Kokonaisuutena Bluesin kausi on ollut järjettömistä loukkaantumisista huolimatta kohtuullisen hyvä. Syyskausi sujui tavoitteiden mukaisesti, mutta tammikuun puolivälissä henkisesti ja fyysisesti rikkinäinen Blues romahti. Kymmenen ottelua toivat kahdeksan tappiota, joista suurin osa espoolaishistorian mukaisesti äärimmäisen niukalla tavalla.
Maaottelutauolla Blues pääsi lataamaan hiukan akkujaan ja runkosarjan viimeinen puristus alkoikin vakuuttavalla kotivoitolla Lahden Pelicansista. Seuraavaksi edessä on vaikeita otteluita, jotka näyttävät lopullisen suunnan runkosarjasijoitukselle. Kaikki on mahdollista, mutta suoraan puolivälieriin nouseminen vaatii onnistumista. Tällä hetkellä viidentenä ja kuudentena olevat HIFK ja TPS, joille Blues hävisi hiljattain, ovat pisteen päässä. Heitä Blues ei tosin runkosarjassa enää kohtaa.
Aseet ja mahdollisuudet
Blues on kauden aikana osoittanut pystyvänsä pelaamaan huipputasolla. Vaikka parhaimmillaankin joukkueesta on ollut vähintään kentällinen pelaajia poissa, on päävalmentaja Kari Heikkilä pystynyt muodostamaan hyvän neljän ketjun rykmentin, jonka viimeisenä lukkona toimii itävaltalainen luottovahti Bernd Brückler.
Parhaimmillaan Blues onkin varsin idyllinen kokonaisuus: tasavahva yhteen hiileen puhaltava joukkue, jolla on erinomainen maalivahti ja hyvin piiskaavat valmentajat. Kaiken lisäksi joukkueella on käytössä liigan kenties parhaimmat ulkomaalaispelaajat.
Vaikka Blues on ollut uusimman loukkaantumissumansa aikana sekä fyysisesti että henkisesti täysin rauniona, saattaa keväällä Espoolla olla fyysisesti sekä henkisesti erittäin vahva joukkue. Bluesin kova harjoittelu on luonut joukkueen, joka puolikuolleenakin jaksaa taistella vaikka seitsemänä päivänä viikossa. Samalla Blues on lyömässä loukkaantumissumaansa, mikä tekee siitä henkisesti erittäin vahvan joukkueen. Jokainen menestyvä joukkue tarvitsee kuopan, josta kiivetä.
Mentaalisen puolen johtopelaajilla Kent Mandervillella, Erkki Rajamäellä ja Markku Hurmeella tuleekin olemaan yllättävän suuri rooli loppukauden tärkeissä peleissä. Katseet kohdistuvat myös Martin Kariyaan ja Ladislav Kohniin, joilta odotetaan ratkaisuja. Luotto Arto Laatikaiseen ja Bernd Brückleriin on kova. Myös Ville Viitaluoma ja Ismo Kuoppala pystyvät ratkaisuihin.
Jos Blues pysyy edes siedettävän ehjänä fyysisellä tasolla, on sillä käytössään hyvät aseet, jotka avaavat melkein rajattomat mahdollisuudet. Tasainen kokonaisuus, hyvä asenne, selkeät johtohahmot jokaisella osa-alueella ja toimiva erikoistilannepelaaminen ovat espoolaisten vahvuuksia.
Akilleen kantapäät ja uhat
Loukkaantumiset ovat olleet asia, johon Blues on uskomattomalla tavalla kompastunut. Huono tuuri, kova harjoittelu ja järjettömät ottelusumat ovat luoneet tilanteen, jossa vain pari pelaajaa on säästynyt loukkaantumisilta. Tällä hetkellä loukkaantuneena on tosin "vain" seitsemän pelaajaa, joskin edelleen moni pelaa pahoin puolikuntoisena.
