Pitkällä heinäkuun puolella mennään jo, ja omatoiminen jaksokin on ehtinyt jo yli puolen välin. Aika on kulunut reissaten ulkomailla ja ympäri Suomea tavaten kavereita sekä sukulaisia. Heitä, joita harvemmin talvella ehtii nähdä. On tullut kierrettyä hienoja tapahtumia ja festivaaleja.
Totta kai mökkeily ja kalastus kuuluvat kesään tärkeänä osana. Kalasaaliit tosin ovat jääneet sen verran laihoiksi, että mitään kalastusblogia tästä ei saa tekemälläkään. Mielestäni tärkeintä koko hommassa on päästä rauhoittumaan luontoon. Olkoon se saatava kuha tai hauki sitten pelkkää plussaa. Unelmissa olisi vielä kalareissu, jonka pääsisi Lappiin tekemään. Siinä sitä sitten olisikin jo muisteltavaa talven pimeisiin iltoihin.
"Suomessa ei vielä täysin uskota urheilupsykologian hyötyyn"
Kesäkuussa sain tehdä aikamatkan omankin kiekkourani alkutaipaleelle. Pääsin vierailemaan S-Kiekon kiekkokoulun kesätapahtumaan Seinäjoen jäähallille. Muistot omilta kiekkokouluajoilta tulivat mieleen, kun katsoi kymmeniä innokkaita kiekkoilijoiden alkuja ja heidän vanhempiaan. Ilo oli nähdä, että kasvattajaseuran tulevaisuus on turvattu. Tapahtuma oli onnistunut kaikin puolin.
Kesällä saa väkisinkin ajatuksen irti kiekosta kokonaan muihin asioihin, mutta talvella se ei ole aina mahdollista. Ajatukset saattavat varsinkin vaikeina hetkinä junnata paikoillaan ja se vaikuttaa sekä pelaamiseen että välillä myös muuhun elämään. Joku kamppailee itseluottamuksen, toinen motivaation ja kolmas suorituspaineiden kanssa.
Tuntuu, että Suomessa ei vielä täysin uskota urheilupsykologian hyötyyn. Uskon kuitenkin, että jokaisella urheilijalla on joku tukihenkilö urallaan. Oli se sitten psykologi, kaveri tai läheinen, jolle jutella asioista.
Pari vuotta sitten HPK:ssa otettiin käyttöön mentaalivalmentaja, jonka kanssa pelaajat alkoivat työskennellä kesästä lähtien. Aluksi pienissä ryhmissä, sitten kahden kesken mentaalivalmentajan kanssa.
Ryhmissä pidetyillä tunneilla oli teema, esimerkiksi henkisten pelisääntöjen luominen, jota käsiteltiin. Kaikki saivat vuorollaan puhua ja kertoa mielipiteitään. Rohkaistua samalla puhumaan ja esiintymään koko ryhmälle. Tunneilla tuotiin esiin, että joukkue koostuu monista persoonista, joilla on omat hyvät ja huonot piirteensä.
Sen lisäksi, että oppii tuntemaan toisen, on opittava tuntemaan itsensä ja sen miten käyttäytyy ryhmässä tiedostaen tai tiedostamatta sitä. Kehonkieli ja sanomiset voivat vaikuttaa muiden mielialaan, vaikka ei itse niin ajattelisikaan.
"Kilpaurheilussa kannattaa kääntää jokainen kortti, eikä se kerro heikkoudesta"
Kun kausi alkoi, ryhmätuntien sijaan jokainen pelaaja kävi vuorollaan mentaalivalmentajan luona noin kahden kuukauden välein. Mietittiin, miten oma ajattelutapa vaikuttaa omaan ja sitä kautta joukkueen suoritukseen. Vastaanotolla jokainen sai purkaa tuntojaan ja kertoa, jos jokin painoi mieltä.
Lisäksi keskityttiin positiivisiin asioihin: missä olen hyvä, mikä on mennyt hyvin ja miksi on mennyt hyvin. Jos meni huonosti, ei jääty vellomaan pahaan oloon, vaan mietittiin asioita, joita teki silloin eri tavalla, kun meni hyvin. Tapaamisista oli hyötyä, kun huomasi, että joskus alakuloinen tunne tapaamiseen mennessä oli vaihtunut pirteämmäksi.
Mentaalivalmennus jakoi mielipiteet, osa ei kokenut tarvitsevansa, osa kiinnostui siitä. Itse kuuluin siihen ryhmään, joka näki sen mielenkiintoisena juttuna. Varsinkin joukkueen vaikeina hetkinä koin tärkeänä, että on henkilö, joka kääntää ajatuksia positiiviseen jopa välillä vähän keinotekoisestikin.
Opin, että se, miten puhuu itsellensä, eli niin sanottu "sisäinen puhe", vaikuttaa alitajuntaisesti koko ajan tekemiseen. Usein on liian kriittinen itsellensä ja sitä kautta muodostaa itse rajat tekemiselleen. Uskon, että HPK:n kevään 2014 kymmenen ottelun voittoputkeen sekä nousuun pudotuspeleihin yksi vaikuttava seikka oli juuri tuo mentaalivalmennus ja sen avulla vapautunut energia joukkueessa.
Tuolla kaudella kiinnostuin henkisestä valmennuksesta niin paljon, että päätin koettaa urheilupsykologin palveluita. Urheilupsykologin kanssa asioissa mennään ehkä vieläkin syvemmälle, mutta yllätyin samalla, kuinka yksinkertaisista asioista lopulta on kysymys.
Ratkaisut ongelmiin ja kysymyksiin täytyy itse ymmärtää. Psykologi ikään kuin auttaa oivaltamaan asioita, mutta lopulta kaikki kuitenkin tuntevat itse itsensä parhaiten. Koin, että asiat selkeytyivät, kun niistä pääsi jonkun kanssa puhumaan.
Suomessa ollaan aina vannottu kovan fyysisen harjoittelun nimeen. Olisiko silti paikallaan miettiä myös henkisen valmennuksen puolta enemmän? Tuntuu, että henkinen valmentautuminen on tabu ja jonkun vanhanaikaisen ajatuksen mukaan suomalainen urheilija ei tarvitse mitään kallonkutistajaa. Kilpaurheilussa kannattaa kääntää jokainen kortti, eikä se kerro heikkoudesta.
