Mielipide

Aleksi Laakso: Pettymyksestä Barcelonaan

LIIGA / Kolumni
HPK:n syyskauden nousukiito vaihtui alamäeksi. Pettymystenkin keskellä pitää urheilusta pystyä nauttimaan ja keskittyä postiivisiin asioihin.

Loka- ja marraskuussa Kerhon juna puksutti mukavasti raiteillaan elämänsä kautta pelanneen Jesse Saarisen johdolla. Syyskausi saatiin pakettiin, kun viimeisessä ottelussa ennen joulua pääsimme juhlimaan HPK:n 85-vuotista taivalta 2−1-voitolla Lukosta. Tuossa pelissä pääsin pitkästä aikaa ylivoimalle ja saimmekin onnistumisen aikaan, kun syötin Ville Järveläisen maalin.

Joulun jälkeen kaiken piti olla kunnossa, mutta joukkueen suoritustaso oli kaukana syksyisestä, kun pelit jatkuivat. Seitsemän peliä käkättimeen ja hyvistä asetelmista valuimme yhtäkkiä pudotuspeliviivan alle. Jonkun mielestä emme pärjänneet, koska Juuse Saros oli nuorten MM-kisoissa ja hulluimpien väitteiden mukaan pelaajat viihtyivät liikaa paikallisessa Iskelmä-baarissa, eikä pelaaminen enää napannut.

EDES DJ SAARISEN YRITYS SOITTAA KOPISSA MÄK GÄLIKSEN HITTITUOTANTOA VIELÄ VÄHÄN NORMAALIA KOVEMMALLA VOLYYMILLÄ EI AUTTANUT

Todellisuudessa voin sanoa, että meillä oli kova halu menestyä ja saada homma takaisin ruotuunsa. Emme vaan saaneet itsestämme irti sitä samaa, jolla aikaisemmin nousimme usein lopussa tasoihin ja menimme ohi. Näinä hetkinä asiat pakkaavat usein kulkeutua myös kotiin. Omat ajatukset pyörivät välillä liikaakin siinä, miten voisi auttaa joukkuetta paremmin. Oma suoritustaso pysyi tasaisena. Ei mitään suuria onnistumisia, muttei pahoja dippejäkään. Aina sitä kuitenkin tavoitteellinen urheilija haluaa enemmän ja pyrkii etsimään keinoja onnistumisiin.

Paransimmekin peliämme hetkellisesti kevättä kohden, mistä osoituksena viiden ottelun voittoputki ennen helmikuun maaottelutaukoa. Liian suuri oli kuitenkin reikä pohjassa ja tauon jälkeisistä 13 ottelusta kertyi vain kolme voittoa, emmekä sillä ansainneet paikkaa auringossa. Eivät auttaneet palaverit, saunaillat, eikä edes DJ Saarisen yritys soittaa kopissa Mäk Gäliksen hittituotantoa vielä vähän normaalia kovemmalla volyymillä ennen pelejä. Yleensä kauden aikana kyseinen artisti oli kuitenkin sytyttänyt kaikki nuorimmasta vanhimpaan.

Runkosarjan viimeinen peli Turussa. Minulle ja monelle muulle viimeinen peli ritaripaidassa tällä erää. Viimeinen peli tällä joukkueella yhdessä, muttei toivottavasti kenellekään viimeinen peli uralla. Näistä asetelmista lähdettiin päättämään kauttamme. Halusin pumpata vielä kerran kaiken irti ja jättää hyvän kuvan tälle seuralle, jota 170 ottelun verran sain edustaa.

Pelin jälkeen fiilikset olivat tyhjät ja vaikea uskoa, että tässä tämä kausi nyt oli. Päällimmäisenä mielessä oli tuohtumus ja turhautuneisuus. Eikö tästä porukasta tosiaan ollut enempää otettavissa?

Kättelyt ja olalletaputukset huollon, pelaajien ja valmennuksen kesken ja ei muuta, kun pillit pussiin. Se oli siinä.

TÄYTYY NAUTTIA NIISTÄ ILLOISTA KUN SAAN PELATA 6000 IHMISELLE LAUANTAI-ILTANA, KUN POPCORN HAISEE JA ROKKI SOI

Paljon jäi kysymyksiä. Miksemme pelanneet parhaita pelejämme silloin, kun niitä olisi kiperimmin tarvittu? Miksi kautemme koostui liiaksi voitto- ja tappioputkista, eikä tasaisuutta löytynyt? Miksei pelimme kulkenut taukojen jälkeen?

Joukkueena 11. sija, 76 pistettä, 15 täyttä pistepottia, 19 jatkoaikaa ja 26 tappiota varsinaisella peliajalla. Henkilökohtaisesti kuusikymmentä pelattua ottelua, peliaika keskimäärin 18:12 ottelua kohden, 48 minuuttia jäähyjä, kaksi maalia, viisi maalisyöttöä ja tehotilastoon +1.

Tässä kausi numeroina joukkueena ja henkilökohtaisesti. Ne on helppo netistä katsoa, mutta toivottavasti sain tässä kirjoituksessa kerrottua, että niiden takaa löytyy paljon muutakin. Eihän niihin täysin tyytyväinen voi olla, mutta onneksi ensi kaudella tulee taas uusi mahdollisuus.

Turhaa on liikaa miettiä menneitä. Pieni analyysi on paikallaan ja sitten uusia tuulia päin. Lainatakseni Eero Somervuoren sanoja viimeisen pelin jälkeen: koetetaan muistella niitä kauden hyviä aikoja ja unohtaa kaikki se negatiivisuus mitä kausi mukanaan toi. Eero myös kehotti jokaista meistä käymään peilin edessä ja kysymään itseltään, tekikö silloin vaikeina aikoina kaiken niin hyvin kuin pystyi. Oliko silloin valmis auttamaan vieruskaveria, kun tämä sitä eniten tarvitsi. Viisaita sanoja kokeneelta pelimieheltä.

Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin vain urheilua, josta pitää nauttia ja keskittyä niihin hyviin asioihin. Täytyy nauttia niistä marraskuun aamuista, kun saan jääkiekkoa ammatikseni pelaavana tulla hallille, vaihtaa päälle treenivaatteet, tehdä jumpat ja jääharjoitus 100-prosenttisella teholla, ja mitata itseäni. Täytyy nauttia niistä illoista kun saan pelata 6000 ihmiselle lauantai-iltana, kun popcorn haisee ja rokki soi.

Nopeasti viimeisen pelin jälkeen saimme ajatukset muualle, kun saavuimme Hämeenlinnaan klo 23:30. Loukkaantuneena ollut Jyri Niemi oli varannut porukalle matkan Barcelonaan neljäksi päiväksi ja lähtö kentälle oli jo klo 4:00. Lähes kaikki lähtivät reissuun mukaan ja pääsimme viettämään aikaa yhdessä vielä kerran. Päätösreissun yhteiset illalliset, hauskanpito ja hilpeät naamat aiheuttivat allekirjoittaneelle hieman haikeutta ja palauttivat mieleen ne hyvät ajat, joita yhdessä kauden aikana koimme.

Olihan meillä hauskaakin!

» Lähetä palautetta toimitukselle