TAP - LUK
TOR - WSH 2.30
MTL - ARI 2.30
COL - MIN 4.30
VGK - NSH 5.00
ANA - STL 5.00
VAN - CAR 5.30
Mielipide

Bluesin kevättodistus 2002

LIIGA / Kolumni
Espoon Bluesin kausi oli jälleen varsin rikkonainen. Joukkue vaihtoi valmentajaa aikaisin syksyllä, jonka seurauksena otteet paranivat hetkellisesti. Varsinkin kaksikko Stapleton-Kohn toi peliin aivan uutta uskoa, ja Bluesin hyvä vire jatkui vuodenvaihteeseen saakka, jonka jälkeen pelistä tuli jälleen espoolaisille niin tuttua vuoristorataa. Myös tähtipelaajat paria poikkeusta lukuunottamatta hyytyivät viimeistään kevään playoff-peleissä.

Kevättodistuksen arvosanat ovatkin pääsääntöisesti heikentyneet syksystä. Joukkueen keskiarvoksi menneeltä kaudelta tuli n. 7,25 kun se syksyllä oli n.7,4. Voidaan sanoa, että tietyt pelaajat nostivat tasoaan ja tietyt tippuivat. Lopulta ero ei ollut kuitenkaan suuri verrattuna syksyyn. Tuolla keskiarvolla on kuitenkin vaikeuksia päästä lukioon...

Maalivahdit

#35 Jarmo Myllys 8½

”Jamo” pelasi kaiken kaikkiaan hyvän kauden. Häneen kohdistuivat ennen kauden alkua suuret odotukset, ja mies sai osakseen myös useasti aiheetonta kritiikkiä pitkin kautta. Jopa Ruotsiin palaamisesta kesken kauden puhuttiin. Myllys ei puheista kuitenkaan välittänyt, vaan teki sen minkä pystyi maalin suulla. Heikkoudet kokonsa takia ylös suuntautuvissa vedoissa sekä varauksin myös läpiajoissa. Mailankäsittely maineensa veroista, ja joskus tuntuikin siltä, että Myllys avasi paremmin kuin joukkueen pakit.

Vaikka torjuntaprosentti jäikin varsin vaatimattomaksi, suurin syy siihen oli Bluesin umpisurkea puolustus, jossa Myllykselle ei juuri apuja herunut. Muutoin Myllys osoitti olevansa yhä loistavassa kunnossa oikeaan aikaan. Playoff-peleissä mies piti joukkuetta pystyssä, ja esitti juuri sellaisia otteita, joita häneltä sopi odottaakin. Parhaat pelaajat ovat parhaimmassa kunnossa keväällä, sitä Jamo oli. Ensi kaudella tiukentuneen puolustuksen takana parempi kausi luvassa.

#39 Mika Oksa 8

Oksalle yksi tyypillinen kausi lisää. Mies voisi olla ykkösmaalivahti monessakin liigajoukkueessa, mutta Espoossa hän on jumiutunut kakkosvahdin rooliin. Sai kuitenkin jälleen varsin mukavasti peliaikaa Myllyksen huilatessa välillä, ja hoiti hommansa suhteellisen tyylikkäästi. Sijoittumisessa ajoittain pieniä ongelmia; saisi liikkua enemmän. Toisaalta peittää ison kokonsa ansiosta hyvin, ja on ihailtavan rauhallinen. Espoon maalivahtitilanne on Oksan myötä erittäin hyvä: Oksa on osoittanut pystyvänsä ottamaan torjuntavastuun kovissakin peleissä jo ajat sitten. Ensi kaudella yrittää jälleen haastaa Myllystä.

Puolustajat

#2 Juha Gustafsson 8

Gustafsson paransi otteitaa selvästi verrattuna surkeaan viime kauteen. Nousi jälleen lähelle omaa tasoaan, ja käväisi myös maajoukkueessa. Iso ja vahva puolustaja, joka pelasi ajoittain ihailtavan varmaa oman pään peliä, ja sai aikaan maalinkin. +/- tilasto on miukasti pakkasen puolella, mutta Gustafssoniin homma ei kaatunut. Hän oli yksi joukkueen parhaista, ellei paras pakki; varsinkin omassa päässä. Jos mies säilyy terveenä kesän, voi hän ensi kaudella nousta todella suureen rooliin Bluesin puolustuspäässä.

