Mestis-mestaruus on katkolla Hermekselle, joka ei pelaisi edes pudotuspeleissä, jos kaksi joukkuetta ei olisi luovuttanut kesken kauden. Ketterä tiedostaa ettei Hermes ole näin hyvä, mutta imatralaiset eivät viitsi tehdä työmäärää.
Jere Härkälän Hermestä voisi verrata mihin tahansa tuhkimotarinaan menneisyydestä. Härkälä on eittämättä huippuvalmentaja, eikä hänen käytössään ollut pelaajamateriaali edellyttänyt välttämättä edes pudotuspelipaikkaa.
Ennalta asetelma olikin vahvasti Ketterän eduksi. Imatralaisilla on kokemusta mestaruuksien voittamisesta ja pelaajamateriaali on Mestiksen kärkeä. Ketterä oli jo ennen kautta mestarisuosikki numero yksi.
Ketterä sai kohtuullisen helpon avausvastustajan puolivälierissä. Välierissä Ketterä joutui venymään hegemoniaotteluissa IPK:ta vastaan, jolloin orkesterin heikkoudet alkoivat näkymään. Kun selvisi finaalivastuksen olevan Kiekko-Poikien sijasta Hermes, avautui luultavasti pullo jos toinenkin.
Kun selvisi finaalivastuksen olevan Hermes, avautui pullo jos toinenkin Ketterän kopissa.
Mutta miksi Ketterällä ei riitä?
Ketterä koittaa päästä liian helpolla tästä ottelusarjasta ja päävalmentaja Maso Lehtonen uskoo ehkä liikaa prosessiin. Virheisiin tai ongelmiin ei puututa, vaikka syytä olisi. Kamppailupelaamisen ja maalivahtipelin ongelmista on näkynyt viitteitä koko kauden ja vuoden tärkeimmissä peleissä koko laiva uhkaa upota niiden vuoksi.
Suurin yksittäinen akiilleen kantapää on maalivahtipeli, jossa imatralaisten koppari Santeri Lipiäinen ei ole saanut kiinni keskimäärin kuin logoon tulevat kiekot. Läpi runkosarjan puolivillainen tekeminen on heijastunut pudotuspeleissä, missä ottelua kohden on mennyt liikaa helppoja maaleja.
Lipiäinen vaihdettiin ensimmäisen kerran maaliltaan vasta 3. finaaliottelussa seitsemännen maalin jälkeen. Tilalle tuli Severi Auvinen, ensimmäiseen aikuisten peliin. Ei tilanne siitä varsinaisesti heikentynyt, vaikka nuorukainen päästikin kaksi osumaa.
Kolmannessa finaaliottelussa Ketterä johti peliä jo 4–1. Hermes voitti 5–9. Ketterällä oli helvetin hauskaa, Henry Karjalainen iski maalin nollakulmasta ja vaihtopenkillä mietittiin, meneekö kymppi rikki ensimmäisessä vai toisessa erässä. Hermes joutui vaihtamaan jopa maalivahdin, koska peli ei ollut ohi ja Härkälä pyrki herättelemään joukkuettaan.
Hermes rupesi pelaamaan omaa kurinalaista kiekkoa, jossa maalipaikat pidetään vähäisinä kumpaankin päähän, mutta pyritään hyödyntämään omat paremmin. Ketterä ei ollut missään nimessä valmis pelaamaan 60 minuutin jääkiekko-ottelua.
Hermeksen maalit eivät olleet edes mitään nöyryyttäviä soolomaaleja. Tai olivat ne, nelosketjun laitahyökkääjä Jesper Ahlgren purjehti yksin koko kentän läpi ja iski jo vierasjoukkueen yhdeksännen osuman.
Hermeksen maaleista kahdeksan iskettiin parin metrin säteeltä maaliviivasta. Niin kutsutulta sota-alueelta. Ketterän viidestä yksi, joka oli läpiajo. Ketterä ei ollut valmis kamppailemaan maalinedustalla tai puolustamaan laadukkaasti. Ketterä on halunnut pitää hauskaa ja pelata taitokiekkoa.
Ketterän kannalta harmi, että jääkiekko ei voi olla hauskaa, jos vastassa on Kokkolan Hermes.
Korjaus: Juho Markkanen on menettänyt siirto-oikeuden pelatessaan SaiPan paidassa U20-pudotuspelejä. Hän ei siis ole vaihtoehto Ketterälle, kuten tekstissä aiemmin väitettiin.
