Mielipide

Värityskirja: Unelmia ja toimistohommia

LIIGA / Kolumni
Oi Suomi on! Niin vain Suomi klaarasi itsensä ensi kesän EM-kisoihin. Tämä herkistää pohtimaan syntyjä syviä niin suomettumisesta kuin liike-elämästäkin.

Perjantaina Liiga palasi maajoukkuetauolta ja Antero Mertarantaa lainaten Teemu Pukki kihautti kahdesti Liechesteinin verkkoa ja lähetti Suomen ensi kertaa jääkiekon EM-kisoihin. Ei kun ei se ihan niin tainnut mennä vaan kyseessä on futis eli jalitso.

Ympäri routaisen ja harmaan maan manattu Liigan päättäjiä, kuinka otteluohjelmia rustattaessa on Liigan toimistolla mokattu. Vaan kukapa olisi arvannut silloin, kun otteluohjelmaa hampaat irvessä väännettiin, että juuri tämä harmaa perjantai, olisi juuri se perjantai, josta puhuttaisiin ja pitkään.

Juu. En ollut arvannut minäkään. En ollut katsomossa enkä kentällä. 

Futiksessa on aina ollut tilaa persoonille. Aluksi mietin synkin mielin, että kotimaisessa kiekossa on persoonallisuuksien puute. Vaan hetken aikaa murehdittuani totesin, että minähän olen sangen väärässä. Ei tarvitse kuin kääntää katse satakunta kilometriä Töölöstä pohjoiseen ja Pelicansin penkin taakse. Siitä vielä snadisti pohjoiseen ja tulee vastaan Lasse Kukkonen, persoonien persoona. Mies, joka syö kiekkoja ammatikseen. Kaakossa smirklaa Teemu Ramstedt ja sitten on turkulaisetkin. Ei kärsi Liiga persoonien puutteesta ei.

Perjantaithan ovat niitä parhaimpia päiviä kotimaisen jääkiekon pääsarjaotteluille ja toinen hyvä on lauantai. Silloin jokainen lippalakki takaperin kulkeva lajiniilo tykkää raahautua hallille ja vanavedessään muut työpaikan sonnit, jotka sitten nenät punaisina tykkäävät juoda ylihinnoiteltuja panimotuotteita.

Se olisi ollut varsinainen kulttuuriteko, jos kiekkokierros olisi siirretty eri aikaan pelattavaksi vaan nythän kyseessä oli puhtaasti bisnesteko. Kuka nyt parhaaseen pikkujoulukauteen ajoittuvaa sekä juopumiselle erittäin otollisella hetkellä olevaa tapahtumaa alkaisi  tammikuulle siirtämään, jolloin ihmiset viettävät parhaimmillaan nenänvalkaisuviikkoja.

Voi jumalanpyssyt, totesi Gunnar Yliharju, kun Suomi kisoihin pääsi. Suomi teki perjantaina suomalaista jalkapallohistoriaa. Satakuntalainen jääkiekkojoukkue kunnioitti aiemmin upeasti suomettumisen jaloa historiaa. Porissa kumarrettiin syvästi itään päin, kun Ässät ilmoittautui ainoaksi rytmiryhmäksi, joka olisi mahdollisesti kiinnostunut yhteistyöstä Pietarin, korjaan Helsingin Jokerien kanssa. Lieneekö halukkuudella jotain tekemistä puhtaasti kotimaisen Nornickel Harjavallan kanssa?

Kärppien värimaailmasta vaastavat tahot ovat tämän syksyn aikana osoittaneet mielenkiintoista värien käyttöä. Ensinnäkin oululaisten peliasusta saa kuvan, että sen tekijät ovat suuresti ihastuneet SaiPan vastaavaan. Vain Erikeeper-tarrat puuttuivat maalivahti Annusen patjoista. Sitten Kärppä-valmentajien napinläveä koristamaan on ilmestynyt roosanväristen Roosa-nauhojen sijaan keltaiset nauhat. Näin marraskuussahan muutos on varsin toimiva, kun samaan aikaan kampanjoidaan myös miesten eturauhassyövän tähden. 

Hyvää keltaista marraskuuta siis kaikille!

Värityskirja on toimittaja Petri Lajusen ajankohtaisiin aiheisiin tarttuva pakina, joka julkaistaan joka toinen sunnuntai.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös