Biologian opettajani lukiosta sanoi aikoinaan, että hän ei ole luonnonsuojelua vastaan, mutta yleensä sitä tehdessä luonto suojellaan hengiltä. Esimerkiksi hän otti liito-oravan suojelun. Liito-oravaa suojellessa yksi metsä-alue suojellaan hakkuilta, mutta kun viereisen metsän puut kaadetaan, rajautuu liikkuvan elikon elämänpiiri kovin pieneksi, ja näin jyrsijä saadaan suojelemalla hengiltä.
Rakas Liigamme on jääkiekon Natura-hanke, joka kasvattaa ikihonkain sijasta pusikkoa.
Liigaseurat ovat hankkeessa turpeen tuottajien asemassa vailla selkeää visiota tulevasta. Suuremmat haikailevat Eurooppaan, pienemmät aloittavat alennusmyynnit tammikuussa selvitäkseen hengissä.
Kaiken huipuksi yleisöäkään ei näytä kiinnostavan maksaa ylihintaisesta nakkimukista ja Euroopan parhaan kasvattisarjan pöytään tarjoilemasta tuotteesta.
Liigaa verrataan usein SHL:ään. Vertailu on ymmärrettävää, olemmehan me monella tavalla samanlaisia. Maamme ovat saman mallisia niin muodoltaan kuin yhteiskunnalliselta rakenteeltaan.
Teemu Suvinen on syksyllä 2020 valmistuneessa pro gradussaan selvittänyt eroja Suomen ja Ruotsin sarjojen välillä. Tre Kronor voittaa tämän matsin 6–0. Naapurissa asuu enemmän jengiä ja televisiointisopimuksetkin ovat eri mitassa kuin meikäläisillä.
Kärpät on liikevaihdoltaan Härmän kovin jengi. Ruotsissa sekin olisi häntäpään sakki liikevaihdollisesti, jos pelaisi pääsarjassa.
Toisaalta vertailu länsinaapuriin on ymmärrettävää, toisaalta typerää. Oletko koskaan käynyt tapaninpäivänä ruotsalaisessa jääpallo-ottelussa? Jos et ole, kehotan käymään niin ymmärtäisit jotain sikäläisestä palloilu- ja kannattajakulttuurista.
Ero on kuin yöllä ja päivällä. Kun oman kylän jengi pelaa, koko kylä on paikalla. Plussana vielä se, että heikäläisillä on tuplasti väkeä maassaan meikäläisiin verrattuna.
Mestiksen yleisömäärät ovat Liigan sulkemisen jälkeen olleet alle tuhannen katsojan. Allsvenskanissa katsojakeskiarvo on lähennellyt jopa 3000. Ei sielläkään kaikilla mene kuin Strömsössä, mutta paremmin sentään kuin Forssassa.
Kärppien toimitusjohtaja Tommi Virkkunen vaati Liigan avaamista aikana ennen suurta vitsaustamme, joka on pitänyt yleisön hallien sijaan kotikoloissaan. Tai itse asiassa hän oli sitä mieltä, että iso osa joukkueista on liian huonoja ja yleisöä ei tule halliin.
Kun ei tule yleisöä, ei tule rahaa. Ymmärrän Virkkusta ja urheilullisesti avoin Liiga olisi paras. Murheilullisesti sen sijaan tämä nykyinen ratkaisu.
Liigan yleisömäärät ovat alkukaudesta olleet hälyttäviä. Kourallinen otteluja on ollut loppuun myytyjä, mutta muuten hallit ovat kaikuneet tyhjyyttään alkukauden otteluissa.
Liiga on palannut koronan jälkeen lähtöruutuun. Ongelmaa vain ei näkynyt sen koko mitassa, koska koronan aikana AVI ei päästänyt sitä vähääkään jengiä paikalle.
Perusongelma on se, että purjehdusseuran rapujuhliin kaikki eivät pääse. Paradoksaalisesti Liiga estää kilpailun korostamalla kilpailua. Seurat eivät kasva ja Liigan avaamista vastaan ovat ne seurat, jotka sinne ovat vaivoin päässeet. Nyt isommilla kasvaa tatti otsassa, kun pienempien seurojen keräilyerät eivät kiinnosta yleisöä.
Aika entinen ei ehkä koskaan enää palaa, mutta jos palaisi, kuka heitettäisiin yli Liiga-botskin laidan? Niinpä!
Yksi vaihtoehto on, että otetaan aakkosjärjestyksessä viisi viimeistä ja laitetaan menemään. Sori Ässät!
Tai sitten jotkut viisaammat ovat ehdottaneet, että himmeli, jossa olisi kymmenen joukkueen Mestis ja kymmenen joukkueen Liiga olisi vaihtoehdoista parahin. Äkkiseltään laskettuna nykyisistä yhdeksän joukkuetta jäisi rannalle ruikuttamaan, kun Liiga ja Mestis-veneiden toimitusjohtajat vilkuttaisivat iloisesti kannelta.
Nyt Liiga on suljettu alue, jonne asiattomilta on pääsy kielletty. Tästä on tullut osittain pakon sanelemaa, sillä itse aiheutettujen valtavien tasoerojen takia olisi infernaalisen vaikeaa palata vanhaan ilman suurta mullistusta. Liiga on sahannut omaa oksaansa niin, ettei tietä entiseen taida olla, valitettavasti.
Hyviä kortteja asetelmassa ei juuri ole jakajalla eikä pelaajillakaan käsissään. Väyrystelyni on helppo päättää siihen, että totean Liigan voivan hyötyä suuresti avoimesta yhteistyöstä Mestiksen kanssa.
Jos ei muuten, niin Mestiksen ATK-vastaava voisi ainakin kertoa Liigan toimistolle, miten tehdä toimivat kotisivut.
Värityskirja on toimittaja Petri Lajusen ajankohtaisiin aiheisiin tarttuva pakina, joka julkaistaan sunnuntaisin.
