Mielipide

Yhden häkkärin taktiikalla – JYP siirtyi pelaamaan upporikasta ja rutiköyhää

LIIGA / Kolumni
JYP siirtyi entistä selkeämmin yhden maalivahdin taktiikkaan, kun ennen kauden alkua paljon vartijaksi hankittu Eetu Laurikainen vaihtoi maisemaa Jyväskylästä Sveitsiin.

Vielä vuosituhanteen vaihteessa elettiin isossa kuvassa aikaa, jolloin liigajoukkueilla oli selkeät ykkös- ja kakkosmaalivahdit. Jossakin vaiheessa trendi kääntyi enemmän siihen, että useimmat joukkueet tavoittelivat tasapainoista maalivahtikaksikkoa, josta kumman tahansa saattoi käskeä luukulle.

Kyseinen metodi muun muassa kiikutti Kanada-maljan Jyväskylään keväällä 2009, jolloin sitä ja pudotuspelien arvokkaimman pelaajan pystiä nosti duo Sinuhe WallinheimoPekka Tuokkola.

14 vuotta myöhemmin Keski-Suomesta kajahtaa. Ennen kautta vastuumolariksi hankittu Eetu Laurikainen pakkaa kamansa ja vaihtaa Jyväskylän Harjun olot Sveitsin Lausannen alaviin maisemiin. Marraskuussa 2022 Hippokselle saapunut ja sittemmin maalin kelvollisesti tilkinnyt Veini Vehviläinen oli tipannut Laurikaisen käytännössä penkinlämmittäjäksi.

Jukka Rautakorven valmentamissa joukkueissa on kautta linjan ollut yleensä vain yksi pelaava maalivahti. Ei ole tavatonta, että kakkosesta tulee ykkönen kesken kauden. Valtikka vaihtuu ainoastaan, jos koppi ei tartu.

Yhden onni on toisen epäonni. 

Nopealla katsannalla suurin osa liigaseuroista on taipuvaisia ennemmin selkeään ykköstorjujaan kuin tasavahvaan kaksikkoon. Ensisijaisesti kyse lienee kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta, mutta toki myös taloudellisesta tasapainottelusta. Eittämättä JYP kuittaa Laurikaisen siirrosta euron jos toisenkin. 

Kevään päätteeksi Kanada-maljaa ei ole juurikaan nostellut joukkue, jolla ei olisi tolppien välissä kevään vakuuttavin maalivahti. Pudotuspeleissä vaatimustaso on kova ja tahti armoton. Voittavan joukkueen veskarilta vaaditaan jatkuvaa oman tason ylärajalla pelaamista, toisinaan myös sen yli menemistä.

Ei tarvita kuin yksi ainoa pelitilanne, yksi törmäys, yksi venytys tai yksi kompastuminen, jonka myötä kausi on paketissa. Moista kohtaloa ei soisi kenellekään, mutta se on realistinen uhkakuva roolissa, jossa nivuset paukkuvat ja samba soi.

Kun ontuva mestari siirretään syrjään, estradille astuu kisälli.

Jääkiekkoromantiikka on pedattu tarinoille, joissa lähes tuntemattomuudesta ponnistanut maalivahti johdattaa joukot aina Mordorin porteille ja lopputaisteluun saakka. Yksikään liigajoukkue ei silti halua olla tilanteessa, jossa ratkaisupeleissä maalin suulle istutetaan kauden aikana lähinnä vastustajan kakkoshäkkärin kanssa penkin päässä lämpimikseen rupatellut molari.

Laurikaisen siirron myötä JYP siirtyy pelaamaan kovilla panoksilla upporikasta ja rutiköyhää. Kevät näyttää, kuinka käy.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös