitenkin tilastojaan parempi maalivahti. Mika Oksan paremmat tilastot johtuvat myös siitä, että hän pelasi enemmän heikompien listalle. Loppujen lopuksi Oksa putosi viralliselta maalivahtilistalta, koska ottelut jäivät vähälle loppukauden loukkaantumisen takia.
Puolustus
Bluesin akilleen kantapää viime kaudella. Jiri Vykoukal oli suuren osan kautta loukkaantuneena, ja muutenkin hän ei ollut sataprosenttisessa kunnossa koko kautta. Cory Murphy oli hyökkäyspäässä hyvä, mutta puolustuspäässä liian heiveröinen. Arto Laatikainen ja Juha Gustafsson onnistuivat myös kohtuullisesti. Pahin pettymys oli Tero Määttä, jonka kautta tosin sotki armeija. Juuri kolmikko Määttä-Murphy-Hedberg-kolmikko oli usein esillä vastustajien tehdessä maaleja. Näistä jälkimmäinen poistuikin Bluesista kesken kauden Ruotsin Timråhon, mutta sielläkin oli epäonnea, sillä loukkaantuminen aivan alkuun esti pelaamisen.
Hyökkäys
Viime kaudella maalinteko oli paljon suurempi ongelma. Jan Caloun teki Bluesin yhden kauden piste-ennätyksen kovalla loppukauden tahdillaan. Caloun voitti myös runkosarjan syöttöpörssin - neljä syöttöpistettä viimeisessä ottelussa takasivat sen.
Kesken kauden tulleet Mike Stapleton ja Ladislav Kohn hyytyivät loppua kohden. Varsinkin Kohn oli todella vaisu pudotuspeleissä, olikohan vaikutusta sillä, että mies lähti Detroitiin heti kauden päätyttyä.
Kapteeni Valeri Krykov pelasi hienon kauden, tuloksena yli 20 maalia. Muista hyökkääjistä Markku Hurme ja Teemu Elomo on syytä mainita. Elomon huppuhetket osuivat kauden puoliväliin, Hurmeella taas loppukauteen.
Taistelevasta osastosta Kari Kalto ja Timo Hirvonen pelasivat normaalit kaudet. Mikael Jämsänen, Janne Seva ja Miika Elomo olivat pettymyksiä. Jälkimmäinen otti turhia jäähyjä paljon, ja oli myös melkoinen tuhlaajapoika.
Jatko
Ensi kaudeksi Bluesiin liittyvät Sebastian Sulku, Rami Alanko, Olli Ahonen, Juha Ylönen ja Marko Tuomainen. Tärkein varma poistuja on Krykov, joka suuntaa Timråhon. Myöskään Jermu Pistoa ei nähtäne ensi kaudella, Tero Lehterän jatko on epävarmaa.
Valmentaja Hannu Kapanen jatkaa, samoin Niki Andersson. Allan Measures jää sivuun ja keskittyy parantelemaan niskavammaansa, jonka hän sai kaudella 2000-01.
Yhteenveto
Vaikka virallinen tavoite täyttyikin, oli kausi pettymys. Puolustuksen parantamisen eteen pitää tehdä paljon töitä, ja niin on jo tehtykin. Kausi oli Bluesille jälleen tappiollinen, ja vaikka omistajalle ei rahasta pulaa olekaan, olisi ihan maineenkin kannalta hyvä saada aikaan positiivinen tulos.