#3 Jermu Pisto 6½

Jermu Pisto pelasi jälleen lyhyen kauden häntä vaivanneiden loukkaantumisten takia. On vaikea sanoa, kuinka paljon loukkaantumiset vaikuttivat Jermun suorituksiin, mutta kovin hyvin hän ei pelannut. Parhaimmillaan varma oman pään pakki, mutta sitä Pistoa nähtiin menneellä kaudella hyvin vähän. +/- tilasto ei kuitenkaan ole katastrofaalinen, joskaan Pisto ei pelannut kuin 35 ottelua. Pettymys, jota vietiin liian useasti ulos tilanteista. Kiitos Jermulle ajasta Espoossa, ensi kaudella mies ei enää täällä pelaa.

#4 Cory Murphy 8-

Cory tuli joukkueeseen aikaisin syksyllä USA:stä yliopistojoukkueesta, ja joutui ensin pelaamaan ns. try-out jakson, jonka aikana miehen otteet vakuuttivat seurajohdon. Pienikokoinen kanadalainen ei omassa päässä loistanut missään vaiheessa kautta, mutta hyökkäyspäässä asiat olivat toisin. Cory oli Bluesin puolustajien paras pistemies yhdessä Vykoukalin kanssa tehden 24 ( 9+15) tehopistettä. Corylta ei paljoa odotettu eikä hänestä tuskin kovin paljoa myöskään maksettu, joten odotuksiin ja hintaansa nähden voidaan sanoa miehen pelanneen hienon kauden. Myös sitoutuminen joukkueeseen oli huippuluokkaa, ja Cory onkin todellinen asennepelaaja, joka selvästi nauttii Suomessa pelaamisesta. Tällaisia iloisia persoonia joukkue kaipaakin. Hyvä pelikäsitys, mutta osin pienen kokonsa vuoksi jää monesti isompien jalkoihin omassa päässä. Suurimmat vaikeudet ovatkin siellä, ja mies jäi pahasti pakkasen puolelle +/- tilastossa. Jatkaa Bluesissa ensi kaudella, jolloin mahdollisuuksia nousta vieläkin suurempaan rooliin hyökkäyspäässä, mikäli saa hyvän pakkiparin.

#6 Matti Kuusisto 6-

FPS:sta peräisin oleva pienikokoinen mutta yllättän vahva peruspakki täytti tyydyttävästi odotukset. Peliaikaa tuli kenties odotettua enemmän avainpelaajien loukkaantumisten takia, ja hoiti oman hommansa useimmiten kunnialla. Kokemattomuus kuitenkin paistoi otteista, ja Kuusiston suoritukset heilahtelivat pelistä toiseen. Pieneksi pakiksi kiitettävän fyysinen, mutta usein ongelmia vastustajan nopeiden ja teknisten hyökkääjien kanssa, mikä ilmenee surkeasta +/- sarakkeestakin. Pisteitä ei kertynyt yhtäkään.

#12 Niclas Hedberg 5

Niclas pelasi umpisurkean kauden Espoossa. Mies sai reilusti peliaikaa varsinkin kauden alussa osin myös loukkaantumisten takia, mutta esiintyi todella heikosti esittäen hasardinomaisia otteita. Kiekollisena suhteellisen hyvä, tosin laukaus ei päätä huimaa. Suurimmat ja ehdottomasti pahimmat ongelmat omassa päässä ja fysiikassa. Pienikokoinen ja suhteellisen heikko pelaaja. Huono yhtälö puolustajalle. Hedbergiä vietiin kuin rättiä omassa päässä mikäli vastassa oli vähänkin kovemman luokan vääntäjä. Ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi vahva pitämään vastustajia kurissa. Kulmaväännöissä onneton. Pelasi 36 ottelua Espoossa, jonka jälkeen tajuttiin, että on parempi vaihtaa maisemaa. Loppukausi Timråssa elitserienissä. Ei palaa Espooseen ainakaan pelamaan SM-liigaa, ja parempi onkin.

#19 Jani Virtanen 7-

Vähälle peliajalle Bluesissa jäänyt HPK:sta tullut isokokoinen Virtanen pääsee kohtalaisella arvosanalla. Odotuksiin nähden OK kausi. Mitään erikoista ei Virtanen esittänyt eikä toisaalta myöskään juuri tapellut, mikä hänen roolinsa olisi hyvinkin voinut olla. Joukkuepelaaja, jonka yksi tarkoitus oli varmasti myös yritää luoda jonkinnäköistä pelotetta siltä varalta, että esim. Calounia olisi yritetty vahingoittaa. Väläytteli ajoittain ja pelasi myös hyökkääjänä. Jakeli muutaman komean niitin, mutta ei ollut näkyvässä roolissa ainakaan kauden loppua kohden. Jatkaa joukkueessa, mutta rooli ei voi olla iso ensi kaudella.

