Tshekki on viimeisen vuosikymmenen aikana voittanut neljä jääkiekon maailmanmestaruutta, ja maa on myös kevään 2007 turnauksen kynnyksellä yksi suurimmista ennakkosuosikeista. MM-kisojen kestomenestyjä saa alkulohkossa vastaansa Yhdysvallat, Itävallan ja Valko-Venäjän.
Tshekki on saanut joukkueensa rungoksi kymmenkunta NHL-apua. USA:n joukkue koostuu myös NHL-miehistä, mutta keski-iältään nuoren pelaajakaartin iskukykyä on vaikea arvioida etukäteen.
Heittopusseja eivät ole lohkon kaksi muutakaan maata. Valko-Venäjä muistetaan ihmetempustaan vuoden 2002 olympiakisoissa, ja A-sarjaan täksi vuodeksi noussut Itävalta voi etenkin maalivahtipelinsä avulla kiusata isompiaan.
Tshekki taas yksi ennakkosuosikeista
Tshekin MM-joukkueella on vahva kärki hyökkäykseen ja puolustukseen. Maalivahtiosastolle ei ole NHL-apuja tullut, mutta 36-vuotiaalla Roman Cechmanekilla on runsaasti kokemusta sekä MM-kisoista että NHL-peleistä. Kokenut veräjänvartija aloittaa näillä näkymin kisat ykkösmaalivahtina.
Kisoja edeltävissä peleissä päävalmentaja Alois Hadamczik ei ole laittanut kaikkia munia yhteen tai kahteen koriin kenttäpelin osalta. Nimekkäät pelaajat ovat olleet jaettuina tasaisesti eri kentällisiin. Tulosta kokeilu ei ole mainittavasti tuonut, sillä Euro Hockey Tourin kahdessa pelissä Suomea vastaan Tshekki sai vain kaksi maalia.
Puolustukseen Tshekki on saanut Atlantin takaa avuksi Zbynek Michalekin, Ladislav Smidin, Rostislav Kleslan sekä tuoreimpana Marek Zidlickyn. HIFK-taustainen Zidlicky on elintärkeä lisä joukkueeseen, sillä puolustuksen muu NHL-kolmikko ei ole erityisen ansioitunut hyökkäyspäässä ja pelinrakentelussa.
Myös hyökkäysosastolla kärki on hyvä, muttei huipputerävä. Keskushyökkääjien David Vybornyn ja Tomas Plekanecin varaan on hyvä rakentaa kaksi tehoketjua, mutta kansainvälisen tason maalitykit puuttuvat rinnalta. Päättyneellä kaudella 48 pistettä NHL:ssä tehnyt Petr Cajanek on hänkin enemmän syöttelijätyyppi.
Toisaalta Tshekin laitahyökkääjäosasto on esimerkiksi Suomeen verrattuna vaarallinen. Petr Tenkrat, Jaroslav Balastik, Jaroslav Bednar sekä nuori Rostislav Olesz eivät ehkä ole − ainakaan vielä − NHL-tason pistenikkareita, mutta muissa sarjoissa heidän maalivainunsa on valioluokkaa. Tarjoilun pelatessa hyvää tulosta voi syntyä myös MM-kisoissa.
Miten toimii USA:n joukkuepeli?
Yhdysvaltojen joukkue on tuttuun tapaan saanut riveihinsä paljon NHL-pelaajia, mutta melko vähän todellisia ratkaisijoita. Nuoressa joukkueessa piilee kuitenkin suuri potentiaali.
Puolustuksen mielenkiintoisimmat pelaajat ovat nuoret Johnsonit. 20-vuotias Jack Johnson oli toissakesän NHL-draftin kolmosvaraus, sukunimikaima Erik, 19, puolestaan viime kesän ykkösvaraus. Poikkeuksellisista kiekkolahjoista huolimatta he eivät ole toisilleen sukua. Nuorta lahjakkuutta jenkkien puolustuksessa edustaa myös Nashvillen Ryan Suter, 22, joka on jo tehnyt tiensä NHL-joukkueen runkomiehistöön, toisin kuin Johnsonit.
Myös hyökkäyksessä on yksi superlupaus. Viime kesän viitosvaraus Phil Kessel täytti hiljattain 20 vuotta, mutta jo menneellä kaudella hän teki Boston Bruinsissa 70 pelissä kohtalaiset tehot 11+18.
Tilastojen valossa USA:n vaarallisin hyökkääjä on Paul Stastny. Legendaarisen Peter Stastnyn poika teki Coloradossa päättyneellä kaudella 78 pistettä. Myös hänen seurakaverinsa Tyler Arnason ja Carolinan Erik Cole kuuluvat jenkkijoukkueen maalivainuisimpiin pelaajiin.
Muuten Yhdysvaltojen iskukyky on arvoitus. Nuorta lahjakkuutta on paljon, mutta arvokisakokemusta hyvin vähän ja sitä myötä joukkuepelin toimivuutta on mahdoton arvata etukäteen. Puolustus on varsin nuori: ainoa ennen 80-lukua syntynyt pelaaja on Washington Capitalsin Brian Pothier.