On mahdotonta sanoa, missä tilanteessa Blues olisi jos se ei olisi kärsinyt näin paljon loukkaantumisista. Rajoittava tekijä se on joka tapauksessa ollut, sillä Blues on joutunut muuttamaan kokoonpanoaan käytännössä jokaiseen otteluun: ne pelaavat, ketkä ovat vähiten loukkaantuneena.
Loukkaantumisten lisäksi Bluesilla ei hirveän suuria heikkouksia ole millään osa-alueella, joskin espoolaisen vuodesta toiseen jatkuva perisynti, viimeistelytaidottomuus, on vaivannut aika ajoin. Sinisten onneksi Bluesin ykkösketju Kohn - Manderville – Kariya on viime aikoina osoittanut tehokkuuttaan. Positiivista on myös ollut, että kaikki neljä ketjua – mitkä ne ikinä ovatkin olleet – ovat pystyneet luomaan maalipaikkoja.
Henkisellä puolella Blues on osoittanut olevansa vahva, sitkeä ja työmoraaliltaan korkeatasoinen joukkue. Silti silläkin osa-alueella on omat uhkansa. Jos loukkaantumisia tulee lisää, Blues häviää loppurunkosarjan otteluitaan ja tie vie tavoitteista huolimatta playoffs-karsintoihin, voi henkinen kynnys nousta korkeaksi.
Monet voivat myös spekuloida, mikä vaikutus on sillä, että on jo tässä vaiheessa selvää, ettei Bluesin nykyinen päävalmentaja Kari Heikkilä ja ykköstähti Martin Kariya jatkaa enää ensi kauden joukkueessa.
Mitä tahansa voi tapahtua
SM-liigan pudotuspelit alkavat karsintojen muodossa kolmen viikon kuluttua. Ennen sitä ja varsinkin silloin voi tapahtua mitä tahansa. Kärkijoukkueet Kärpät ja Jokerit ovat pyörineet välillä tappioputkissa ja takaa tulevista joukkueista löytyy paljon potentiaalia. HIFK:sta ei ikinä tiedä mitä ne tekevät, Tampereen joukkueet vaikuttavat vahvoilta ja etenkin Lukolla on paljon potentiaalia.
Silti suuri osa arvailuista keskittyy nimenomaan Espoon suuntaan. Mitä tämä siipirikkoinen kaarnalaiva tulee tekemään? Onko se fyysisesti ja henkisesti valmis taistelemaan vai odottaako joukkue jo pitkää kesälepoa?
Joka toisessa ottelussa Blues on osoittanut suurta vahvuutta taistelemalla tappioasemasta tiensä voittoihin ja jyräämällä etenkin fyysisyydessä vastustajansa. Joka toisessa ottelussa taas Blues on näyttänyt tuskaisesti yrittävältä joukkueelta, jota sattuu pirun paljon jokaisessa vaihdossa.
Tulevat ottelut näyttävät Bluesille suunnan, mutta historia on opettanut, että Espoossa mikään ei ole varmaa ennen kuin summeri soi viimeisen kerran. Bluesilla on nyt näytön paikka, suuri tilaisuus.
Bluesin pelaajat eivät varmasti halua hävitä. Suuri osa heistä on ollut fysiikkavalmentaja Janne Vikeväisen rääkissä viimeiset kaksi vuotta. Harjoittelu on ollut päivittäistä yli rajojen puskemista, tuloksena on ollut jatkuvia vammoja, joiden kanssa on ollut pakko pelata ja tuskaisena irvistellä. Pelaajat eivät varmasti halua tehdä tätä työmäärää ja kärsiä siitä, vain siksi, että he pääsisivät häviämään Ilvekselle säälipleijareissa.
Pelaajien lisäksi tämä kevät on suuri mahdollisuus myös Kari Heikkilälle, joka ei Suomessa enää ensi kaudella valmenna. Lähteekö Heikkilä SM-liigasta suurena voittajana vai yhtenä valmentajana joka ei hänkään pystynyt nostamaan Bluesia voittajaksi?
On aika näyttää hauista. Jos sellainen on.