#21 Tero Määttä 5+

Kauden totaalinen floppi. Epäonnistui lähes kaikessa mahdollisessa. Edelliskausi meni kenties vähän liiankin hyvin, sillä tällä kaudella nähtiin aivan erilainen Määttä. Aiemmin varmasta ja hyvähermoisesesta pakista oli tullut pujottelukeppi. Voi tosin olla, että armeija häiritsi liikaa. Sama ilmiö nähtiin edelliskaudella Juha Gustafssonin tapauksessa. Määttä oli yksi joukkueen huonoimmista pakeista, joskin ehkä hieman paransi loppua kohden. Kankea eikä pysynyt vikkelämpien hyökkääjien perässä lainkaan. Lisäksi kiekollinen peli ontui pahasti. Nämä näkyvät myös miehen surkeassa +/- saldossa. Jatkaa Bluesissa, ja ensi kaudella onkin parannettava melkoisesti. Tämä saattaa hyvin olla myös mahdollista ehjän harjoituskauden jälkeen muistaen miten kävi myös Gustafssonille. Ainakaan huonommin ei juuri voi enää pelata.

#42 Arto Laatikainen 7½

Oli kauden loppupuolella yksi joukkueen parhaista puolustajista, mutta varsinkin alussa peli tökki ja pahasti. Ei esiintynyt kovin hasardinomaisesti kuten esim. Hedberg ja Määttä, mutta oli kovin näkymätön kaikin tavoin. Nousi keväällä suurempaan rooliin, ja kaikesta huolimatta voidaan todeta, että Espoon oma kasvatti oli tärkeä lenkki puolustuksessa myös syksyllä loukkaantumisten keskellä. Laatikainen on pelannut nuoresta iästään huolimatta jo pitkään edustusjoukkueessa eikä juuri koskaan pettänyt. Todellista läpimurtoa saadaan ilmeisesti kuitenkin yhä odottaa. Se saattaa olla jälleen kerran ensi kaudella edessä, tai sitten ei. Jatkaa siis Bluesissa, ja hyvä niin. ”Lada” on joukkueen runkopelaajia. Aplodit voisi miehelle antaa myös hyvästä +/- saldostaan, joka on niiden harvojen joukossa Bluesista, jotka yltävät plussan puolelle.

#51 Jiri Vykoukal 8-

Joukkueen sielu ja taistelun ruumiillistuma kärsi jälleen kerran loukkaantumisista ja ilmeisesti syynä oli tuttu nivunen. Myös jonkinlaisista lonkkaoireista puhuttiin, mutta varmuutta on vaikea sanoa. Tosiasia kuitenkin oli, että miehen kausi oli jälleen loukkaantumisten sävyttämä, vaikka ennen kautta Jiri uhkui energiaa ja toivoi loukkaantumisten olevan lopulta historiaa. Pelasi kuitenkin 41 ottelua, joissa teki jälleen kelpo määrän pisteitä.

Kumma kyllä, tällä kertaa voidaan sanoa Jiristä samaa kuin Murphystä: oma pää ei hoitunut kunnialla. Yleensä Vykoukal on ollut rautaa kaukalon molemmissa päissä, mutta nyt näytti siltä, että mies oli ajoittain suurissakin vaikeuksissa omassa päässä ja varsinkin kulmissa. Hyökkäyksellisesti hänen merkityksensä on valtava jo pelkästään senkin takia, että hän on ylivoimaisesti paras avaamaan peliä joukkueesta. Jirin nopeita pystysyöttöjä kaivataan pelin kääntämisessä ja tilanteiden luomisessa. Lisäksi hänen merkityksensä ylivoimapelissä on valtava, sillä Vykoukalin veto on todella kova ja tarkka. Vaikka jäikin niukasti miinuksille, voidaan Jirin panoksen sanoa jälleen olleen valtava. Hänen merkityksensä joukkueelle on jopa yllättävän suuri. Yksi kausi sopimusta jäljellä eli jatkaa ensi kaudella, ja toivottavasti pääsee pelaamaan täydessä iskussaan mahdollisimman monessa pelissä. Vykoukal on tärkeä lenkki mahdollisessa menestyksessä.