Myöskään USA:n maalivahtiosasto ei herätä erityistä luottamusta. Robert Esche perui osallistumisensa henkilökohtaisten syiden takia, joten ykkösvahdin viitta on putoamassa selkeästi John Grahamen harteille. Carolina Hurricanesin kakkosvahdista ei välttämättä ole joukkueensa kannattelijaksi pudotus- ja mitalipeleissä.
Valmentaja Mike Sullivanilla on haasteellinen työ hitsata pelaajistostaan toimiva kokonaisuus. USA on ennenkin osannut sekä floppaamisen että positiiviset yllätykset, joten joukkue on kisojen musta hevonen.
Itävalta ilman NHL-tähtiään
Itävaltalainen jääkiekkokoulu on saanut viimein huipputuotteitaan suuriin ympyröihin. Thomas Vanek pelasi Buffalo Sabresissa loistavan runkosarjan tehden 82 ottelussa 84 pistettä. Maanmies Thomas Pöck puolestaan pelasi päättyneellä kaudella 44 ottelua New York Rangersin riveissä. Ykköstähdet eivät valitettavasti pääse edustamaan maataan MM-kisoihin, sillä heillä jatkuu yhä pelit NHL:ssä.
Tämän kevään MM-joukkueen pelaajista lähes kaikki ovat Itävallan pääsarjasta. Viimeisimmän leiriryhmän pelaajista vain kaksi pelasi menneen kauden ulkomailla, Espoon Bluesin Bernd Brückler ja Elitserienin Skellefteån hyökkääjä Daniel Welser.
Itävallan liigan taso ei kuitenkaan ole huono. SM-liigassa päteväksi osoittautunut laitahyökkääjä Oliver Setzinger on nimittäin palannut kotimaansa sarjaan, samoin kuin NHL:ssäkin välillä käynyt maalivahti Reinhard Divis. Myös konkari Dieter Kaltilla on kokemusta ulkomailta ja peräti yhdestätoista MM-turnauksesta. Saldo voisi olla 13, mutta Itävalta on Kaltin peliuralla piipahtanut kahdesti B-sarjassa.
Alppimaan pääsarjassa pelaa runsaasti ulkomaalaisia, mutta kotimaiset pelaajat eivät ole jääneet liigan tähtikaartin ulkopuolelle. Itävaltalaispelaajista sarjan pistepörssissä paras oli Thomas Koch, joka teki 62 pelissä 87 pistettä ja sijoittui sillä saldolla viidenneksi. Vertailukohdaksi mainittakoon, että liigan tehokkain suomalainen oli Juha Lind 59 pisteellä.
Itävallan maajoukkue on sekoitus kokemusta ja uutta verta. Joukkueessa on kuusi yli sadan maaottelun miestä, heistä kokeneimpana puolustaja 37-vuotias Martin Ulrich, jolla maaotteluita ennen tämän kevään rupeamaa on kasassa 214. Kuitenkin puolet MM-leiriryhmän pelaajista on 80-luvulla syntyneitä, heistä nuorimpana 21-vuotias Kevin Kraxner.
Valko-Venäjä taas pohjoisamerikkalaisessa komennossa
Kukapa olisi unohtanut, kuinka vuonna 2002 Valko-Venäjä pudotti Ruotsin olympialaisten puolivälierässä. Vuosi sitten Itä-Euroopan pikkujättiläinen näytti taas yllätysvalmiutensa. Alkulohkossa Valko-Venäjä jätti Slovakian tylysti taakseen ja eteni lohkokakkosena jatkopeleihin.
Tuolloin joukkuetta johti kanadalaisvalmentaja Glen Hanlon − ja nyt samalla pallilla seisoo yhdysvaltainen Curt Fraser. Fraserin meriittilista on kunnioitettava: neljä kautta NHL-joukkueen päävalmentajana sekä lukuisia muita pienempiä vastuurooleja Pohjois-Amerikan sarjoissa.
Pohjoisamerikkalaisilla opeilla Valko-Venäjä on jälleen yllätysvalmis. Luottovahti Andrei Mezin on ollut MM-tasolla noteerattu torjuja, joka voi hyvänä iltanaan masentaa isojakin jääkiekkomaita täysin. Viimeisimpänä näyttönä tästä viimeinen harjoitusottelu ennen MM-kisoja, jossa Valko-Venäjä kellisti Slovakian maalein 2−1.
Aivan kaikkia parhaita pelaajiaan Valko-Venäjä ei saanut näihin kisoihin. Kokenut NHL-puolustaja Ruslan Salei ei ole mukana, kuten ei myöskään Venäjän Superliigan pörssikärkiin kuulunut Aleksei Kaljuzhnyi. Myös nuoret taiturit Andrei Kostitsin ja Mihail Grabovski ovat todennäköisesti ulkona MM-joukkueesta. Heillä jatkuu yhä pudotuspelit AHL:ssa, eikä loukkaantumisista kärsinyt kaksikko olisikaan ihan parhaassa kunnossaan.