Hyökkääjät

#9 Teemu Virkkunen 5-

Kuka? Näin voisi ulkopuolinen kysyä. Virkkunen pelasi kenties elämänsä huonoimman kauden. Hän jäi täydellisesti unholaan eikä mies voi syyttää edes peliaikaa, sillä sitä hän kyllä sai peliesityksiinsä nähden liiankin paljon. Harjoitusottelut lupailivat parempaan kautta ja Tamminenkin puhui miehen kohdalla ”kanuunakaudesta”, mutta tosiasiassa Virkkusen otteista olivat kanuunat kaukana. Kanuunakausi saattoi olla kyseessä, jos sillä viitataan krapulaan. Virkkusesta huokoi uskon puute ja tietynlainen asennevamma läpi kauden. Aivan kuin häntä ei olisi pelaaminen kiinnostanut. Lisäksi mies ei saanut hyökkäyspäässä aikaan juuri mitään. Edelliskaudella hän oli yksi ehdokkaista voittamaan jopa parhaan tulokkaan palkinnon, ja pelasi kakkosylivoimaa. Suuri romahdus oli ilmiselvästi tapahtunut kesän aikana. Syitä on vaikea arvailla, mutta Virkkusen voidaan sanoa olleen joukkueen huonoin hyökkääjä. Hyötyä hänestä ei joukkueelle ollut. Yksi tehty maali kertoo kaudesta jo aika paljon. Jatkanee Espoossa, mutta on vaikea ymmärtää miksi.

#11 Jan Caloun 9+

Calounista tuli sittenkin joukkueen paras ja tärkein pelaaja koko kautta ajatellen. Hyökkäyksen ratkaisut pelattiin lopulta hänen kauttansa, ja ketju Caloun-Stapleton-Kohn oli hetken kenties koko liigan paras. Tosin puolustuspelaaminen ei kyseisiltä herroilta kovin hyvin onnistunut, jonka takia ketju rikottiin. Sama pätee Calouniin. Hyökkäyspäässä mies on arvaamaton ja erittäin vaarallinen, puolustuspäässä kesy. Toisaalta voidaan todeta, että puolustuspelaaminen parani tällä kaudella. Calounia peluutettiin jopa alivoimalla, ja toisinaan hän pelasti maaleja heittäytymällä kiekon eteen alimpana miehenä. Tämä on osin uutta Calounia. Myös kiukuttelu jäi vähemmälle, vaikka vanhat heittäytymiset ovatkin vielä tallella.

Alkusyksystä Caloun keskittyi syöttelyyn, mutta myöhemmin alkoi mättää myös maaleja, ja taisteli lopussa jopa pistepörssin voitosta. Kärsi melko aiheettoman pelikiellon loppusyksyllä, ja aloittaa myös ensi kauden pelikiellossa päätettyään kautensa melko turhalla taklauksella. Ehti olla myös hetken loukkaantuneena, kun Turussa muljahti olkapää. Kaiken kaikkiaan elintärkeä pelaaja joukkueelle valtavan taitonsa ja loistavan hyökkäyspelinsä ansiosta. Caloun saa kentällä aikaan paljon. +/- saldo pakkasella, mutta se ei juurikaan arvosanaa laske. Kokonaisuudessaan hieno kausi. Jatkaa Bluesissa myös ensi kaudella, ja muodostanee todella vaarallisen ketjun Ylösen ja Tuomaisen kanssa.

#13 Markku Hurme 7½

Make Hurmeen kausi oli jokseenkin kaksijakoinen. Kesti aikansa ennen kuin mies löysi parhaimman roolinsa kentällä. Aluksi hänestä yritettiin tehdä maalintekijää Calounin rinnalle, mutta se ei onnistunut. Hurme oli maalipaikoissa melko tehoton. Pian Hurme tippuikin kolmoskenttään, ja löysi uudelleen pelinsä myöhemmin kaudella ns. rikkovasta duunariketjusta, jossa mies taisteli irtokiekoista ja toimi maskimiehenä; eräänlaisena all-around pörrääjänä. Tämä rooli tuntuikin sopivan miehelle hyvin, sillä loppukaudesta hän ansaitsee varsin puhtaat paperit. Pelasi asenteella, ja oli hieno joukkuepelaaja. Ylivoimalla arvokasta työtä maalin edessä. Se palkittiinkin monilla ohjausmaaleilla. +/- saldo ei ole mairitteleva, mutta Hurmeen tyylisiä pelaajia tarvitaan joukkueessa. Miehen taistelu jätti aika hyvän kuvan. Kysymys tosin kuuluu: Onko Hurme roolissaan korvaamaton, vai voisiko sen ottaa oma juniori? Kokemus on kuitenkin valttia. Hurme jatkaa Bluesissa ensi kaudella, jolloin rooli pysynee samana.

#14 Valeri Krykov 8½

Kapteeni Krykovin tapauksessa todellakin tietää mitä saa: asennetta, taitoa ja kiekollista varmuutta. Tällä kaudella myös maaleja. Oli joukkueen maalikuningas 23 osumallaan, joista mies teki suurimman osan alkukaudesta. Sitten kuvaan astuivat Stapleton ja Kohn, ja myös Caloun syttyi näiden myötä uuteen nousuun maalinteko-osastolla. Tällöin kapteenin ei enää tarvinnut kantaa tätä vastuuta, vaan mies siirtyi takaisin rooliin, joka sopii hänelle paremmin: hyvään kahden suunnan pelaamiseen. Krykov sai paljon vastuuta, ja hänelle sitä myös kannattaa antaa. Ruokkii hyvin ja osaa myös tehdä maaleja. Loistava pelaaja moneen rooliin.

Alkukauden jälkeen Krykov pelasi mm. Teemu Elomon ja Tero Lehterän kanssa ajoittain loistavasti toimineessa ketjussa. Myöhemmin ketjuja sekoitettiin runsaasti. Krykov on esimerkillinen pelaajana ja myös kentän ulkopuolella. Pientä hiipumista otteissa loppukaudesta, mikä pudottaakin hieman arvosanaa. Yllättävän huono +/- saldo hänelle, joskin joukkueen sisällä kohtailaisen hyvä. Todella tärkeä pelaaja Bluesille. Voi olla joskus näkymätön, mutta hoitaa silti hommansa yleensä moitteitta. Ei valitettavasti jatka joukkueessa, vaan siirtyy Ruotsiin etsimään Elitserienistä uusia haasteita. Kaikkea hyvää Vallulle jatkoon, hänen esimerkillinen olemuksensa jäi syvälle kannattajien sydämeen.

#16 Mike Stapleton 9-

Stapleton oli joukkueelle tullessaan lähestulkoon Messias. Hänen ja Kohnin tulon myötä joukkueen peliesitykset kohosivat kattoon. Aiemmin surkeaa hyökkäyspeliä esittänyt Blues sai aivan uutta uskoa tekemiseensä, ja maaliverkot alkoivat heilua. Stapleton oli todellinen asennepelaaja, joka satojen NHL-otteluiden kokemuksellaan näytti, mitä on oppinut rapakon takana. Piinkova sentteri, joka tyypilliseen kanadalaiseen tapaan ampuu paljon. Laukaus on erittäin kova. Hyvä karvaaja, josta osoituksena useat av-maalit. Taistelee varsinkin hyökkäyspäässä hyvin. Lisäksi Mike on pukukoppipelaaja, joka sytyttää joukkueen. Sai heti varakapteenin merkin rintaansa, ja otti eräänlaisen johtajan roolin joukkueessa kokeneena pelaajana. Miehen panos olikin joukkueelle todella tärkeä. Heikkoudet löytyivätkin sitten puolustuspäästä. Siellä mies oli heikko. Vaikka Stapleton onkin pienikokoinen, luulisi NHL:ssä puolustavassa roolissa pelanneen pelaajan tuovan jonkinlaista varmuutta myös sille sektorille. Tosin kuitenkin kävi. Stapletonin johtama kenttä oli mukana niin hyvässä kuin pahassa. Joko vastustajan verkko heilui tai sitten heilui oma. Tästä miinuksia ja runsaasti. +/- saldokin on surkea.

Kaikesta huolimatta on turha väheksyä Stapletonin roolia joukkueessa. Mies pelasi tilanteet loppuun asti ja osasi tehdä maalin kun sitä tarvittiin. Näyttävä pelaaja. Hän oli yksi suurimmista yksittäisistä syistä Bluesin syksyiseen nousuun. Kevättä kohden myös Stapletonin peliesitykset hiipuivat. Näin kävi valitettavan monelle runkopelaajalle. Jatko on vielä auki: ei saanut haluamaansa sopimusta Sveitsiin ja nyt ilmeisesti haluaa jatkaa Espoossa. Sopimuksen saaminen ei kuitenkaan ole vielä lainkaan varma asia. Stapleton on ja olisi kuitenkin selvä vahvistus hyökkäyspäähän.

#17 Ladislav Kohn 8-

Kohn oli Stapletonin kanssa toinen Bluesin nostajista. Ampui hanakasti tärkeitä maaleja joukkueelle, ja oli muutenkin todella vaarallinen hyökkäyspäässä nopeutensa ja terävyytensä ansiosta. Pitkä ura P-Amerikassa näkyi myös tilanteiden loppuun pelaamisessa. Ilman Kohnia, Blues olisi monta maalia köyhempi ja todennäköisesti myös monta pistettä. Kaikesta tärkeydestään huolimatta Kohn osoitti myös pimeän puolensa. Mies ilmeisesti kyllästyi liigassa esiintyvään blokki/roikkumispeliin, ja alkoi itse jaella kyynärpäätaklauksia pitkin kautta. Muutenkin mies kävi usein yllättävän kuumana kentällä. Myöhemmin hän alkoi myös pelata hieman ailahdellen, ja varsinkin kevään playoff-peleissä mies oli täysin pimennossa. Kenties hän odotteli jo kauden loppua Espoossa ja jatkoa Detroitissa, josta hän oli tavallaan vain lainassa. Detroitista ei kuitenkin peliaikaa hevillä irtoa, ja mies onkin mukana neuvotteluissa ensi kaudesta. +/- saldossa paljon parantamisen varaa, samoin asenteessa. Miehestä voisi varauksin käyttää myös termiä ”jäähyherkkä”. Parhaimmillaan kuitenkin loistava maalintekijä, joita jokainen joukkue kaipaa.

#20 Miika Elomo 6½

Toinen Elomoista siirtyi joulukuussa TPS:sta Espooseen paremman peliajan toivossa. Alussa hän sitä saikin, mutta loppupeleissä rahkeet eivät yksinkertaisesti riittäneet kovin kummoiseen rooliin. Isokokoisena pelaajana parhaimmillaan ns. checking-roolissa, mutta nähtävästi mies ei itse halua sellaiseen. Taitohyökkääjää ei hänestä oikein saa, sillä menneellä kaudellakin nähtiin useassa ottelussa, kuinka M. Elomo jäätyy maalitilanteissa. Läpiajoja mies ryssi urakalla. Melko nopea ja vahva pelaaja tosin on kyseessä, jolloin niihin läpiajoihin usein pääseekin. Otti liikaa tyhmiä jäähyjä. Piti olla playoff-pelaaja, mutta ei esiintynyt edukseen siellä sen enempää kuin runkosarjassakaan. Ajoittain tosin väläytteli. Jatkanee Bluesissa, mutta noilla otteilla ei paikkaa kahdesta ensimmäisestä kentästä oteta millään.

#22 Tero Lehterä 7½

Lehterä palasi jo toistamiseen kotiin Espooseen tällä kertaa paljon paremmalla tuloksella. Termistä ”löysä-Lehterä” ei voitu enää puhua, vaan mies pelasi hyvällä pelihuumorilla varustettuna varsinkin alkukaudesta. Teki monta tärkeää maalia joukkueelle ja mausti ne tyylikkäillä tuuletuksillaan. Oli takuulla yksi joukkueen sytyttäjistä. Hoiti esimerkillisesti myös oman pään, ja +/- sarake jäikin komeasti plussan puolelle, mikä on tässä joukkueessa hieno saavutus. Rooli muuttunut radikaalisti vuosien varrella. Aiemmasta maalintekijästä on tullut kahden suunnan taistelija. Loppukausi sujui monen muun tavoin selvästi heikommin, ja myös loukkaantumiset varjostivat miehen kautta. Kaiken kaikkiaan ”Tertsin” paluu oli hyvä ja hänen peli-iloaan oli hauska seurata. Tällaisia pitkän linjan espoolaisia Blues kaipaa. Ensi kauden joukkueesta Lehterälle ei kuitenkaan löytynyt paikkaa, joten mies vaihtaa jälleen maisemaa…kenties tullakseen taas takaisin kotiin. Hattua täytyy Lehterälle kuitenkin nostaa hyvästä kaudesta ja hienosta tsempistä.

#33 Timo Hirvonen 8+

Iki-espoolainen taistelija ”Hire” pelasi jälleen varman kauden. Hänkin kuuluu pelaajiin, joista tietää mitä saa. Kovaa asennetta, työntekoa ja saumatonta taistelua joukkueen puolesta. Mitä vain joukkueen puolesta. Hirvonen on tulevalla kaudella viimeinen ja ainoa linkki Espoon ja Bluesin historiaan. Hän on pelannut Espoossa koko liigauransa ja tietää varmasti kaiken mitä tarvitaan espoolaisesta kiekkoilusta. Menneellä kaudella pelasi paljon mm. Kari Kalton kanssa, ja teki pyyteetöntä työtä. Jaksaa luistella ja vääntää sekä myös ärsyttää vastustajia. Tarvittaessa hoitaa myös pisteiden ja maalien teon, mikäli tutut ratkaisijat eivät siihen pysty. Hire on klassinen kolmos-neloskentän roolipelaaja, jotka nousevat ratkaisuihin tiukoissa paikoissa. Jälleen kerran hyvä kausi. +/- saldokin kohtalainen. Jatkaa Espoossa.

#44 Janne Seva 6

Sevasta oltiin ennen kauden alkua tekemässä jopa joukkueen kakkossentteriä, mutta lopulta mies tippui nelosketjuun. Isokokoiseksi pelaajaksi erittäin taitava ja omaa hyvän pelikäsityksen. Jotain kuitenkin taistelusta puuttui, ja mies jähmettyi ratkaisutilanteissa liian useasti. Seva on puolustava sentteri, mutta enemmän pitäisi tapahtua myös hyökkäyspäässä. Pelasi lopulta kohtalaisen hyvän alun jälkeen todella vaisusti, eikä miehestä ollut juuri hyötyä joukkueelle kauden taituttua kohti loppua. Kärsi myös loukkaantumisista. Paljon parannettavaa ensi kautta ajatellen. Jatkaa joukkueessa.

#49 Teemu Elomo 8

Nuorempi Elomoista pelasi paljon paremman kauden kuin veljensä. Hän tuli viime kauden pettymyksen jälkeen TPS:sta joukkueeseen, ja sai haluamansa näyttöpaikan. Nautti pelaamisesta, ja onnistui myös ratkaisuissaan. T. Elomo oli kenties joukkueen paras suomalainen hyökkääjä omassa roolissaan. Maalintekovastuuhan oli lähinnä ulkomaalaisten varassa. Teemu Elomo kuitenkin otti osan tästä vastuusta itselleen, ja viimeisteli Turussa tehtyjen kahden maalin sijaan nyt Espoossa 12. Ei vielä huippusuoritus, mutta otteet olivat hyviä. Lisäksi uskalsi ottaa ratkaisuja ja pitää kiekkoa. Ajoittain Elomolta nähtiin upeita kikkoja ja temppuja. Kolikolla on myös toinen puoli, ja toisinaan Teemu piti kiekkoa liikaakin ja sai itsensä näyttämään melko itsekkäältä pelaajalta. Hermojen hallintaa voisi myös nuorempi Elomoista harjoitella. Turhia kuumenemisia ja turhia jäähyjä huonoissa tilanteissa joukkueen kannalta tuli liikaa. Hänkin pelasi varsin jaksoittaisesti. Toisinaan loistava, toisinaan täysin näkymätön. Lisää varmuutta suorituksiin ja pää kylmänä, ja luultavasti T. Elomo tulee nousemaan suomalaisten liigahyökkääjien eliittiin. Jatkaa Bluesissa ensi kaudella, jolloin aineksi vielä paljon parempaan kauteen. Saanee jatkaa kakkosketjussa, jolloin ketjukaveritkin tulevat luultavasti kovenemaan entisestään.

#77 Mikael Jämsänen 6+

Espoon Asterix ei onnistunut tällä kaudella ollenkaan. Edelliskauden yksi parhaista roolissaan hiipui tällä kaudella. Jämsäsen tyylisiä taistelevia ja rikkovia kolmos-nelosketjun hyökkääjiähän joukkueesta löytyy runsaasti. Pelisuoritukset eivät sinänsä olleet katastrofaalisia, mutta sellaista iloa kuin edelliskaudella ei nähty. Silloinhan Jämsänen teki myös kiitettävän määrän maaleja ja pisteitä kovalla väännöllään. Pienestä koostaan huolimatta todella vahva pelaaja, joka ei jää häpeään kulmaväännöissäkään. Peliaikaa tuli niukasti läpi kauden, eikä Jämsänen saanut otetta peliin missään vaiheessa. Sopimus myös ensi kaudeksi, peliajan saaminen tulee olemaan näillä näytöillä tosin vaikeaa.

#78 Kari Kalto 8+

”Gary” Kalto jatkaa linjallaan. Erittäin monipuolinen pelaaja, joka voi hyvin pelata ykkös- tai nelosketjussa. Keskellä tai laidassa. Aina saadaan mitä tilataan. Varmaa ja hyvää oman pään peliä ja tilaa muille hyökkääjille. Todella aggressiivinen pelaaja, joka vie aina niitit loppuun asti kovalla asenteella. Yleisöön menevä rymistelevä pelityyli. Ei kaihda kontakteja pienehköstä koostaan huolimatta, ja on valmis puolustamaan joukkuetovereitaan vaikka nyrkein. Kaikesta huolimatta myös taitava pelaaja, joka osaa tehdä maalin kun sitä tarvitaan. Joukkueen paras +/- saldo, +6 puhuu puolestaan. Kalto pelasi paljon ja monessa roolissa, mutta omissa ei soinut läheskään niin useasti kuin joukkuetovereilla. Pomminvarma pommittaja kaikilla sektoreilla. Todella tärkeä joukkuepelaaja monipuolisuutensa ja mukautuvuutensa takia. Pelasi varsin tasaisesti läpi kauden, ihailtavaa sekin. Jatkaa Bluesissa.

Muut kauden aikana joukkueessa pelanneet

Tommi Jäminki

Jämingin osaksi jäi pelata muutama ottelu lähinnä kauden alkupuoliskolla. Tulosta ei syntynyt, mikä sinänsä on ymmärrettävää pienellä peliajalla pienessä roolissa. Lupaava pelaaja, joka siirtyi ensi kaudeksi Tampereelle Ilveksen liigaryhmään.

Lukas Zib

Lukeutui pelaajiin, jotka eivät Timo Tuomea miellyttäneet. Sai ensimmäisten otteluiden jälkeen todella niukasti peliaikaa, osin syyttä, eikä pystynyt näin ollen ihmeitä esittämään. Hyvä laukaus eikä muutenkaan jättänyt itsestään kovin huonoa kuvaa. Palattuaan Tsekkeihin esitti loistavia otteita.

Jiri Zelenka

Zelenka teki Bluesille monta tärkeää maalia, mutta kuten Zib ja Turek, myös Zelenka joutui Tuomen valmennustyylin uhriksi, eikä saanut itsestään kaikkea irti. Selvä maalintekijä, joka ei saanut haluamaansa roolia eikä luottoa, ja kaikki uusien pelaajien kohdalla tuntui menevän pieleen alusta lähtien alkaen huonoista lähtötiedoista.

Filip Turek

Isokokoinen ja taitava Tsekkisentteri väläytteli useaan otteeseen varsinkin kauden alussa, mutta jo olemuksesta näki, ettei kaikki ollut kohdallaan kaukalon ulkopuolella. Asenne oli heikko, ja mieheen pätevät suurin piirtein samat sanat kuin Zibiin ja Zelenkaan.

Teemu Sirén

Espoon oma kasvatti pääsi kunnolla valmistautumaan uuteen kauteen, mutta peliaika jäi varsin vähäiseksi varsinkin verrattuna siihen, mitä se toissakaudella parhaimmillaan oli. Sirénin otteet olivat kuitenkin mallikelpoisia peliaikaan nähden. Vuokrattiin Tapparaan, ja siirtyi takaisin Espooseen myöhemmin keväällä. Ei jatkane joukkueessa.

Marko Sakko

Bluesin omia junioreita, jonka peliaika ei huippulukemia lähennellyt. Sakon rooliksi jäi pelata muutamia minuutteja lähinnä syyskauden otteluissa kolmos- tai nelosketjuissa, tai sitten istua viltissä. Ne minuutit, jotka on pelannut, on Sakko kuitenkin käyttänyt hyväkseen ja esiintynyt varsin mallikkaasti. Isokokoinen pelaaja, jolla on tulevaisuus edessään jos vain saa näyttöpaikan. Jatkaa Bluesin harjoitusringissä.

Niko Nieminen

Sähäkkä ja erittäin lupaava oma junnu, jonka peliaika jäi erittäin vähiin tällä kaudella. Sitä voi pitää jokseenkin outona asiana, sillä edelliskaudella mies esitti ajoittain erittäin hyviä otteita. Menneellä kaudella häneltä odotettiin jo nousua pelaavaan kokoonpanoon. Puki muutamaan otteluun, ja oli kerran kentällä maalin syntyessä. Siinä kaikki. Sopimus ensi kaudesta, jolloin olisi viimeinkin aika lunastaa odotuksia. Mikään kiire ei tosin ole. Niemisellä voi olla vielä suuri tulevaisuus edessä.

» Lähetä palautetta toimitukselle